#2 kirjoitettu 02.12.2009 16:34

Virkkausjutut menevät aina kokeilemalla, ja epäonnistuvatkin joskus. Tai ainakaan en ole tyytyväinen niihin. Ehkä käytän vääriä lankoja tai jotakin. Enkä välttämättä saa niitä koskaan loppuun. Eli intoa riittää vain alkuun. Olin virkkaamassa tuollaista boleroa, mutta lanka näytti liian tönköltä, joten purkaan sitä. Ja huivista tuli liian tönkkö, joten purkaan ja teen siitä toiseen lankaan yhdistelemällä uudenlaisen.

Menikö nyt tarpeeksi aiheen vierestä?

#3 kirjoitettu 06.12.2009 14:35 Muok:06.12.2009 14:39

Taisin epäonnistua lapasen virkkuussa. Taisiis siitä tuli ihan sievä ja soma, mutta kun lahjaksi aioin, niin taisi tulla vähän liian pieni.

Ainii!

Virkkasin purkulangasta huivin, ja tein siihen samaisesta purkulangasta hapsut. Ne olivat ihan kiharat, tietty, kun purkulankaa oli, mutta ajattelin, että kyllä ne pesukoneessa oikenevat.

Eivätpähän oienneet. Ihan olivat hapsut mykkyrässä ja takussa ja rumat, kun huivi tuli pesusta. Nii saan sitten käyttää pari kaapissa pyöriskellyttä lankakerän loppua uusien hapsujen teossa.

#4 kirjoitettu 20.01.2010 17:13

Miä pilasin sen fifi-huivin alun. Pudotin pari silmukkaa, ja sitten poimin väärin, ja sitten hätäännyin ja purin pari kerrosta, eikä sitä ollutkaan ihan niin helppo poimia takaisin puikolle.

Niin purin sen sitten kokonaan, ja aloitin uudestaan.

Ja tein samalla tavalla.

Pitsineule ei oo miun kaveri m7m7

#5 kirjoitettu 28.12.2010 22:10

Uhrasin tuossa H&Mn kutistuneen ja huopuneen neuleen langaksi ajatellen, että neulon siitä säärystimet. Paita purkuu tosi hyvin, ja lanka on kivan ohutta, mutta saatoin ehkä hiukkasen yliarvioida sääreni kokoa. Kolmepuolosen puikot, 26 silmukkaa puikolleen, ja yhteen säärystimeen mahtuu kaksi koipea.



Onneksi kokeilin kun olin neulonut "vasta" kymmenen senttiä. Saapi ottaa alusta vähemmillä silmukoilla. Tuleepahan nopsemmin valmista eikä mene niin paljon lankaa.

#6 kirjoitettu 14.01.2012 19:19 Muok:22.01.2012 19:22

Keksin haluta sirppimäisen huivin. Kaulahuiviksi, siis. Neuloin sit innostumisen puuskassa pitsineuletta, ja tein sit lyhennettyjä kerroksia, ja päättelin, ja havaitsin, että huivi oli ihan sitten väärän muotoinen. Sen piti olla yläreunasta alaspäin kaareva, mutta olikin sitten ylöspäin kaartuva. Liian lyhytkin se oli, ja kapea.

Harmitti.

Ni tänään sit havaitsin, että olis pitänyt kaventaa kanssa niiden lyhennettyjen kerrosten seassa. Ni oivoi, uusiks män. Onneksi ei oo kovin vaikee homma. Se vain risoo, kun teen tuota huivia siihen kovanonnen näyttötyöhön, ja miä tahtoisin sen valmiiksi nyt-heti-paikalla ja nyt menee kauan kun huivin kudonta on väistämättä vähän hidasta.

... toki aina voisi olla huonommin...

Edit: Kudoin sen huivin uudestaan. enemmillä silmukoilla ja lyhennetyjä kerroksia kaventain. Ja eikö se perkele oo vieläkin kaikinpuolin ärsyttävä Ajattelin, että otan sen mukaan näyttötyöhön vaikka se onkin huono, mutta päätin sit saunassa, että haen huomenna halpahallista rose mohairia (ihan minkä väristä vaan, mustaa miä käytän kuitenkin) ja teen itselleni uuden huivin. Puoliympyrän muotoisen, alkuosa sileää, säteittäiset lisäykset kun en tykkää siitä keskisilmukka-hommasta, ja reunaan kide-pitsiä. Oottakoot kaikki, miulla on oikeus

#7 kirjoitettu 06.08.2012 01:44 Muok:20.04.2013 01:35

Kudoin tuossa joskus pari joulua sitten hopianvärisen boleron. Takakappale sileää, hihat ja kaulus/reunus verkkoa.

No sehän ei sit istunut päälle mitenkäänpäin. Ni viskasin sen varastokaappiin (miulla on kaksi, toisessa on myytävät vaatteet (lisäksi on yritys-laatikko) ja toisessa ne neuleet jotka puretaan kun keretään) ja arvelin joskus käyttää johonkin toiseen työhön.

Muutama viikko (kuukausi?) sitten päätin haluta hopianvärisen 22-leavesin, enemmillä lehdillä, tosin.

Tuommoosen, siis. (linkki vie räveltämöön)

No. Minä etsin boleron hihansuusta langanpään, ja tuumasin, jotta hyvin ne on ennennii purkuneet kutoessa. Loin silmukat, ja pistelin menemään.

Sitten loppui hiha.

Etsin reunuksesta langanpään, ja jatkoin matkaa. Arvelin, että teen (miun ohjeessa oli vain 22 lehteä, kun otin sen talteen siinä vaiheessa kun mysteerihuivia neulottiin, enkä ehtinytkään matkaan mukaan jne jne) 36-lehtisen version, mutta koska matka oli hyvin pitkä ja tylsä (miä mitään verkkoa viihtinyt alkaa väsätä, verkko on tylsää, ei tykätä), hyydyin puolimatkassa, ja päätin palata reunuksen alkuun tehdäkseni 22-lehtisen huivin.

Purin sitten semmoosen hyvän läjän kiharaa, sileäpintaista, hyvin helposti takuuntuvaa hopealankaa.

Sitten sisko ja lankomies ja nti täystuho tulivat käymään. Nostin kiharan läjän neulekoriin turvaan.

Viikko vierailun jälkeen nostin läjän korista, ja havaitsin sen menneen ihan itsestään (olin saattanut pari kertaa kaivella sen alta jotain tuikitarpeellista koukkua tahi lankakerää) vähän enemmänkin takkuun. Päätin korjata ongelman purkamalla boleron reunuksen kokonaan, ja kerimällä langan sitten toisesta päästä.

Järkevää? No ei tod.

Purin reunuksen, ja yhtäkkiä hopeisessa, kiharassa läjässä oli kolme (3) päätä, joista yksikään ei liittynyt boleroon sen paremmin kuin huivinalkuunkaan. Saksiin en ollut koskenut. Hämmästelin tilannetta aikani, ja aloin keriä.

Taisiis yritin alkaa keriä.

Lanka oli hyvin ohutta, kaksinkertaista ja todellakin erinomaisen kiharaa. Se meni solmuun heti kun siihen katsoi pahasti. Kun muistetaan vielä, että osa langasta oli pyöriskellut ilmavana mutta eläväisenä läjänä ympäri koppaa ainakin kaksi viikkoa, voidaan kuvitella tilanne, joka voidaan kuvata yhdellä sanalla: takku.

Hyvin iso ja tuuhea takku.

Kerin sitä kahden farscapen ajan. Sitten päätin, etten ehkä ihan välttämättä haluakaan hopeista 22-leavesia, ja nostin läjän takaisin koriin.

Nyt miun ehkä pitäisi päättää, jatkanko kerimisyrityksiä, vai siirränkö langan Sinne Minne Langat Menevät Kun Aika Niistä Jättää.

Väittävät, että ammattilaiset eivät epäonnistu. Minoon ihan toista mieltä. Ammattilaiset vain tietävät, milloin voidaan sanoa, että tässä vain kokeiltiin uutta tekniikkaa

EDIT: Siivosin neulekorin tuossa viikko sitten, kerin hopianvärisestä langasta talteen sen mikä siitä sovinnolla irtosi, ja nostin loput odottamaan porinmattiin menoa. Sattui vähän omaantuntoon, mutta enmiäkään ihmeisiin pysty