Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Kukaan ei ole täydellinen sanotaan ja sama pätee myös musiikin ammattilaisiin.
Olen pitkän pohtinut miten jotkut loistavat bändit tai artistit, jotka vuodesta toiseen tekevät hienoja biisejä. Yht´äkkiä laskevatkin levylleen luikahtamaan aivan kauhean biisin tai biisejä. Esimerkkejä on varmaan paljon ja toivoisin että te arvon mikserin käyttäjät kertoisitte omakohtaisia kokemuksia tällaisesta.
Itselleni ehkä suurin järkytys oli kuulla Iron Maidenin No Prayer For Dying levyn päätös kappale Mother Russia. Mutta kauheinta oli se kun tuo oli vasta alkua. Seuraavalla alkoi tulemaan lisää mm. Apparation, Wasted Love jne. Ja voitte vain kuvitella miltä tuntui kuulla tulevaisuudessa kappale Angel and the Gambler. Kun oli kymmenen vuotta tottunut kuulemaan Steve Harrisin ja kumppaneiden tekemiä loistavia biisejä. Onneksi Brave New World palautti uskon minun kautta-aikojen suurimpaan suosikkiin. Sain elämänhaluni takaisin.
Suosikkini Stevie Wonderin ja loistavan biisintekijän Paul McCartneyn duetto 'Ebony And Ivory' aikaansai aikamoisen inhoreaktion. Steviellä on muitakin kaameita tuotoksia kultaiselta 80-luvulta.
Olen jmm:n kanssa samaa mieltä Maiden kappaleista. Ja vanhana Metallica fanina haluaisin myös laittaa listalle suurimman osan Load-albumista nykypäivään. Kourallinen poikkeuksia mielestäni on siinä 50 kipaleesta.
Zatt kirjoitti:
Kyllähän ne viimeiset raidat levyillä melkein aina ovat jotain aivan muuta.
Ilman sitä yhtä huonoa biisiä, levyllä olisi yksi biisi vähemmän.
Kyllä ne melkein bonusta on siellä levyn lopussa.
Tarkoitatko siis, että levyn loppupuolelle laitetaan aina heikoimmat biisit? Kuka näin tekee? Ei ainakaan kukaan joka tajuaa jostain jotakin. Sitäpaitsi yksi biisi levyllä vähemmän on minusta parempi kuin yksi huono biisi enemmän.
Nirvanan "Rape Me" on mielestäni aivan idioottimainen veto, varsinkin kun "Polly" kertoo sen miljoonasti paremmin. Se on kai vähän sitä, että biisi aliarvioi kuuntelijan, vaikka ajatuksena Cobainilla saattoi olla tehdä helposti lähestyttävä biisi...
Trickyn koko tuotanto Blowback-platasta eteenpäin (muutamaa poikkeuskappaletta lukuunottamatta). Voi itku ja hampaiden kiristys sitä nyky-pop-electro-ihmehumpuuki soundia.