|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#41 kirjoitettu 11.09.2024 13:42
Tuosta Arton kommentista tuli mieleeni pohdiskella oman fanitukseni olemusta tilanteessa jossa uusia genrejä tulee markkinoille. Olen fanittanut (ja fanitan edelleen) Beatlesia, Creamia, Hendrixiä, Tina Turneria (ja muita vanhoja soul-artisteja), Black Sabbathia, Deep Purplea, Procol Harumia, Santanaa, BS&T:a, Chicagoa, Count Basieta, Michael Nesmithiä, Pocoa, Eaglesia, Duke Ellingtonia, EW&F:a, TOP:a jne. Eri genrejä ja artisteja on siis aikamoinen kasa.
Uuden genren "fanitus" ei koskaan ole pudottanut noita aiemman fanittamiseni kovan ytimen bändejä pois tutkastani. Johtuneeko tuo ehkä siitä, että nuorempana tuli kuunneltua musiikkia aika monipuolisesti. Vanhempana on tietysti ollut helpompaa kun ei ole "ympäristön tai kavereiden luomaa painetta" mihinkään suuntaan.
Pitääkin kuunnella Purplen "Lazy" pitkästä aikaa ... 
|
|
cedarbear
2908 viestiä
|
#42 kirjoitettu 11.09.2024 17:21
AnttiJ kirjoitti:
Tuosta Arton kommentista tuli mieleeni pohdiskella oman fanitukseni olemusta tilanteessa jossa uusia genrejä tulee markkinoille. Olen fanittanut (ja fanitan edelleen) Beatlesia, Creamia, Hendrixiä, Tina Turneria (ja muita vanhoja soul-artisteja), Black Sabbathia, Deep Purplea, Procol Harumia, Santanaa, BS&T:a, Chicagoa, Count Basieta, Michael Nesmithiä, Pocoa, Eaglesia, Duke Ellingtonia, EW&F:a, TOP:a jne. Eri genrejä ja artisteja on siis aikamoinen kasa.
Uuden genren "fanitus" ei koskaan ole pudottanut noita aiemman fanittamiseni kovan ytimen bändejä pois tutkastani. Johtuneeko tuo ehkä siitä, että nuorempana tuli kuunneltua musiikkia aika monipuolisesti. Vanhempana on tietysti ollut helpompaa kun ei ole "ympäristön tai kavereiden luomaa painetta" mihinkään suuntaan.
Pitääkin kuunnella Purplen "Lazy" pitkästä aikaa ...
Mukavaa pohdintaa tämä, sillä usein minäkin kelaan noita ”fanituksiani”. Vaikka en ehkä nykyään enää ihan fani ole, niin silti arvostan edelleen suuresti Creamia, Henkkaa, Rory Gallagheria ja sen genren musiikkia. Varsin pian noiden jälkeen sain kuitenkin jonkinlaisen jazzrock- ja fuusioherätyksen (Mahavishnu, jopa Weather Report ja ECM-jazz), mutta innostuin myös ajallaan folk-rockista, punkista, grungesta, post-punkista, shoegazesta, post-rockista, dub reggaesta jne. Kaikesta tuosta löytyy vieläkin kuunneltavaa. Pitkään - jo Beatlesistä lähtien! - on taustalla ollut vahva psykedelian pohja, ja sen sittemmin syntyneet alamuodot, joista ei enää sitä alkuperäistä tunnistakaan. Genrejen tunnistaminen ja niiden nimeäminen onkin tullut entistä hankalammaksi, ja en valitsekaan kuuntelujani genren mukaan, vaan sen pohjalta, mikä miellyttää tai vaikuttaa kiinnostavalta. Vieläkin, utelias kun olen, pyrin löytämään joitain uusia juttuja, vaikkapa etnisiä.
Vaikka en olekaan genreen sidottu, niin kaavoihin kangistunut kuitenkin: kaiken takana on blues.
|
|
Uppe
1910 viestiä
|
#45 kirjoitettu 12.09.2024 08:38
art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
Njoohhh ... Tässä Rollari-biisissä on kyllä se olennainen sanoma mitä rockmusiikki on. Ja tämä biisi kyllä tukee tuota sanomaa paremmin kuin hyvin, paino sanalla only ... Siinähän tuo junnaa eteenpäin kuin juuri rikkoontuva laakerivikainen malmivaunu ja skitat räpeltelee siellä kuin jarruvikainen veturi huojuen puolelta toiselle Mick-veturimiehen vaikeroidessa kuin kuumehoureessa, että kyllä myö tätä tykätään tehä ... uskokaa joo ...
https://youtu.be/DmgCy...
Neil Youngin perjantaina julkaistulta 17 cd:n Archives III-boksilta löytyi aikoinaan (-84) unohdettu Crazy Horse-biisi, jossa lauletaan että
"it sure looks like we're all gonna rock forever"
mikä kuulostaa enemmän elinkautistuomiolta kuin rokin ilosanoman julistukselta. En tiedä kummaksi oli tarkoitettu. Laittaisin linkin mutta ei ole vielä YouTubessa.
Tiukan paikan tullen, fiiliksen ollessa pohjalukemissa on ikälopunkin rockarin salainen ase hasis, amfetamiini, kokaiini, ja sitten voi taas julistaa olevansa rokin ytimessä täysin rinnoin.
|
Ladataan
