|
Fitz
15369 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#578 kirjoitettu 10.07.2010 20:21 Muok:10.07.2010 20:21
Tervehdys!
Kannabis (marihuana eli marijuana) eli hamppu on perinteinen viljely- ja rohdoskasvi. Yleisessä kielenkäytössä sanalla kannabis tarkoitetaan hampusta saatavia kannabistuotteita, joita käytetään pääasiassa päihteenä. Suomen lainsäädännöissä kannabis luokitellaan huumeeksi. Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on tiedeyhteisössä ja ennen kaikkea politiikassa kiistanalainen kysymys.[1]
Kannabiksen vaikutus elimistössä perustuu sen psykoaktiivisen aineosan, delta-9-tetrahydrokannabinolin (THC), sitoutumiseen kannabinoideja tunnistaviin reseptoreihin. Sitoutuessaan kannabinoidireseptoreihin THC aiheuttaa elimistössä sarjan biokemiallisia reaktioita, jotka saavat aikaan esimerkiksi kiputunnon lieventymistä, ruokahalun lisääntymistä sekä huumaavia vaikutuksia.[2]
Kannabiksen huumevaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin niin sanottuihin kannabinoideihin, joita on erityisesti emikasvin kukinnoissa sekä miedompina pitoisuuksina kasvin lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja hasisöljyä, kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan marihuanaksi.
Kannabis on maailman ylivoimaisesti käytetyin laiton päihde. YK:n arvion mukaan vuonna 2006 noin 162 miljoonaa ihmistä 176 maassa käyttää kannabista. Käyttäjien määrä on viime vuosina ollut kasvussa.[3] Eurooppalaisista 15–64-vuotiaista karkeasti noin 20 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Eurooppalaisista 15–34-vuotiaista kannabista on kokeillut keskimäärin maittain 9–45 %, valtaosan maista jääden välille 20–35 %.[4] Suomalaisista 15–64-vuotiaista 12,4 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Suomalaisista 15–24-vuotiaista kannabista on kokeillut ainakin kerran 25,2 %.[4]
Keskusrikospoliisin vuonna 2007 tekemän arvion mukaan Suomessa on hamppuviljelmiä 10 000 kodissa. Valtaosa viljemistä on pieniä 5–15 kasvia käsittäviä.[5] Suomen kannabisyhdistys arvioi vuonna 2009 kotikasvattajia olevan jopa 20 000.[6]
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Historia
* 2 Käyttötavat
* 3 Fyysiset vaikutukset
* 4 Psyykkiset vaikutukset
* 5 Käytön haitat
o 5.1 Fyysiset ongelmat
o 5.2 Psyykkiset ongelmat
* 6 Lainsäädäntö
o 6.1 Kannabiksen kieltäminen
+ 6.1.1 Kriminalisointi Suomessa
o 6.2 Lainsäädäntö muualla Euroopassa
o 6.3 Lainsäädännön muutospyrkimykset
o 6.4 Lainsäädäntö Suomessa
+ 6.4.1 Lain valvonta
* 7 Kannabis lääkkeenä
o 7.1 Lääkekäyttö Suomessa
* 8 Lähteet
o 8.1 Viitteet
* 9 Katso myös
* 10 Aiheesta muualla
o 10.1 Päihdetietoutta
o 10.2 Järjestöjä
[muokkaa] Historia
Kannabissavuke eli jointti
Hampun historiaa on yleisemmin artikkelissa hamppu.
Hamppua on käytetty sen psykoaktiivisten vaikutusten vuoksi hyvin pitkään. Joidenkin arvioiden mukaan sitä on käytetty ainakin 3500 vuotta huumaavana aineena tai lääkkeenä Aasiassa ja Lähi-idässä. Erityisesti Intiassa jotkin hindulaisuuden lahkot yhdistivät kannabiksen Shiva-jumalaan. Skyytit ja daakialaiset tunsivat kannabiksen, ja daakialaiset šamaanit käyttivät sitä päästäkseen transsiin. Sanan ”kannabis” (latinaksi cannabis) arvellaan olevan skyyttiläistä tai mahdollisesti vielä vanhempaa heprealaista alkuperää.
1800-luvun Euroopassa ja Yhdysvalloissa kannabista oli myynnissä lääkkeenä, yleensä alkoholiin sekoitettuna tinktuurana. Tunnetuimpia käyttäjiä oli Englannin kuningatar Viktoria, jonka kuukautisvaivoja hoidettiin kannabiksella. 1800-luvun lopulla kannabiksen merkitys kipulääkkeenä alkoi vähetä muun muassa aspiriinin keksimisen vuoksi. Kannabiksen (”hashiksen”) psykoaktiivisia vaikutuksia ovat värikkäästi kuvanneet muun muassa Alexandre Dumas kirjassaan Monte-Criston kreivi (1844), sekä amerikkalainen Fitz Hugh Ludlow omaelämäkerrallisessa teoksessaan Hashiksenkäyttäjä.
Yhdysvalloissa kannabiksen poltto huumetarkoituksessa tuli tunnetuksi 1920- ja 30-luvuilla erityisesti jazzmuusikkopiirien kautta. Louis Armstrong oli sen näkyvimpiä puolestapuhujia. Myöhemmin kannabis on ollut tärkeä osa eri vaihtoehtokulttuureita, kuten beat-liikettä 1950-luvulla ja hippiliikettä 1960-luvulla. Ikänsä ainetta käyttänyt astrofyysikko Carl Sagan antoi kuolemansa jälkeen julkaista tiedemaailmassa kannabista puolustavan esseen.[7]
Erityisesti 1960-luvun yhdysvaltalaisten nuorisokulttuurien vaikutuksesta kannabiksen päihdekäyttö yleistyi Britanniassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Myös Suomessa nähtiin vuosiin 1966–1972 painottunut kannabiksen käytön ”ensimmäinen aalto”, joka oli keskittynyt lähinnä Helsingin alueelle.[8]
[muokkaa] Käyttötavat
Kotikasvatettua, huolellisesti kuivattua kannabiksen emikukintoa — ”kukkaa” — valmiina käytettäväksi esimerkiksi savukkeessa, piipussa tai vesipiipussa polttamalla.
Kukkiva kannabiskasvi.
Kannabista käytetään yleisimmin poltettuna joko piipussa, vesipiipussa tai savukkeena, joko tupakkaan tai knasteriin (eli ei-päihdyttävään yrttiin tai vastaavaan) sekoitettuna tai sellaisenaan. Sitä voidaan käyttää myös juomissa, leivoksissa tai muutoin syötynä, jolloin vaikutus alkaa hitaammin, on voimakkaampi sekä kestää pidempään. Syöminen ei aiheuta rasitusta keuhkoille polttamisen tapaan. Hitaamman imeytymisen takia suun kautta nautitun määrän on oltava poltettavaa suurempi, jotta päästään toivottuihin vaikutuksiin. THC:n metabolian vuoksi oraalisesti nautittuna vaikutus on myös psykedeelisempi.
Mahdollista on myös ”vaporisointi”, eli vaikuttavien aineiden höyrystäminen kukinnosta lämmittämällä se 180–200 asteen lämpötilaan, jossa vaikuttavat aineet höyrystyvät, mutta kasviaines ei vielä syty palamaan. NORML-MAPSin tutkimuksessa Volcano Vaporizer-vaporisaattorimallin höyry sisälsi 95 % tetrahydrokannabinolia (THC), hieman kannabinolia (CBN) ja loput noin 5 % muita yhdisteitä. Itsetehtyjä vaporisaattoreita käytettäessä kannabis usein kuumenee hiiltymislämpötilaan asti jolloin tervaakin muodostuu.
[muokkaa] Fyysiset vaikutukset
Kannabiksen käytön tyypillisiä vaikutuksia ovat mielihyvän tunne, ruokahalun lisääntyminen, passiivisuus, naurukohtaukset, rentoutuneisuus, suun kuivuminen, silmien sidekalvon verestys (punaiset silmät) sekä harvemmin sydämen sykkeen kiihtyminen. Poltettaessa kannabis alkaa vaikuttaa muutamassa minuutissa. Vaikutuksen kesto on joitakin tunteja. Jälkivaikutus voi harvoilla olla kuitenkin jopa noin vuorokauden mittainen lievä irtautumisen tunne ja ajatusten hidastuminen, joka vaihtelee merkittävästi yksilöstä, annoksen määrästä ja käytön pituudesta riippuen.
Kannabiksen vaikuttavien ainesosien kannabinoidien tappavaa annosta ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan kannabista pitäisi kerralla nauttia noin 13 kiloa, jotta yliannostus tapahtuisi. Tutkimukset eivät tunne ainuttakaan kuolemaan johtanutta yliannostustapausta. Kannabikselle oraalisesti altistuneiden koirien tapauksia seurattiin 1998-2002. Suurin annos oli 90 g ja suhteellisesti suurin annos 26,8 g/kg. Kaikki eläimet toipuivat altistuksistaan täydellisesti.[9]
[muokkaa] Psyykkiset vaikutukset
Kannabispäihtynyt on usein erityisesti aluksi ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja hyväntuulinen. Hän voi vaikuttaa myös sisäänpäin kääntyneeltä, mutta ajatusten lento ja assosiointi on vilkasta. Kannabiksen vaikutuksen alaisena erilaisiin yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota ja aistikokemukset korostuvat. Päihtymys voi aiheuttaa erilaisia aistiharhoja ja illuusioita, jotka käyttäjä kuitenkin tunnistaa päihtymyksen aiheuttamiksi ja ohimeneviksi. Päihtymys kestää poltettaessa 3-4 tuntia ja syötäessä jonkin verran pidempään.[10]
Kokemattomilla käyttäjillä tai suurina annoksina kannabis voi aiheuttaa ahdistus- ja paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai sekavuustiloja. Nämä menevät yleensä ohi päihtymyksen päättyessä. Suurina annoksina, erityisesti syötynä, voi seurauksena olla sekavuustila, joka lievenee muutamassa tunnissa päihtymyksen mentyä ohi. Päihtymykseen voi liittyä erityiseti vieraassa tai uhkaavassa ympäristössä myös ohimeneviä paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta.[10]
Kannabiksen käytön ja psykoottisten sairauksien välinen yhteys on epäselvä ja kiistelty.[11][12]
[muokkaa] Käytön haitat
Lääketieteellisessä Lancet-lehdessä julkaistun asiantuntijapanelin laatiman 20 päihteen vaarallisuuslistan mukaan kannabis on 11. vaarallisin päihde. Asiantuntijat pitivät heroiinia, kokaiinia ja barbituraatteja vaarallisempina päihteinä. Kannabiksen edellä olivat myös alkoholi (5.) ja tupakka (9.). Britannian oikeuslaitoksessa käytössä olevan ”ABC”-luokituksen perusteella kannabis on luokiteltu vaarattomimpaan C-luokkaan yhdessä ketamiinin kanssa.[13] EU-raportti vuodelta 2008 katsoo, että kannabis oli tutkituista päihteistä kaikilla käytetyillä mittareilla vaarallisuudessa viimeisenä tai lähellä viimeistä sijaa. Raportin mukaan kansanterveydelliseltä ja haittapotentiaalin kannalta tupakka ja alkoholi ovat kansainvälisesti liian vähän säännösteltyjä ja kannabiksen rajoittaminen on liian ankaraa. Raportin mukaan tulee kuitenkin huomioida, että kannabiskin on kansanterveydellinen ongelma.[14]
Maailman terveysjärjestön WHO:n raportissa "Cannabis: a health perspective and research agenda" arvioidaan, että eri päihteiden haittojen kvantitatiivisen vertaamisen luotettavuus ja kansanterveydellinen merkitys on kyseenalaista. WHO:n asiantuntijoiden mukaan kannabiksen käyttöön liittyvät kvantitatiiviset riskit ovat luotettavien epidemiologisten tutkimusten puutteen vuoksi enimmäkseen tuntemattomia ja eri päihteiden vaarallisuuden vertaaminen on enemmän spekulatiivista kuin tieteellistä.[15] WHO:n on väitetty poliittisen painostuksen vuoksi jättäneen raportissa huomioimatta tutkimuksen, jossa kannabis todettiin laillisia päihteitä haitattomammaksi.[16][17] WHO kuitenkin kiistää tämän ja sanoo, että tutkimus jätettiin julkaisematta sen sisältämien ristiriitaisuuksien ja epätieteellisyyden vuoksi.[18]
Säännöllisessä käytössä kannabiksen sietokyky eli toleranssi kasvaa. Kannabiksen säännöllinen ja päivittäinen käyttö voi aiheuttaa ensisijaisesti psyykkistä riippuvuutta. Kannabiksen käytön yleisyyden vuoksi kannabisriippuvuus on kuitenkin yleisimpiä diagnostisoituja riippuvuussairauksia länsimaissa. Kannabiksen käytön äkillisestä lopettamisesta seuraa joskus lieviä vieroitusoireita, esimerkiksi ärtymystä, ahdistusta, vapinaa, hikoilua, huonovointisuutta ja unettomuutta. Kannabista kokeilleista arviolta 10 % tulee siitä riippuvaiseksi. Riippuvuus lienee yhtä yleistä kuin alkoholin, mutta harvinaisempaa kuin tupakan tai opiaattien käyttäjillä. Toisen tutkimuksen mukaan kannabiksesta riippuvaiseksi tulee 10 %, alkoholin 15 %, opiaattien 23 % ja nikotiinin 32 %.[19]
[muokkaa] Fyysiset ongelmat
Poltettaessa kannabiksen tärkeimpien terveyshaittojen on oletettu olevan samankaltaisia kuin tupakan. Kannabiksen säännöllinen käyttö saattaa vaurioittaa keuhkoja. Pitkäaikaista kannabiksenkäyttöä on yritetty yhdistää yskään, hengityksen vinkumiseen, rinnan ahtauteen ja keuhkojen ilmavirtauksen heikentymiseen, mutta joillekin edellä mainituista ongelmista kärsiville siitä on ollut jopa hyötyä. Suurimmalla osalla käyttäjistä kannabis laajentaa keuhkojen ilmatiehyeitä. Yhden kannabissavukkeen polttamisen on väitetty heikentävän väliaikaisesti keuhkojen ilmavirtausta jopa 2,5 – 5:n tavallisen savukkeen verran.[20] Tätä väitettä ei kuitenkaan tue kuin yksi kiistanalainen tutkimus jota ei ole vertaisarvioinnissa kyetty vahvistamaan. Kannabiksen ja keuhkosyövän yhteys on tiedeyhteisössä kiistanalainen kysymys. Tuoreen tutkimuksen mukaan yhden kannabissavukkeen polttaminen lisää keuhkosyöpäriskiä yhtä paljon kuin 5 tavallisen savukkeen polttaminen.[21] Kahdessa aikaisemmassa laajemmassa tutkimuksessa kannabiksen ja keuhkosyövän välillä ei ole havaittu tilastollista yhteyttä.[22][23]
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kannabis nostaa erään kivessyövän muodon, ei-seminooman, riskiä. Sairauden riski on kaksinkertainen niillä, jotka polttavat kannabista viikoittain tai ovat käyttäneet sitä säännöllisesti murrosiästä.[24]
Kannabiksen höyrystäminen vaporisaattorilla polttamisen sijaan on tehokas tapa vähentää terveyshaittoja ja höyrystettäessä vältetään lähes kaikki väitetyt terveyshaitat jotka liittyvät sen polttamiseen.[25] Kannabiksen käytössä ruoassa tai juomassa ei savun hengittämisestä syntyviä haittavaikutuksia ole. Äkillisiä yliherkkyysvasteita voi toisinaan esiintyä.
Kannabiksen vaikutuksista sikiöön raskauden aikana ei ole tarkkaa tietoa, mutta oletettavasti poltettu kannabis aiheuttaa sikiölle samanlaisia vaurioita kuin tupakka. Kannabiksen käytöstä ei seuraa akuuttia myrkytys- tai kuolemanvaaraa.[10] Pekka Saarnion tekemässä katsausartikkelissa on vertailtu alkoholin ja kannabiksen käytön haittoja. Alkoholi todettiin selvästi haitallisemmaksi päihteeksi.[26]
[muokkaa] Psyykkiset ongelmat
Kannabiksen kokeilemisen tai satunnaiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan päihtymyksen jälkeisiä kognitiivisia häiriöitä. Kannabiksen pidempiaikainen ja runsas käyttö saattaa heikentää ajattelu- ja havaintotoimintoja ja muistia. Vaikutuksia voivat olla lähimuistin heikkeneminen, uuden oppimisen ja tarkkaavaisuuden ylläpidon vaikeutuminen. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan onnistuttu löytämään mitään merkittäviä kognitiivisiin kykyihin edes pitkäaikaisessa ja runsaassa käytössä, vaan mahdolliset havainnot liittyvät akuuttiin päihtymystilaan.[27]
The Lancet -lehdessä julkaistussa 35 tutkimuksen meta-analyysissä tutkijat totesivat kannabiksen käytön lisäävän riskiä sairastua psykoottisiin sairauksiin kuten skitsofreniaan 41 %, mutta käyttöannoksista riippuen se saattoi lisääntyä jopa 50–200 %. Katsauksessa arvioitiin, että 14 % psykoottisista sairauksista Britanniassa olisi kannabiksen aiheuttamia. Mikäli kannabiksen käytöstä luovuttaisiin, ehkäistäisiin maassa vuosittain noin 800 skitsofreniatapausta.[28] Lancet ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, etteikö taustalla olisi muita seikkoja, jotka lisäisivät psykoottisten sairauksien riskiä tai mahdollisuutta siihen, että mielenterveysongelmista kärsivät ovat todennäköisemmin kokeilemassa kannabista.[29] Suomen lääkärilehden mukaan tutkimuksen merkittävin uusi tieto on se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riski psykooseihin. Suomalaisten asiantuntijoiden mukaan kannabiksen ja psykoosien suhde on kaksisuuntainen: kannabis voi laukaista psykoosin, mutta toisaalta sitä käyttää myös hoidon huonosti tavoittamia skitsofreenikoita ja muita mielenterveysongelmaisia. Psykiatrian erikoislääkäri Kristiina Kajansalon mukaan Lancetin tulokset sopivat hyvin skitsofrenian haavoittuvuus-kuormitusmalliin: skitsofreniaan altistuneilla ihmisillä sen käyttö voi laukaista psykoosin.[30]
Uusin tutkimus kuitenkin asettaa koko kannabispsykoosin käsitteenä kyseenalaiseksi. Archives of General Psychiatry -nimisessä lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kannabispsykoosi ja skitsofrenia ovat sama asia ja kannabista käyttävät skitsofreenikot olisivat joka tapauksessa kehittäneet taudin itselleen.[31] On tavallista, että akuutin päihtymystilan alaisena kokevat joitakin psykoosin kaltaisia oireita kuten herkkyyttä äänille ja vainoharhaisuutta, mutta nämä katoavat päihtymystilan myötä.[32] Tuore Britanniassa suoritettu tutkimus ei havainnut aikaisempien tulosten ennustamaa kasvua psykoottisiin sairauksiin sairastuneiden potilaiden määrässä kannabiksen käytön yleistymisestä huolimatta, vaan diagnoosien määrä on vuosina 1996–2005 pysynyt samana tai jopa hieman laskenut.[33]
[muokkaa] Lainsäädäntö
[muokkaa] Kannabiksen kieltäminen
Kannabis kiellettiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi YK:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin.[34]
Yhdysvalloissa oli vuonna 1910 käsiteltävänä lakiesitys, joka koski silloin käytössä olevia lääkeaineita (Foster Anti-Narcotic Bill). Lakiesityksen tarkoituksena oli tutkia lääkkeinä käytettyjen aineiden turvallisuutta. Kannabis oli mukana tässä lakiesityksessä, mutta se kumottiin, koska kannabiksen ei katsottu olevan riippuvuutta aiheuttava.
Vuoteen 1937 saakka kannabis oli laillista suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita ja monin paikoin avoimesti saatavilla. Tuolloin hyväksyttiin liittovaltion tasolla uusi verolaki (Marihuana Tax Act), jolla käytännössä tehtiin kannabiksen hallussapito rangaistavaksi. Laki ei suoranaisesti tehnyt kannabiksesta laitonta, mutta jokainen, joka halusi ostaa, myydä, käyttää tai pitää hallussa kannabista, velvoitettiin anomaan valtiolta postimerkkiä muistuttava kannabisveromerkki (eng. marihuana stamp). Valtio kuitenkin painoi vain nimellisen määrän kyseisiä ”lupia”, eikä niitä siten ollut saatavissa. Saadakseen luvan oli tuotava kannabista mukana lupaa hakiessa, jolloin oli jo lainrikkoja ja joutui vaikeuksiin. Lain hyväksymiseen Yhdysvaltain kongressissa vaikuttivat merkittävästi William Randolph Hearstin omistamat sanomalehdet.
1930-luvulla syntyi myös pelotteleva valistus, jossa kannabiksen muun muassa varoitettiin muuttavan tavalliset kansalaiset verenhimoisiksi tappajiksi. Kuuluisa esimerkki on Reefer Madness -elokuva vuodelta 1936.[35] Tavallisimmaksi nimitykseksi kannabikselle vakiintui meksikolaisperäinen sana marihuana.[36]
Vuonna 1961 voimaantullut YK:n huumausainesopimus piti Yhdysvaltain vaikutuksesta sisällään myös laajamittaisen kannabiksen kiellon. Toinen YK:n sopimus vuodelta 1988 tiukensi kannabiksen päihdekäytön kieltoa entisestään.[37]
Intia vastusti päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri. Tämän vuoksi Intialle myönnettiin 25 vuotta lisäaikaa kieltolain toteuttamiseksi ja virallisesti Intia kielsi kannabiksen käytön vasta 1989.
[muokkaa] Kriminalisointi Suomessa
Asetustasolla huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi vuonna 1966 ja vuosikymmenen lopulla huumeasiat siirrettiin huoltopoliisilta rikospoliisille, jonka puitteisiin perustettiin huumeisiin erikoistuneita yksiköitä.
Vuonna 1972 säädettiin huumausainelaki. Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyssä tiivistyivät kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi. Eduskunnassa lakivaliokunta[38] suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta[39] asettui hallituksen linjalle. Suuressa valiokunnassa[40] arpa ratkaisi kiistan kriminalisoinnin eduksi, joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan.
Vuonna 2009 lähes joka kuudes kyselyyn vastannut eurovaaliehdokas voisi kuvitella laillistavansa kannabiksen kontrolloidusti EU:ssa.
[muokkaa] Lainsäädäntö muualla Euroopassa
Kannabiksen hallussapidon kieltäneet maat punaisella. Maat, jotka kieltävät hallussapidon, mutta eivät välttämättä valvo lakia oranssilla.
Liittyen YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen kannabiksen valmistus eli kasvatus huumausaineena käytettäväksi on kielletty kaikkialla Euroopassa. Kannabiksen käytön suhteen Euroopassa lainsäädäntö vaihtelee merkittävästi jäsenmaiden välillä Ruotsin käytön kriminalisoivasta tiukasta lainsäädännöstä Alankomaiden pienten kannabismäärien valvotuissa oloissa tapahtuvan myynnin sallivaan käytäntöön.
* Alankomaat: Alankomaissa laki ei suoraan salli kannabistuotteiden myyntiä, mutta käytännössä se on mahdollista Coffee shop -kahviloissa. Näissä kahviloissa tapahtuvaan kannabis-tuotteiden myyntiin ei puututa, mikäli myynti täyttää lisenssin ehtona olevat arviointiperusteet. Myös kasvatus yksityiseen käyttöön on dekriminalisoitu (enimmillään 5 kasvia).
* Belgia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi. Aikuisten käytöstä ja pienien määrien (alle 3 gramman tai yhden kasvin) hallussapidosta ei rangaista.[41][42]
* Britannia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta sen käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista. Kannabis on nykyään B-luokan huume, uusien vahvempien lajikkeiden ilmestyttyä Lontoon alueelle. .[43]
* Espanja: Kannabiksen käytöstä yksityisissä tiloissa ei rangaista. Myös pienien määrien kasvattaminen omaan käyttöön on dekriminalisoitu.[44]
* Italia: Kannabis ja vahvemmat huumausaineet ovat nykyään selvästi eroteltu Italian huumausainelaissa. Kannabiksen käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista.[45][46][47]
* Portugali: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista.[48][49]
* Ranska: Lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi, jonka kasvatus, myynti ja hallussapito sekä käyttö kiellettyä.[50] Viranomaiset eivät tosin puutu hallussapitoon ja käyttörikokseen, sillä vahvojen huumausaineiden käyttö ja niiden osuus rikollisuuteen ovat selkeästi suurempia ongelmia (resurssipula)lähde?.
* Saksa: Berliinin, Bremenin, Hampurin, Baden-Wurttembergin, Baijerin, Hessenin, Saarlandin ja Schleswig-Holsteinin osavaltioissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta tehdään yleensä syyttämättäjättämispäätös. Pieneksi määräksi eri osavaltioissa katsotaan yleisesti 6 grammaa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. (useat osavaltiot ovat viime aikoina kiristäneet pieneksi katsomaansa määrää ja ilmassa on poliittisia paineita yhtenäistää raja kuuteen grammaan) Muualla kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä seuraa lain mukaan rangaistus.lähde?
* Slovenia: Kannabiksen käyttö ja pienien määrien hallussapito/osto ei ole rikos.lähde?
* Sveitsi: Kannabiksen käyttö on kielletty laissa, mutta käytännössä siitä ei rangaista kovin helposti. Sveitsissä kannabiksen jakelu on sallittu. Myös pienimuotoinen kannabiksen kasvattaminen omaan käyttöön on sallittua, mutta isoihin farmeihin suhtaudutaan kielteisesti.[51]
* Tšekki: Kannabiksen myyminen on kiellettyä, mutta pienen määrän hallussapito ja käyttö ovat sallittuja. Viranomaisilla ei ole oikeutta antaa sanktioita käytöstä. Tšekin senaatin 8. tammikuuta 2009 hyväksymän rangaistusasteikon perusteella "pieni määrä" on kannabiksen kohdalla rajattu alle 20 kannabissavukkeeseen tai viiteen kannabiskasviin.[52]
* Unkari: Vuonna 2003 voimaantulleen lainmuutoksen mukaan kannabiksen käytöstä ei rangaista ankarasti. Aiemmin kannabis ja heroiini asetettiin samaan luokkaan. Suurista määristä, myynnistä ja salakuljetuksesta seuraa kovat rangaistukset.[53]
* Viro: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista, mikäli siihen ei liity mitään muuta rikollisuutta.[54]
* Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Norja, Tanska: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus.
[muokkaa] Lainsäädännön muutospyrkimykset
Mielenosoitus kannabiksen laillistamisen puolesta Madridissa vuonna 2004 oli osa Million Marihuana March -marssia.
Muutamat kansalaisjärjestöt esittävät Suomessakin nykyisen päihdepolitiikan aiheuttavan suuren osan juuri niistä haitoista, joita tällä lainsäädännöllä pyritään torjumaan. Uudistusmielisten mukaan kannabiksen laittomuus tuottaa erittäin suuren rahavirran rikollisjärjestöille, murentaa yleistä lainkuuliaisuutta ja aiheuttaa rikoslain inflaation. He myös sanovat, että kannabiksen ollessa laitonta, kannabiksen käyttäjä saattaa saada sitä ostaessaan sen seassa aineita, joita hän ei halunnut. Kannabiksen hinta on myös suhteettoman korkea sen ollessa laiton. Kannabiksen kriminalisointi murentaa joidenkin mielestä yksilönvapauksia. Uudistusmieliset vaativat myös kannabiksen käytöstä annettavien rangaistusten poistamista sekä omaa käyttöä varten tapahtuvan kotikasvatuksen sallituksi. Näkyvimmin kannabiksen laillistamista on Suomessa ajanut Suomen kannabisyhdistys, jonka keskeisin tavoite on laillistaa kannabiksen yksityinen käyttö, saatavuus ja kasvatus Suomessa jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle. Suomessa vuosittain toukokuun alussa järjestettävä Hamppumarssi on osa maailmanlaajuista MMM – Million Marihuana March -marssia.
Lainsäädäntö vaihtelee kannabiksen myynnin ja käytön suhteen valtiokohtaisesti. YK:n huumausaineyleissopimus velvoittaa sen ratifioineita maita pitämään kannabiksen tuotanto ja myynti de jure laittomana. Tosiasiallinen paikallinen käytäntö vaihtelee kuitenkin merkittävästi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltion lait kieltävät kaiken käytön ja jakelun, mutta 12 osavaltiota sallii lääkekäytön ja 13:ssa osavaltiossa on toteutettu pienten määrien eri asteinen dekriminalisointi.
Argentiinan korkein oikeus salli marihuanan ”vähäisen” käytön 25.8.2009 lähtien kuitenkaan ottamatta tarkemmin kantaa sallittuihin määriin.[55]
[muokkaa] Lainsäädäntö Suomessa
Hampun kasvattaminen huumausainekäyttöön, samoin kuin kannabiksen hallussapito, maahantuonti, myynti, levitys ja käyttö on kiellettyä rikoslain 50. luvun 1. §:n mukaan (huumausainerikos). Kannabis lisättiin Suomen lääkeainelistaan 1. lokakuuta 2008. Mikäli poliisilla on riittävää syytä epäillä, voidaan epäilyksen kohteena olevalle henkilölle suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä. Törkeän huumausainerikoksen rajana pidetään kiloa hyvälaatuista kannabista.[56]
Eduskunta on hyväksynyt lain rikoslain 50. luvun muuttamisesta,[57] jonka mukaan huumausainerikoksen valmistelun yrityksestä tulee rikos. Jo aiemmin siementen kylväminen tai taimen istutus on tulkittu lainvastaiseksi huumausainerikoksen valmisteluksi. Yritys on jotain, joka tapahtuu ennen istutusta. On epäselvää, miten kannabiksen kasvatuksen yhteydessä tulkitaan valmistelun yritystä. Myös huumevälineet kuten kannabiksen käyttöön soveltuvat piiput kielletään. Lakivaliokunnan mukaan rangaistavuus ulottuu poikkeuksellisen pitkälle, mutta valiokunta painottaa, että huolimatta rangaistavuuden laajuudesta, tuomioistuinten on muistettava näyttökynnyksen olevan sama kuin muissakin rikoksissa.[58] Tämä tarkoittaa rikoslain 5. luvun mukaan, että on osoitettava syytetyn aloittaneen rikoksen tekemisen ja saaneen aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.[59]
[muokkaa] Lain valvonta
Kannabiksen tuotanto ja myynti ovat kasvavaa liiketoimintaa. Viime vuosina kannabiksen kysyntä on kasvanut ja kannabisviljelmien koko on laajentunut. Esimerkiksi Helsingissä viljely on muuttunut ammattimaiseksi. Viljelijät tuntevat alan hyvin ja suhtautuvat työhönsä kiihkeällä intohimolla.[56]
Poliisin tietoon kannabisviljelmät tulevat yleensä sattumalta jonkin muun asian yhteydessä. Helsingin poliisin huumeyksikön johtajan Jari Aarnion mukaan ”markkinoilta saadaan pois ehkä viisi prosenttia kokonaismäärästä”. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kannabiksen takavarikot ovat kasvaneet, mutta takavarikkojen määrä vaihtelee selvästi: Helsingissä vuonna 2005 takavarikoitiin 25 kiloa, mutta vuonna 2007 vain 10 kiloa.[56]
Ammattirikolliset rahoittavat kasvattamista viljelijän kantaessa riskin sadon valmistumisesta. Poliisi arvioi vuonna 2008, että 6–7 kilon suuruinen sato ”alkaa olla taloudellisesti hyvä tuote”.[56]
[muokkaa] Kannabis lääkkeenä
Kannabista sisältävä lääkepullo vuodelta 1906.
Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on edelleen tiedeyhteisössä kiistanalainen kysymys.[1] Kannabiksen lääketieteellistä käyttöä vastustavat tutkijat ovat todenneet, että se vahingoittaa ihmisten keskittymiskykyä ja koska kannabis sisältää yli 400 kemikaalia, voivat sen sivuvaikutukset olla ennalta-arvaamattomia. British Medical Association katsoo, että vain kannabinoideja, eikä koko kannabiskasvia tulisi käyttää lääketieteessä, koska kannabis sisältää myös monia myrkyllisiä yhdisteitä ja kehottaa uusien kannabikseen pohjautuvien ”täsmälääkkeiden” kehittämistä.[1]Lääkelaitoksen lääketurvaosaston ylilääkäri Pirkko Paakkarin mukaan lääkekannabiksen tehosta ei ole tieteellisiä tutkimuksia ja synteettisten kannabinoidien teho ei ole ollut merkittävä missään tutkimuksessa. British Medical Journalin tuoreen tutkimuksen mukaan potilaat arvoivat kodeiinin, joka on heikko opioidin, tehokkaammaksi ja vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavaksi kuin kannabinoidin. Eniten kannabinoidien tehosta on näyttöä MS-potilaiden jäykkyyden ja kipujen hoidossa, mutta ero lumehoitoihin ei näissäkään ole ollut suuri.[60]
Tuoreessa tutkimuksessa kannabiksen vaikuttavan aineen THC:n todettiin mahdollisesti vähentävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin sekä mahdollisesti hidastavan taudin etenemistä tehokkaammin kuin perinteiset lääkkeet.[61]
On näyttöä että THC toimisi keuhko- ja aivosyöpälääkkeenä.[62] Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä kannabinoidien syöpäsoluja tuhoavasta vaikutuksesta ja mahdollisesti normaaleja soluja tervehdyttävästä vaikutuksesta.[63][64][65][66] Israelissa kannabiksesta kehitetään mahdollisesti vastalääke joillekin hermokaasuille.[67]
Broom icon.svg
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kieliasua pitää parantaa ja korjata lähteiden merkitsemistä. Lisäksi pitäisi vakavasti harkita, onko jokaisen yksittäisen tutkimuksen käsittely tarpeellista. Yleisesti lääketieteessä yksittäisiä tutkimuksia luotettavampana tietona pidetään monien yksittäisten tutkimusten perusteella tehtyjä meta-analyysejä.
Kuopion yliopiston tutkimuksessa kaksi ruokalusikallista (päihteetöntä) hamppuöljyä päivässä lievitti atooppista ihottumaa ja johti lääkityksen vähentämiseen.[68]
Kannabis Vähentää Non-Hodgkin-lymfooma Kasvainten kasvua:
Kannabinoidien agonisti R (+)-MA pysäyttää leviämisen ja kasvun syöpäkasvaimissa non-Hodgkin-lymfoomassa, International Journal of Cancerin mukaan. Tukholmassa tutkijat ilmoittivat, että "R (+)-MA"-hoidetuilla hiirillä kasvaimen paino pieneni 40%.
Tutkimus selittää kuinka kannabis tappaa syöpäsoluja:
Nature Reviews-Cancer -lehdessä julkaistu tutkimus tarjoaa historiallisen ja tarkan selvityksen siitä kuinka THC ja muut luonnon kannabinoidit toimivat syöpää vastaan, mutta säilyttävät tavalliset solut. Espanjalaisen Manuel Guzmanin tutkimus havaitsi, että kannabinoidit, kannabiksen aktiiviset ainesosat, hidastavat kasvainten kasvua laboratorioeläimillä.
Ne tekevät sen muokkaamalla ratkaisevia solujen signaalikanavia, sitä kautta vähentämällä kasvainsolujen suoraa kasvua ja lisäämällä niiden kuolemia. Kannabinoidit myös hidastavat kasvainta ruokkivien verisuonien kasvua.
Neurologin ja johtavan lääkekannabistutkijan tohtori Ethan Russon mukaan madridlaisen Guzmanin tutkimus on hyvin tärkeä. “Syöpää esiintyy, koska soluista tulee kuolemattomia, ne epäonnistuvat normaalissa viestinvälityksessään eivätkä lopeta kasvamista. Normaalisti kehon toiminta vaatii että solut kuolevat. Tätä kutsutaan apoptoosiksi, ohjelmoiduksi solukuolemaksi.
Tämä prosessi epäonnistuu kasvainten kohdalla. THC edistää sen esiintymistä, joten glioomat, leukemiat, melanoomat ja muut solutyypit itse asiassa kuulevat signaalit, lopettavat jakaantumisen ja kuolevat.
“Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki”, selittää Russo. “Toinen tapa jolla kasvaimet kasvavat, on varmistamalla, että ne ovat ravittuja: ne lähettävät signaaleja kannustamaan angiogeneesiä, uusien verisuonien kasvua. Kannabinoidit sulkevat myös nämä signaalit. Se on todella uskomatonta ja eleganttia.”
Toisin sanoen, tutkimus selittää useita tapoja, joilla kannabinoideja voidaan käyttää taisteluun syöpää vastaan, ja kuten artikkeli sanoo: kannabinoidit ovat yleensä hyvin siedettyjä eivätkä tuota yleisiä myrkyllisiä vaikutuksia kuten kemoterapiat.
Uutiset kannabiksen mahdollisuudesta kutistaa kasvaimia esiintyivät jo vuonna 1974. Tuolloin Virginia Medical collegen tutkijat, Kansallisen terveysinstituutin (NIH) rahoittamana, yrittivät löytää todisteita siitä, että kannabis vahingoittaa immuunijärjestelmää. Tutkijat kuitenkin havaitsivat, että THC hidasti kolmen erityyppisen syövän, keuhko- ja rintasyövän sekä viruksen aiheuttaman leukemian, kasvua.
Washington Post raportoi tutkimuksesta 18. elokuuta 1974 Paikallista-osastolla. Artikkeli oli otsikoitu “Syövän taltuttajaa tutkitaan”. Siinä kirjoitettiin mm. “Kannabiksen aktiiviset kemikaalit taltuttivat kasvainten kasvua kolmessa eri tyyppisessä syövässä hiirillä, ja ne voivat myös heikentää siirtoelinten hylkimiseen johtavia immuunipuolustuksen reaktioita, Virginia Medical Collegen tutkijat havaitsivat. Tutkijaryhmä sai selville, että THC hidasti keuhkosyöpäkasvainten, rintasyövän ja viruksen aiheuttaman leukemian kasvua laboratoriohiirillä ja pidensi niiden elämää jopa 36 prosenttia.”
[muokkaa] Lääkekäyttö Suomessa
Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Pekka Järvisen mukaan Suomessa lääkekannabiksesta ei ole erikseen mitään säädöksiä vaan sitä koskevat lääkelain yleiset säädökset. Näiden mukaan lääkkeelle voidaan myöntää lupa, jos säädetyt edellytykset täyttyvät. Toistaiseksi tällaista lupaa ei ole hakenut yksikään lääkevalmistaja, mutta Lääkelaitos voi myöntää määräaikaisen erityisluvan myyntiluvattoman lääkkeen käytölle. Lääkelaitoksen lääketurvaosaston ylilääkäri Pirkko Paakkarin mukaan lupahakemukset lääkekannabikselle ovat olleet yksittäisiä tapauksia. Lääkelaitoksen erityislupa on apteekille myönnettävä kulutukseen luovutus-lupa, johon tarvitaan lääkärin kirjoittama resepti ja perustelut myyntiluvattoman lääkkeen käytölle. Lääkintäneuvos Terhi Hermansonin mukaan jos kannabis oltaisiin todettu hyväksi lääkkeeksi, sillä olisi laillinen myyntilupa. Hermansonin mukaan kannabiksen luokittelulla huumausaineeksi ei ole ”mitään tekemistä sen lääkekäytön ja myyntilupien kanssa” vaan myyntiluvan saa tehon, turvallisuuden ja laadun perusteella.[60]
Suomessa on myönnetty stabiloitua lääkekannabista 12 henkilölle. Lupa myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 miehelle, joka kärsi onnettomuudesta johtuvista selän hermovaurioista, ja opiaattijohdannaiset kipulääkkeet olivat aiheuttaneet sivuoireita. Lääkelaitos hylkäsi alun perin luvan, mutta hallinto-oikeus kumosi päätöksen.[69][70] Lääke maksaa potilaalle tuhansia euroja vuodessa, eikä sen tehosta ole Helsingin Sanomien artikkelin mukaan tieteellistä näyttöä.[12]
[muokkaa] Lähteet
1. W. Wilson et al, 2000, Brain Morphological Changes and Early Marihuana Use
2. B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis
3. British Medical Journal, 23 Nov 2002
4. Helsingin Sanomat 28.9.2006 s. A5
Fitz muokkasi viestiä 20:21 10.07.2010
|
Ladataan
. 
