Mikseri.net

#1442 kirjoitettu 22.10.2024 18:15 Muok:24.10.2024 18:18

Recording Josephine: Magnolia Electric Company at Electrical Audio

Menköön nyt tähän lankaan, sillä tämä on 70-minuuttinen video Youtubesta, jonka kuuntelin, mutta myös katselin, tavallaan ns. ”making of” -juttu Magnolia Electric Companyn Josephine-levyn sessiosta Steve Albinin Electrical Audio -studiolta Chicagosta loppuvuodesta 2008. Levystä tuli tribuutti edellisvuonna tapaturmaisesti kuolleelle bändin basistille Evan Farrellille, ja Jason Molina kirjoitti biisit parissa viikossa ja ne myös saman tien äänitettiin.
Video valoittaa myös hieman Steve Albinin työskentelyfilosofiaa, sisältää tietenkin kaunista musiikkia - loads of sad shit - ja Molinan jäljittelemätöntä tulkintaa.
Jossain haastattelussa bändin kitaristi mainitsee että ”Molina and the bottle had a complicated relationship" jo vuosikausia. Vain runsas neljä vuotta tämän filminteon jälkeen, maaliskuussa 2013, Molina "cashed out… …in Indianapolis with nothing but a cell phone in his pocket".

Edit: Laitetaanpa tuohon vielä linkki pienestä haastattelupätkästä "Steve Albini on Jason Molina", kun se liittyy aiheeseen: https://www.youtube.co...

#1443 kirjoitettu 23.10.2024 15:37

Elkhorn - Lagniappe Sessions (2023)

Taattua laatua pukkaa: kitarakaksikon tukena on parilla raidalla vokalisti, ja ihan mallikas versio on vaikkapa tämä Star Power, alkujaan Sonic Youthin biisi.

#1444 kirjoitettu 23.10.2024 16:25

Iron Maiden - Killers (1981)

Maidenin kahdella ensimmäisellä albumilla laulanut Paul Di'Anno poistui juuri keskuudestamme, joten sen kunniaksi kaivoin tämän (varsin pölyttyneen) levyn soimaan. Suurin osa Maidenin tuotannosta on tätä nykyä jokseenkin tuskallista kuunneltavaa, mutta näissä ensimmäisissä levyissä on mukavasti hieman punkahtava meininki, eikä laulaja kuulosta mahtailevalta sireeniltä.

Wrathchild

classic/10

#1445 kirjoitettu 23.10.2024 17:15 Muok:23.10.2024 17:20

Ultra Bra: Kalifornia

Yhä avekkikeikkaa varten, ja yhä sillä uhalla ettei poinsteja heru. Muuten olen kuunnellut Disco Rock -nimistä soittolistaa, kun pitäisi pölliä jostain bassolinja uuteen joulubiisiin.

Tämä oli kai se prime UB. Onhan levyllä 4(+2) biisiä eli puolet jotka soi radiossa yhä ja ne on ne just popbiisit. Ja ne on aika samanlaisia rakenteeltaan ja sovituksiltaan. Inhosin joskus Jäätelöauto-biisiä, mutta se ja Kirjoituksia oli vallan mainioita esityksiä. Loput on vähän sellaista mitä kutsuttiin ennen tissijatsiksi. Parhaimmillaan hyvää runoutta ja hienoja sävellyksiä, mutta ei tyylillisesti iske. Köörilaulu on yksi näiden jutuista ja välillä se on kyllä komiaa, mutta välillä tulee koulun kevätjuhlan musiikkiluokkaesityksen mieleen (tarkennetaan ettei ole positiivinen kuulokuva). Ja vaikka tässä lasketellaan popbiiseissä bossanovaa useampaan otteeseen, niin kuulostaa vähemmän muusikkovitsiltä, kun seuraavalla levyllä

Jos muistelin mitä samaan aikaan oli, niin vähän samaa edusti Tehosekoitin, ja sama homma, että ovat parhaimmat biisit kestäneet hyvin aikaa. Don Huonojen hittilevy oli pari vuotta aiemmin. Mutta onhan tämä ajalta kun oli vielä bändejä ja soiteltiin studiossa instrumentteja.

Begemot muokkasi viestiä 17:16 23.10.2024

Begemot muokkasi viestiä 17:18 23.10.2024

Begemot muokkasi viestiä 17:19 23.10.2024

#1446 kirjoitettu 24.10.2024 22:51

Songs: Ohia - Magnolia Electric Co. (2003)

Kuuntelinpa vielä tämän, varsinaisen klassikon. Levyn, jonka myötä yhtyeen nimi muuttui tämän levyn nimen mukaiseksi. (Simple, eh?) Tämä on se alkuperäinen kahdeksan kappaleen paketti, v. 2013 julkaistiin sitten Deluxe Edition, jolla on 11 biisiä lisää, bonusraitoja ja demoja. Levy äänitettiin kesällä 2002 Steve Albinin Electrical Audio -studiolla kolmessa päivässä, ”live in studio”. Levyn aloittaa maaginen Farewell Transmission, ja kokonaisuutta ehkä vain hieman särkee pari kappaletta, joissa laulun hoitaa joku muu kuin Jason Molina. Musiikkia on luonnehdittu mm. termein alt-country ja americana, ja mikäs siinä, mutta etenkin tämä on vahvan laulaja-lauluntekijän tuotos.

Muistuu mieleen valitettavan hämärästi kesän 2005 Accelerator-festivaali Tukholmassa, jolloin silloin siis jo nimellä Magnolia Electric Co. esiintynyt yhtye jäi varsin lyhyen kuuntelun varaan, kun jollain toisella lavalla oli kai sitten jotain tärkeämpää: Colleen, Teenage Fanclub, Sonic Youth??? Sen kuitenkin muistan että bändin vakirumpalia tuolla keikalla tuurasi jostain syystä Jim White, Dirty Threestä ym. aussiyhteyksistä tuttu legenda.

Niin, tälle levylle annan 9,5/10.

#1447 kirjoitettu 26.10.2024 16:25

Bardo Pond - Melt Away (2024)

Taas näitä: ”a new double LP compilation of late -’90s rarities and outtakes from a creative apex in Bardo Pond’s career”, eli ajalta kun eivät vielä viitsineet virittää kitaroitaan.
Kuuntele vaikka Shadow Puppet tai majesteettinen The Trail.

11/10

- the best band of all time. period. - satunnainen kuuntelija

#1448 kirjoitettu 26.10.2024 19:16

The Dare: Whats wrong with New York

Hesarissa oli pieni juttu, niin pitihän se pyöräyttää mielenkiinnosta.

En nyt sanoisi tätä discorockin pelastajaksi, mutta ihan mielenkiintoista musaa nuori kaveri vääntää. Crashin ja Rat-säröpedaalin sijaan kertsit polkastaan usein käyntiin soundeilla, mikä tuo itseasiassa mielleyhtymän että olisi vuosi 2008 ja Thomannilla olisi ale, eli jopa Mikseri-viboja!

Hauskoja sanoja nuorten newyorkkilaisten elämästä, mihin ei monesta syystä voi täysin samaistua. Tempot on kohillaan, sillä yleisin biisin kesto on kakspuoliminuuttia, joka sisältää yleensä vain puhelaulumaisen -a-osan ja hokemakertsin edellä mainitulla synasoundeilla.

Puolessa välissä alkaa toivomaan vaihtelua ja sitten kun sitä tulee niin kuulostaa vähän kuin olisi eri albumilta. Voihan olla, että levy on kasattu ep:n ympärille ja uudet biisit on sitten melodisempia. Tuotanto tosi hiottua, tasapainoilin sen välillä että olisiko voinut olla kokeellisempaa, mutta toisinaa tuleekin äkkiväärää kilkatusta.

Jos vetää suuria linjoja, niin 2000-luvun alussa tuli retrohenkisiä discorock biisejä esim. vaikka Frand Ferdinandia yms. niin ehkä tämä 2020-luvun versio discorockista.

#1449 kirjoitettu 02.11.2024 15:52

Kanaan & Ævestaden - Langt, langt vekk (2024)

Norjalaisen psych rock trion ja modernin kansanmusiikkitrion yhteislevy, jossa tyylit vuorottelevat ja välillä sekoittuvat. Osin mielenkiintoinen hybridi, välillä vähän korni, mutta Kanaanin kitaristin sisko soittaa Ævestadenissa, niin pitihän tämä tehdä. Ajoittain levy kuulostaa siltä kuin se olisi Kaukana, kaukana poissa, jos nyt tiedätte mitä tarkoitan.

#1450 kirjoitettu 02.11.2024 18:45 Muok:02.11.2024 18:50

Kaksi Suomi-indien kärkinimeä:

Arppa: Muovipussi kummittelee

Tästä tuli innostuttua kahden ekan levyn ja keikkojen perusteella, mutta olisiko itse Arppa sen verran rajoittunut tulkitsija, että vahvat maneerit käy levymitassa häiritsemään (äänensävy, sävelkorkeudet ja sanojen rytmitys). Mutta onpa levyllä hieno tunnelma, huippusoittajat vetää näennäisen luonnosmaisesti. Minäkeskeiset tuokiokuvat,jotka usein mennyttä muistelevat ovat Arpan se juttu. Parilla kuuntelulla ei oikein jäänyt mitään huippubiisiä mieleen. Vastapainoksi pari heikompaa, joissa tosin pääsee muusikot loistamaan. Mitään hittimusaahan tämä ei ole, joten vaatii kai lisää kuuntelua. Ehkä tästäkin sitten joku pääsee keikkojen kohokohdaksi.


Litku Klemetti: Funny Girl

Aavistelen, että tämä artisti on tuskin mikseriläisten tehosoitossa, mutta itse arvostan kovastikin tätä artistia/bändiä. Livenä jopa parempi kuin levyllä, parhaimpia nykysanoittajia, laadukkaita sävellyksiä ja sovituksia. Edellinen levy oli ehkä kuitenkin parempi tai tämä edustaa retrodiscohassuttelua, mutta on kyllä vastustamattomasti tehty. Mutta ehkä se vakavampi ja henkilökohtaisempi ote toimii usein paremmin. Muutama huippubiisi (kaksi ekaa), mutta sitten taas pari jotka tulee skipattua heti (laulu koirasta).

Edit:
Tuli pyöräytettyä keikkaa varten myös Atomirotan Femma-levy (uusin). Tämä oli muutama vuosi sitten mieluisa bändi tsekata keikalla, mutta nyt ei levy tai keikkoja säväyttänyt. Ehkä olen vain kuluttanut tämän bändin ja biisien ideat loppuun. Samaa laatua tämä kai on ollut tai ehkä se alun selvempi räppihenkisyys oli freessimpi yhtälö kuin härmäläinen rollarirokki räppärin tulkitsemana.

Begemot muokkasi viestiä 18:47 02.11.2024

#1451 kirjoitettu 02.11.2024 21:52 Muok:02.11.2024 21:53

CCR - Cosmo's Factory

No ihan timangia tämä. Ylivoimainen svengi, ylivoimaiset biisit ja ylivoimainen soundi, joka hakkaa 10-0 nykyajan turboahdetun äänimössön.

#1452 kirjoitettu 07.11.2024 11:40 Muok:07.11.2024 11:41

Kolmas nainen - Linjassa

Huippu sävellykset, huippu saundit ja Hanhiniemen ääni on ennallaan. Mutta sanoitukset eivät lähde, eivät sitten millään. Puuttuu ne 80-90 luvun hienot tarinat ja oivallukset. Tämä sama ongelma on itseasiassa olemassa Perunateatterin ja Pauli Hanhiniemen soolotuotannonkin puolella.

#1453 kirjoitettu 08.11.2024 18:50

Idaho - Lapse (2024)

1990-luvulla viisi albumia julkaissut bändi, ja 2000-luvun alussa vielä nelisen levyä, oikeastaan Jeff Martinin sooloja, joista viimeisin oli vuoden 2011 ”You Were A Dick”. Nii-in. Ja nyt heti uusi levy, mukana vain Martin ja toinen kitaristi. Tätä on odotettu, ja tämähän ei petä: tuttu slowcore-soundi ja Martinin kuiskaava/nariseva laulu. Kuuntelin levyn, runsaan 30-minuuttisen, kahdesti putkeen, ja tuntuu että tämä vain paranee (lyhyenkin) ajan saatossa. Biisit Snakes, Across The Sky ja Throw The Game muodostavat maukkaan trilogian.
9/10

#1454 kirjoitettu 12.11.2024 18:22 Muok:13.11.2024 09:20

Keiji Haino, Jim O’Rourke, Oren Ambarchi - In the past only geniuses were capable of staging the perfect crime (also known as a revolution) Today anybody can accomplish their aims with the push of the button (2019)

Palautin mieleen tämän hauskasti nimetyn levyn, n. 77-minuuttisen ja viiden ”kappaleen” kokonaisuuden, joka on äänitetty livenä Tokiossa tasan 9 vuotta (ja yksi päivä) sitten. Samalla lueskelin tuoreehkon The Wire -lehden (Oct ’24) varsin kiintoisan artikkelin Keiji Hainosta.

Tätä musiikkiahan ei pysty kuvailemaan, se täytyy kuulla ja kokea. Albumin kohokohdat löytyvät ehkä nimikappaleen kakkososasta (= Part 2) ja yhtä kauniisti nimetystä lopetusbiisistä I always walk around with a ”tranquil void” in my pocket, one that I may pull out at any given moment.

Ps. Hiljaisuuden jälkeen sanoinkuvaamatonta ilmaisee parhaiten musiikki.

#1455 kirjoitettu 15.11.2024 19:02

Rosali - No Medium (2021)

Singer-songwriter(-guitarist)kamaa parhaasta päästä, vähän countryfiiliksiä. ja americanaa, ehkä myös paikoin kevyitä crazy horse -viboja. Ja muutenkin, Rosali Middleman on viime vuosien suurimpia ”löytöjäni”, eikä vähiten a) varhaisen soolokitaralevynsä ja b) Edsel Axle -monikerinsa ja c) Monocot-duon ansiosta.

#1456 kirjoitettu 21.11.2024 22:33

Bardo Pond - Peel Sessions (2023)

Legendaarisen bändin kootut livestudiopätkät BBC:n legendaarisista John Peelin sessioista vuosilta 2001 ja 2004. Viisi kappaletta ja nelisenkymmentä minuuttia, ja onhan tämä edelleen ekstaattista ja sitä innovatiivisinta möykkää mitä on koskaan saatu aikaan psykedeelisen tai stoner rockin (tai miksi sitä sitten haluat kutsuakin) saralla. Agreed?

#1457 kirjoitettu 22.11.2024 19:44

Kanaan - Live @ Freak Valley Festival (2024)

Norjalaisen power tai space rock -trion keikka Saksan festareilta, ei siis mikäään levy, mutta livelevyyn verrattava 50-minuuttinen. Helvetin tiukka bändi, rumpalikin aika hurja tapaus, ja voi olla monelle vähän liian kokeellista, mutta hienoahan tämä on. Bändi on kehittynyt valtavasti siitä kun nuo eka kertaa näin ja kun ensilevyään esittelivät tanskalaisen Papirin lämppärinä Köpiksessä keväällä 2019.

#1458 kirjoitettu 01.12.2024 14:26 Muok:01.12.2024 14:53

Shpongle - Tales Of The Inexpressible

Mahtava levy kokonaisuudessaan.


Doonzone muokkasi viestiä 14:53 01.12.2024

#1459 kirjoitettu 01.12.2024 22:44

Thåström - Somliga av oss (2024)

Näitä samoja biisejä Thåström on tehnyt jo ainakin 15 vuotta. Paitsi että nämä ovat uusia, ja eiväthän ne huonoja ole, jos tällaisesta tykkää. Soundimaailma entistä hillitympi ja pianovetoisempi, ja vokaalit/lyriikat sitä tuttua tyyliä. Tästä joko pitää, tai… no, voiko tästä olla pitämättä? Ikää on artistilla jo 67, ja onhan se niin, että det finns ingen som Thåström, kuten Aftonbladetinkin arvio asian tiivistää.

#1460 kirjoitettu 02.12.2024 15:09

Metallica: Master of Puppets.

Edellisestä pyöräytyksestä onkin aikaa yli 20 vuotta. Onhan tämä oman genrensä uraauurtava teos, mutta ei oikein iskenyt. Hyvin kitarat sahaa ja Jamesin laulu kuulostaa hyvältä ja biiseissä kunnianhimoisia kaaria, mutta muuten jättää kylmäksi. Ei ehkä vaan ole miun mussaa.

#1461 kirjoitettu 02.12.2024 16:20

Metallica: Master of Puppets.

Edellisestä pyöräytyksestä onkin aikaa yli 20 vuotta. Onhan tämä oman genrensä uraauurtava teos, mutta ei oikein iskenyt. Hyvin kitarat sahaa ja Jamesin laulu kuulostaa hyvältä ja biiseissä kunnianhimoisia kaaria, mutta muuten jättää kylmäksi. Ei ehkä vaan ole miun mussaa.

#1462 kirjoitettu 06.12.2024 10:22 Muok:06.12.2024 10:26

En kuunnellut kuin pari biisiä mutta huomasin että Grateful Dead-bändin konserteista on tarjolla yli 17.000 konserttiäänitystä täällä: https://archive.org/de...

#1463 kirjoitettu 11.12.2024 21:59

Ava Mendoza - The Circular Train (2024)

Kylläpä näitä hyviä (nais)kitaristeja taas löytyy. Oikein raikasta revittelyä ja monipuolista soitantaa. Esikuvat kuuluvat läpi, eikä niistä vaatimattomin ole suinkaan Sonny Sharrock. Myös Blind Idiot Godin Andy Hawkins mainittu!

#1464 kirjoitettu 14.12.2024 19:02

Bad Sauna: Kerro sille mille susta tuntuu.

Jostain bongasin ja pyöräytin. Vaatii lisäkuuntelua, mutta kyllähän tässä kitaraosastolla oli paljon tuttu. Vokaalitkin oli miksattu pinnan alle kuin My bloody Valentinella konsanaan. Biisit oli soundeiltaan yhtenäiset mutta kuitenkin rakenteellisesti monipuoliset. Ainut mikä paljastaa, että liikkeellä on (ilmeisesti) nuorempaa sukupolvea on sanoitukset jotka tiivistyy hyvin levyn nimeen.

Sen verran tuo ysärindieretroilu upposi että pitää pyöräyttää vielä muutaman kerran, jos sieltä löytyisi joku hyvä sisäänheittobiisi.

#1465 kirjoitettu 16.12.2024 19:28

Black Duck - s/t (2023)

Chicagon musiikkiskenen veteraanien trion toistaiseksi ainoa levy, ja onhan se hienoa kun genreksi mainitaan improvised rock. Tunnetuin jäsen on Douglas McCombs, mm. Tortoisen, Brokebackin ja Pullmanin perustajajäsen, ja vielä Eleventh Dream Dayn pitkäaikainen basisti/kitaristi. Parasta mitä olen tällä viikolla kuullut.

#1466 kirjoitettu 16.12.2024 20:07

Charalambides - Strangle The Wretched Heavens (2007)

Ja heti perään soi tämä: aika usein näissä kuunteluissani on teemana ”palautanpa mieleen”, ja tämä jos mikä kuuluu siihen kategoriaan.
Periaatteessa duo Texasista, kitaristi Tom Carter ja (silloinen) vaimonsa Christina, ja näitähän tuli kuunneltua intensiivisesti 20 - 30 vuotta sitten. Edelleenkin monessa suhteessa aivan ylittämätöntä kamaa, kokeellista psykedeelistä, improvisoitua, acid folkia ja mitä vielä. Aina en oikein sietänyt Christinan ’laulua’, mutta Tomin kitara kyllä kumosi sen harmin.
Jos ”vaikeampi” (tai kuten nykyään on tapana sanoa ”haasteellisempi”) musiikki kiinnostaa, yhtyeen Bandcampista löytyy runsaasti tutustumisen arvoista.

#1467 kirjoitettu 19.12.2024 18:52

MJ Lenderman - Him (2017)

Mielenkiintoista, että tämmönen putkahti YouTubesta, kun kaikkitietävä Wikipediakin kertoo että artisti on ”active 2018 -”. Tätä ei löydy Spotifysta eikä Bandcampista, vaan tässä se on, Lendermanin (synt. 1999) kai eka pitkäsoitto.

#1468 kirjoitettu 22.12.2024 14:45 Muok:22.12.2024 14:48

Sattuipa eilen kohdalle TV:sta kanavia plärätessä YLE areenastakin löytyvä Timanttinen Keikka sarja. Tällä kertaa vuorossa oli Olli Soikkeli Trio. Heppu pisteli akustisella kitaralla semmosta settiä, että siinä suurella osalla tiluttelijoista menee jauhot suuhun. Uskomattoman taitava kitaristi.

#1469 kirjoitettu 22.12.2024 15:28

Begemot kirjoitti:
Bad Sauna: Kerro sille mille susta tuntuu.

Jostain bongasin ja pyöräytin. Vaatii lisäkuuntelua, mutta kyllähän tässä kitaraosastolla oli paljon tuttu. Vokaalitkin oli miksattu pinnan alle kuin My bloody Valentinella konsanaan. Biisit oli soundeiltaan yhtenäiset mutta kuitenkin rakenteellisesti monipuoliset. Ainut mikä paljastaa, että liikkeellä on (ilmeisesti) nuorempaa sukupolvea on sanoitukset jotka tiivistyy hyvin levyn nimeen.

Sen verran tuo ysärindieretroilu upposi että pitää pyöräyttää vielä muutaman kerran, jos sieltä löytyisi joku hyvä sisäänheittobiisi.


Itselle eniten matoa korvaan ujuttanut SaunaBad on ollut Tehdään jotain tyhmää -piisi, joltain vähän vanhemmalta levyltä..
Muita omaan korvaan jotenkin samanlaisesti (mutta ehkä hieman hitikkäämmin) rämiseviä uudempia bändejä ovat olleet Linkopii, Teini-Pää ja Brian, esim...

#1470 kirjoitettu 22.12.2024 18:07

Kiitti vinkistä, pitää pyöräyttää jossain vaiheessa. Teinipää on onkin jo ennestään tuttu.



Hernia kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Bad Sauna: Kerro sille mille susta tuntuu.

Jostain bongasin ja pyöräytin. Vaatii lisäkuuntelua, mutta kyllähän tässä kitaraosastolla oli paljon tuttu. Vokaalitkin oli miksattu pinnan alle kuin My bloody Valentinella konsanaan. Biisit oli soundeiltaan yhtenäiset mutta kuitenkin rakenteellisesti monipuoliset. Ainut mikä paljastaa, että liikkeellä on (ilmeisesti) nuorempaa sukupolvea on sanoitukset jotka tiivistyy hyvin levyn nimeen.

Sen verran tuo ysärindieretroilu upposi että pitää pyöräyttää vielä muutaman kerran, jos sieltä löytyisi joku hyvä sisäänheittobiisi.


Itselle eniten matoa korvaan ujuttanut SaunaBad on ollut Tehdään jotain tyhmää -piisi, joltain vähän vanhemmalta levyltä..
Muita omaan korvaan jotenkin samanlaisesti (mutta ehkä hieman hitikkäämmin) rämiseviä uudempia bändejä ovat olleet Linkopii, Teini-Pää ja Brian, esim...

#1471 kirjoitettu 26.12.2024 21:03

Astrix- Artcore

#1472 kirjoitettu 29.12.2024 17:50

Yoo Doo Right - From the Heights of Our Pastureland (2024)

Kanadalaisbändi, joka on jo toki muutaman levyn tehnyt viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta josta nyt kuulen ensi kertaa, on saanut aikaan levyn jonka jaksoin kuunnella alusta loppuun. Ja koska tähän on liitetty määreet experimental, kraut-rock, post rock ja shoegaze, niin ei ihme. Ja mikäli bändi on napannut nimensä Thin White Ropen biisistä (levyltä Sack Full of Silver, vuodelta 1985), niin aina parempi.
Rämisee ja jytisee.

#1473 kirjoitettu 30.12.2024 17:18

Kuuntelin Zen Cafen Idiootti ja Ua Ua -levyt. Molemmat toimi kyllä tosi hyvin, ensinmainittu jopa hieman paremmin.

Putro sanoitukset oli vielä tuoreita (vaikka oli jo melkein 30v) ja kertoivat juuri nuorten aikuisten elämästä. Rumpali ja basisti pistävät hyvää groove ja Idiootin rumpusoundit uppoaa kympillä. Kitarasäröt kuulostaa kun olisi lainattu Smashing Pumpkinsin pedaaleja 5 vuoden viiveellä. Molemmissa levyissä on vain pari tylsempää täyteraitaa, mikä on saavutus sinänsä.
Putro laulaa näissä muutakin kuin taa-taa-taa-ta. Ua Ua kuulostaa säksätyksineen juuri vuodelta 1999. Ehkä näitä kuuntelee armeliaasti siksi, että nämä herättävät muistoja ajalta jolloin näitä kuunteli tuoreeltaan

#1474 kirjoitettu 30.12.2024 20:11

The Bevis Frond - Focus On Nature (2024)

Brittiveteraani (s. 1953) Nick Salomanin luotsaama (ja usein hänen pelkäksi sooloprojektikseenkin mielletty) yhtye on edelleen hyvässä vedossa, ja tämä on laskutavasta riippuen 26. tai 29. levynsä. Kerrassaan loistavia popkappaleita (tai rockiahan tämä on, sellaista, mikä ei ole lainkaan muodikasta eikä massojen suosiossa) eli hienoja ja monipuolisia melodioita ja kauniita ja sulavia kitarasooloja, eli Kunnon (Vanhanaikaista) Musiikkia 75 minuutin verran. Vertailukohteina vaikka Guided By Voices tai Dinosaur Jr, joten suosittelen lämpimästi!

#1475 kirjoitettu 31.12.2024 11:21 Muok:31.12.2024 12:26

Kungens Män Starter Kit

Spotifyn soittolista, jonka/jota olen aiemminkin kuunnellut, vaan tähän on hyvä vuosi päättää (ennen kuin lähden Tour de Skille (@SRF via VPN). Kaksi ja puoli tuntia ruotsalaisbändin musiikkia, kitaristinsa Hans Hjelmin valitsemana. Tämä(kin) rokkaa!

cedarbear muokkasi viestiä 12:26 31.12.2024

#1476 kirjoitettu 02.01.2025 13:57

The Black Keys: El Camino.

Tälläkin alkaa olemaan jo ikää, mutta hyvältä kuulosti! Sekä biisit että soundit. Kävin tuossa myös miettimään, että mikäköhän on tuorein levykokonaisuus mistä pitäisin? Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?

Amyl and the Sniffers: Cartoon Dark

Hauskaa rokettirollia tämäkin. Soundit aika silotellut ja musiikkia aika perusrokkia, mutta laulajan energinen ulosanti jaksaa kyllä viehättää (olisiko vielä tuo aussiakstentti).

#1477 kirjoitettu 02.01.2025 17:48

Begemot kirjoitti:
Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?


Tuo on juurikin se, mitä striimaus ei pysty niin hyvin tarjoamaan. Levyn kansia kiva hypistellä ja tutkailla kansikuvia, sanoja yms. musaa kuunnellessa. Striimipalvelusta tulee toki levyjä kuunneltua, mutta niistä ei jää samanlaista muistijälkeä.

#1478 kirjoitettu 04.01.2025 14:27

Astrix- Eye to Eye

https://www.youtube.co...

On edelleen yksi suosikkilevyistäni psyken saralla, taidettu julkaista 2002.
Toimii todella hyvin ja tää vanhempi Astrix on vaan parasta.

#1479 kirjoitettu 05.01.2025 19:50

Black Duck - Black Duck

Tämäkin levy pääsi ilmestymään jo vuonna 2023, ja nyt vasta olen tästä tietoinen. Kolme Chicago-skenen veteraania, kärjessä kitaristi/basisti Douglas McCombs (mm. Tortoise ja 11th Dream Day), toinen kitaristi ja perkussionisti: tässäpä taas lähes täydellinen trio, joka tekee aikalailla genrevapaata, mutta helposti lähestyttävää instrumentaalimusiikkia.

Todella miellyttävä kokemus, 8,5/10.

#1480 kirjoitettu 09.01.2025 23:26

Madhuvanti Pal - Raag Bhoopali

Olkoon tämäkin 40-minuuttinen Youtubepätkä kuin kokonainen levy… Madhuvanti Pal soittaa rakentamaansa rudra veenaa, ja tämä jos mikä on kaunista musiikkia (siinä missä esim. kaikkien tuntema klassikko Wichita Lineman). Tähän on mukava päättää päivänsä… öö… siis torstaipäivä. Olisi muuten bluesmiehillekin opittavaa tuosta kielten venyttelystä!
10/10