|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#41 kirjoitettu 03.11.2020 13:18
urpoarpo kirjoitti:
Toinen ongelma on se, kun juuri siinä kassajonossa iskee se "maailman paras sanoitusidea" ja unohtaa sen ostoksia pakatessa. Nykyisin sanelen älykännyn muistiin ideoita missä tahansa, kaupan käytävillä, kadunkulmissa ... suurin osa ei kyllä toimi mitenkään, mutta joskus sieltä saattaa joku hauska lausahdus löytyä.
Samma här. Heräilen hemmetin usein yöllä joko selkäsärkyyn, kuselle, ohiajavan tyhjän konttirekan kolinaan tms. jolloin uni katkeaa ja uudelleen nukahtaminen ei ole koskaan helppoa. Kun tein sanoja enemmän minulla oli aina kynä, paksu pahvi alustana ja tyhjiä papereita joihin sorvailin erilaisia riimejä. Aika usein yöllä löytyi ratkaisu pulmaan joka oli jäänyt vaivaamaan edellisenä iltana.
Pakkohan nuo omat ideat on taltioida saman tien, ei niitä muuten vanha enää muista vaikka kuinka yrittäisi; on nimittäin sen verran "kuningasideoita" häipynyt päästä matkan varrella. Ja sekös sitten kyrsii. 
|
|
Uppe
1910 viestiä
|
#43 kirjoitettu 04.11.2020 10:13
IT kirjoitti:
Tää on muuten hauskaa kuinka eri tavoin ihmiset saavat ideoita ja niitä työstävät...
Mulla homma toimii siten, etten lähes koskaan (99% tapauksista) kirjoittele sanoja muutoin kun vasta sitten kun mulla on jo kitaralla soiteltuna jonkinmoinen idean tynkä taikka demo siitä...
Useimmiten työstän uuden piisin siten, että aloitan kitaralla sointukulkujen työstön, ja hyräilen karkeata melodiaa taikka ihan mitä vaan sanoja sattuu suuhun tulemaan niin siihen päälle... Kun piisistä sitten on instrumentaali demo, aloitan sen tehokuuntelun, jolloin piisi ikäänkuin alkaa puhuttelemaan mua ja paljastaa luonteensa...
Sen jälkeen sanoituksen teko on yhtä ristisanatehtävän täyttöä... Se saattaa lähteä liikkeelle kertsistä taikka sitten ei, rönsyillä ja muotoutua pienissä pätkissä, josta sitten lopulta syntyy kokonaisuus...
Joskus minäkin aloitan biisin teon hoilottamalla jotain "siansaksaa / pseudoenglantia" sointupohjan päälle ja sitten sanoittelen sitä. Varsinkin nuorempana tein aina niin.
Vanhempana olen alkanut kirjoittaa sanoja myös ilman sävellystä pelkän tahdin varaan. Esim. shuffle (blues), country, rock vaativat erilaisen tekstin rytmin puolesta. Tässä tahtiin kirjoittamisessa kannattaa pyörittää päässään näiden eri tyylien standardikomppeja ja sointukiertoja. Lyhyiden ideoiden sanelu (älykännyyn) onnistuu vaikka kadulla kuljeskellessa; esimerkiksi hyvä kertosäe voi syntyä vaikka kokonaan niin. Jos tämän standardin myöhemmin haluaa rikkoa, voi sanoitusta fiksata sen mukaan. Tarina on kuitenkin jo kasassa siinä standardiversiossa. Sitä vain pitää vielä jaksaa fillata ja höylätä lopullisen sävellyksen mukaan.
Usein käy myös niin, että sanoitus ei tule lähellekään valmiiksi ensimmäisellä kirjoituskerralla (vaikka se olisi jo puhtaaksi kirjoitettuna edessä) ..., ja sitten tien päällä ollessa paikkailen sitä juttelemalla älykännyyn muutoksia. Parannan sanoitusta näin.
Myös niin voi käydä, että sanelen kännyyn jonkun teeman/aiheen, jonka ympärille haluan sanoituksen tehdä. Silloin en unohda sitä. Viime aikoina olen pyrkinyt tekemään selkeitä tarinoita, joissa on selvillä karkeasti esim. päähenkilöt, miljöö ja se aihe, jonka ympärille draama rakentuu.
Äänityksiä kuitenkin teen vasta, kun sekä sävellys ja sanoitus on tehty valmiiksi. Silloin alkaa "purkitus", joka on oma savotta sovituksineen, soittoineen, lauluineen, (ja hermojen menettämisineen. 
Laulun sanoja monet muusikot tekevät paljon myös pelkillä kielikuvilla, jolloin ne eivät ole varsinaisesti tarinoita. Voihan niinkin tehdä. Ne tekstit useinkin vaativat musiikin ja eivät toimi välttämättä luettuna. Se ei nyt ole ollut päämärääni, vaan selkeät tarinat.
|
Ladataan
