Mikseri.net

#1002 kirjoitettu 15.03.2026 12:06

Nusantara Beat - Nusantara Beat (2025)

Amsterdamissa majaansa pitävä psych-folk yhtyeen esikoisalbumi on täysosuma. En osaa tuota paremmin kuvailla; se on vaan kaunista ja monipuolista musiikkia. Kuuntele itse!
9/10

#1003 kirjoitettu 15.03.2026 20:40

Suduaya - Loveology.

#1004 kirjoitettu 16.03.2026 20:07

Wet Tuna - LIT REVERBERATIONS (AUDs NEVER LEAK) (2026)

Koottuja livetallenteita yli 90 minuutin verran vuodelta 2022. Täysin pilvihommia, yhtyeen Bandcamp-sivun tekstit pyyhkivät huolella ja korkealta yli. No, tähän on tottunut, ja onhan esim biisi Baudelaire övereine vinkukitaroineen aika hyvä, vaikka Matt Valentine on edelleen aivan karmea laulaja. Julkaisun päättävä 33-minuuttinen Candy Says > Space/Drums > Sweet Chump Change (joo, tällaisia nämä biisien nimet ovat…) on toinen vähemmän funk-pitoinen eli enemmän freefolk/psykedeliaa. Levyn ”kansiteksteistä” ainoa vähän tolkullinen pätkä on ”it echoes like a shield dream thru the amplified brain against artificial intelligence”.

#1005 kirjoitettu 18.03.2026 16:03

Suvi Teräsniskan Iltalauluja.

Yks parhaimmista levyistä omassa kategoriassaan.

#1006 kirjoitettu 19.03.2026 14:57 Muok:19.03.2026 15:04

Bill Orcutt - Music In Continuous Motion (2026)

Uusi levy Orcuttin soolokitarakappaleita, useimmat aikamoista kitkutusta, mutta joukossa myös ihan miellyttäviä biisejä, kuten Unexpectedly Heavy ja Now Nearly Gone. Orcutt on muuten poistanut kitarastaan D- ja A-kielet (eikä ole edes siirtänyt sitä E:tä D:n paikalle!). Tämän näkee selvästi Youtube-videoista, esim. Oct 3 2025 Eli’s Mile High Club Oakland, joka onkin aivan kivaa kuunneltavaa.

Edit: kivaa ja kivaa, onhan toi itseasiassa saatanan hianoo.

#1007 kirjoitettu 20.03.2026 14:32

Suburban Tribe (2001)

Lähinnä Panorama -levyltä tutun "First Spring Day" träkin pohjalta uskalsin, pienellä, kierrätyskeskuksen CD:n hinnan suuruisella, veikkauksella tämän levyn ostaa muutama päivä sitten. Eilen kuuntelin koko levyn läpi yhdeltä istumalta. Eipä siinä. Ihan pätevää ja taidokasta rock-räimettä. Saundista tulee mieleen hieman Limp Bizkit, Korn ja Linkin Park. Tämä on varmaankin Nu-Metallia. Pidin siitä, miten sähkökitara ja synteettiset saundit on miksattu kasaan. Vokaalitkin toimii ihan jees. Eli olihan tämä kuuntelemisen arvoinen levy. Ei ehkä kuitenkaan jäänyt ikimuistoisesti mikään kappaleista mieleeni kuten tuon "First Spring Day"-kappaleen kohdalla on käynyt. Ei haittaa yhtään vaikka maksoin tästä CD:stä euron...

#1008 kirjoitettu 24.03.2026 17:12

yellow6 - eyes and ears / you can’t swim here (2026)

Jon Attwoodin uusi ”single”, mutta kun biisillä on pituutta 41 minuuttia, niin kai tämä käy ihan kokonaisesta levystä. Ambient soundscapea kai; b-puolen 13-minuuttisessa on vähän pianoa kitaroiden lisäksi, joten vähän vaihtelua. Nämä (y6-biisit) ovat aina kuuntelemisen arvoisia.

#1009 kirjoitettu 30.03.2026 18:37

Cut Worms - Transmitter (2026)

Lauluntekijä Max Clarke käyttää Cut Worms -nimeä, ja tämä on miehen neljäs studioalbumi, tuottajana Jeff Tweedy, ja kai Jeff soittaa levyn kitarat ja bassotkin. Siitä huolimatta, muutamaa väläystä lukuunottamatta, tämä ei kummemmin säväytä, vaan on oikeastaan hemmetin tavanomaista ja tylsää. Ehkä tämä on suunnattu niille, jotka itsekin harrastavat vain peruskivaa rimanalitusta?

#1010 kirjoitettu 30.03.2026 19:03

cedarbear kirjoitti:
Cut Worms - Transmitter (2026)
Ehkä tämä on suunnattu niille, jotka itsekin harrastavat vain peruskivaa rimanalitusta?


heti soimaan tämä!

#1011 kirjoitettu 30.03.2026 19:35

Tinariwen - Hoggar (2026)

Vähän on volyymia laskettu joihinkin edellisiin julkaisuihinsa verrattuna, mutta kyllä tämä menettelee näinkin, akustisvoittoisena. Hienoja blueslicksejä mm. biisissä Tad Adounya, ja soundi on miellyttävä throughout; jotenkin ala(epä?)vireinen laulu paikoin pistää korvaan, mutta ehkä se on ns. sisäänrakennettu tähän tuaregsoundiin.

#1012 kirjoitettu 03.04.2026 12:17

Chris Forsyth's WHAT IS NOW - Both / And (2026)

Monessa mukana ollut Chris Forsyth on nyt kontrabasson ja rumpujen kanssa sähkökitaroimassa; jazztriolta siis kuulostaa ja vähän jatsia tämä on, mutta aika miellyttävää! Ehkä sittenkin enemmän rockia: kolmen kappaleen 66-minuuttinen pitää hyvin otteessaan, ja välillä revittelee ihan kivasti.

Tuottelias kun on, samaiselta Bandcamp-sivultaan selviää, että kesäkuulla ilmestyy Forsythin seuraava tuotos bändiltä nimeltä BASIC, jossa on mukana mm. Tortoise-, Eleventh Dream Day- ja Brokeback- yhteyksistä tunnettu basisti/kitaristi Douglas McCombs, eli innolla sitä odotellessa...

#1013 kirjoitettu 17.04.2026 13:02

No en oo vielä kuunnellut, mutta aion pistää kuunteluun Lauri Haav:n uunituoreen levyn: No Haav No Love

#1014 kirjoitettu 18.04.2026 18:18

Lauri Haav - No Haav No Love (2026)

Kuuntelen tällä hetkellä levyn vikaa biisiä. Ensimmäisen kuuntelukerran lopussa jäi eniten levyltä mieleen kappaleet äidin kuolemasta sekä kappale, jossa Haav kritisoi omaa isäänsä. Kyllä, tämä on hyvä levy jossa käsitellään vaikeita, surullisia ja henkilökohtaisia aiheita.

Tuotanto on levyllä vakaata ja kuulostaa hyvältä. Eipä mulla tästä nyt muuta sanottavaa herää. Tulen varmasti joskus kuuntelemaan levyä toisenkin kerran.

#1015 kirjoitettu 24.04.2026 17:44

Colleen - Libres antes del final (2026)

Nykyään Barcelonassa asuvan ranskalaisen muusikon Cecile Schottin noin kymmenes levy. Eka ilmestyi v. 2003, ja v. 2005 koin artistin Tukholman Accelerator-festivaalilla. Alussa musiikkinsa oli pitkälti samplepohjaista, jota hän kuitenkin toteutti livenä konventionaalisin soittimin. Tämä viimeisin on tehty kokonaan Moog Matriarch-synalla, mutta sävelkielensä on edelleenkin jokseenkin tunnistettavaa. Ei ihme, että tähän aikanaan tykästyin.

#1016 kirjoitettu 24.04.2026 19:31

Object Hours - Solved By Walking (2026)

No nythän se ilmestyi, tänään, se jota kuusi viikkoa sitten jo ennakoin. Ja odotukseni täyttyivät: kaksi kitaraa ja yhdet rummut, livenä purkkiin ja se on siinä, instrumentaalista psykedeelistä rockia. Saattaa häpeään kaikki onnettomat AI-tekeleet, mutta sehän ei ole oleellista, sillä eiväthän ne operoi samoissa sfääreissä.

9/10

#1017 kirjoitettu 25.04.2026 23:36

Hedvig Mollestad Weejuns - Bitches Blues (2026)

Nyt kun on ollut taas vähän enemmän aikaa kuunnella uutuuksia, niin näitähän ilmaantuu, ja hyviä sellaisia! Norjalaiskitaristin trio, mukana kosketinvelho Ståle Storløkken, yllättää positiivisesti, sillä tämähän on suorastaan kaunis levy. Toki ns. vaikeaa musiikkia ja dynamiikan vaihtelut suuria, mutta uskomattoman hienoja sävyjä, lyyrisimmillään tulee mieleen itse Terje Rypdal ja ECM-jazzin suuruudet, ja sitten taas välillä aika kovaa revittelyä. Väittäisin täysosumaksi, jos kehtaisin.

( Weejuns on muuten slangilyhenne sanasta Norwegians!)

#1018 kirjoitettu 26.04.2026 14:37

art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
Cut Worms - Transmitter (2026)
Ehkä tämä on suunnattu niille, jotka itsekin harrastavat vain peruskivaa rimanalitusta?


heti soimaan tämä!

#1019 kirjoitettu 26.04.2026 22:41

Helios - Eingya (2006)

Keith Kenniffin soolotuotantoa tämä. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli kova juttu, ja on edelleenkin, tavallaan.

#1020 kirjoitettu 02.05.2026 14:18

Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja

#1021 kirjoitettu 02.05.2026 21:39

Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.

#1022 kirjoitettu 02.05.2026 21:41 Muok:02.05.2026 21:45

Ja mä en kuuntele kokonaisia levyjä. Lopetin sen jo 1980-luvulla. Se on hukattua aikaa. Niin paljon niitä täytebiisejä TURHIA BIISEJÄ.

Tai ehkä olen joskus kuunnellut koko levyn myös 1980-luvun jälkeen.

Toi musamaailma on vaan niin erilainen nykyään. Ei tehdä levykokonaisuuksia.

#1023 kirjoitettu 02.05.2026 22:07 Muok:02.05.2026 22:13

Erno´s kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.


Tuosta voisin olla ihan muutakin mieltä, mutta sinällään tragikoomista että Brothers In Arms oli ensimmäisiä (merkittäviä) täysin digitaalisesti nauhoitettuja albumeita koskaan, eikä sen tasoiseen digiäänenlaatuun ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kukaan päässyt, vaikka tallentamiseen onkin käytettävissä enemmän bittejä ja hertzejä kuin mitä silloin oli.

Kaverini pakotti viime vuonna kuuntelemaan levyn atmos-miksauksen luonaan kunnon vehkeillä, ja pakko sanoa että jokseenkin järisyttävä ja lähes liikuttava kuuntelukokemus, täytebiiseineen päivineen. Suosittelen isosti jos tulee kenellekkään varsinaisella bändin fanille mahdollisuus moiseen.

------

ja itse kuuntelin viimeksi tänään taas Opethin ihastuttavan ahdistavan progelevyn "Damnation", vuodelta 2004 tai jotain. Noin kerran kuussa tai kahdessa tuo tulee läpi pyöriteltyä, edelleen...kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.

#1024 kirjoitettu 03.05.2026 20:15

Lisää kitaraklassikoita: Rage Against The Machine -depyytti. On se Morello kyllä kova, edelläkävijä. Tiukkaa soittoa ja huipputuotantoa. Vaikka oli variaatiota biiseissä, niin ehkä vähän kävi lopussa jo tylsäksi riffittely. Mutta parhaimmat palat kovaa runttausta! Audioslavessa oli taas yksi kaikkien aikojen parhaimmista laulajista, huippuhetkiä heilläkin, mutta ei kantanut sekään albumimitassa. Soundgarden teki taas parikin huippulättyä.

#1025 kirjoitettu 06.05.2026 17:02

Slayer - World Painted Blood

Tiukka kokonaisuus ja toimitellut useampana vuonna hyvänä matkamusiikkina autossa. Tuli tehtyä vähän pidempi reissu hetki sitten niin silloin tämä tuli luukuteltua läpi.
Tuotanto tällä albumilla on myös vielä varsin raaka mikä on hyvin kaukana siitä "nykysoundista".

#1026 kirjoitettu 06.05.2026 17:46

Ville Vituton kirjoitti:
Slayer - World Painted Blood

Tiukka kokonaisuus ja toimitellut useampana vuonna hyvänä matkamusiikkina autossa. Tuli tehtyä vähän pidempi reissu hetki sitten niin silloin tämä tuli luukuteltua läpi.
Tuotanto tällä albumilla on myös vielä varsin raaka mikä on hyvin kaukana siitä "nykysoundista".


Seasons In The Abyssin just aamupäivällä luukutin perheen iloksi ja herättelyksi. Edelleen vahva muisto kun hain Haaparannalta levykaupasta vinskoina tämän, Megadethin Rust In Peacen ja Priestin Painkillerin samalla reissulla. Kaikki julkaistiin muistaakseni parin viikon sisällä syksyllä -90.

Toisin kuin Priestin ja Megadethin kohdalla, tämän vuosituhannen Slayer on jäänyt aika paitsioon. Pitää jossain välissä plärätä nuo läpi.

#1027 kirjoitettu 07.05.2026 12:07

art074 kirjoitti:
Ville Vituton kirjoitti:
Slayer - World Painted Blood

Tiukka kokonaisuus ja toimitellut useampana vuonna hyvänä matkamusiikkina autossa. Tuli tehtyä vähän pidempi reissu hetki sitten niin silloin tämä tuli luukuteltua läpi.
Tuotanto tällä albumilla on myös vielä varsin raaka mikä on hyvin kaukana siitä "nykysoundista".


Seasons In The Abyssin just aamupäivällä luukutin perheen iloksi ja herättelyksi. Edelleen vahva muisto kun hain Haaparannalta levykaupasta vinskoina tämän, Megadethin Rust In Peacen ja Priestin Painkillerin samalla reissulla. Kaikki julkaistiin muistaakseni parin viikon sisällä syksyllä -90.

Toisin kuin Priestin ja Megadethin kohdalla, tämän vuosituhannen Slayer on jäänyt aika paitsioon. Pitää jossain välissä plärätä nuo läpi.


Ainakin God Hates Us All (2001) on aika hyvä albumi,sisältää mm biisit Disclipe ja Bloodline

#1028 kirjoitettu 07.05.2026 19:30

Dzekoo kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Ville Vituton kirjoitti:
Slayer - World Painted Blood

Tiukka kokonaisuus ja toimitellut useampana vuonna hyvänä matkamusiikkina autossa. Tuli tehtyä vähän pidempi reissu hetki sitten niin silloin tämä tuli luukuteltua läpi.
Tuotanto tällä albumilla on myös vielä varsin raaka mikä on hyvin kaukana siitä "nykysoundista".


Seasons In The Abyssin just aamupäivällä luukutin perheen iloksi ja herättelyksi. Edelleen vahva muisto kun hain Haaparannalta levykaupasta vinskoina tämän, Megadethin Rust In Peacen ja Priestin Painkillerin samalla reissulla. Kaikki julkaistiin muistaakseni parin viikon sisällä syksyllä -90.

Toisin kuin Priestin ja Megadethin kohdalla, tämän vuosituhannen Slayer on jäänyt aika paitsioon. Pitää jossain välissä plärätä nuo läpi.


Ainakin God Hates Us All (2001) on aika hyvä albumi,sisältää mm biisit Disclipe ja Bloodline


Jees. Tämäpä löytyikin hyllystä. "Repentless" myös. En muista näitä koskaan kuunnelleeni. Liikaa levyjä viissin vieläkin vaikka viime kesänä tein aika isosti karsintaa.

#1029 kirjoitettu 07.05.2026 21:03

art074 kirjoitti:
Dzekoo kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Ville Vituton kirjoitti:
Slayer - World Painted Blood

Tiukka kokonaisuus ja toimitellut useampana vuonna hyvänä matkamusiikkina autossa. Tuli tehtyä vähän pidempi reissu hetki sitten niin silloin tämä tuli luukuteltua läpi.
Tuotanto tällä albumilla on myös vielä varsin raaka mikä on hyvin kaukana siitä "nykysoundista".


Seasons In The Abyssin just aamupäivällä luukutin perheen iloksi ja herättelyksi. Edelleen vahva muisto kun hain Haaparannalta levykaupasta vinskoina tämän, Megadethin Rust In Peacen ja Priestin Painkillerin samalla reissulla. Kaikki julkaistiin muistaakseni parin viikon sisällä syksyllä -90.

Toisin kuin Priestin ja Megadethin kohdalla, tämän vuosituhannen Slayer on jäänyt aika paitsioon. Pitää jossain välissä plärätä nuo läpi.


Ainakin God Hates Us All (2001) on aika hyvä albumi,sisältää mm biisit Disclipe ja Bloodline


Jees. Tämäpä löytyikin hyllystä. "Repentless" myös. En muista näitä koskaan kuunnelleeni. Liikaa levyjä viissin vieläkin vaikka viime kesänä tein aika isosti karsintaa.


Repentless on ihan ok kappale..

#1030 kirjoitettu 08.05.2026 08:19

art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.


Tuosta voisin olla ihan muutakin mieltä, mutta sinällään tragikoomista että Brothers In Arms oli ensimmäisiä (merkittäviä) täysin digitaalisesti nauhoitettuja albumeita koskaan, eikä sen tasoiseen digiäänenlaatuun ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kukaan päässyt, vaikka tallentamiseen onkin käytettävissä enemmän bittejä ja hertzejä kuin mitä silloin oli.

Kaverini pakotti viime vuonna kuuntelemaan levyn atmos-miksauksen luonaan kunnon vehkeillä, ja pakko sanoa että jokseenkin järisyttävä ja lähes liikuttava kuuntelukokemus, täytebiiseineen päivineen. Suosittelen isosti jos tulee kenellekkään varsinaisella bändin fanille mahdollisuus moiseen.

------

ja itse kuuntelin viimeksi tänään taas Opethin ihastuttavan ahdistavan progelevyn "Damnation", vuodelta 2004 tai jotain. Noin kerran kuussa tai kahdessa tuo tulee läpi pyöriteltyä, edelleen...kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.



Millä tavalla olet siis eri mieltä Alchemy Liven suhteen?

Ja kyllä Brothers in Arms oli hyvällä tavalla hämmentävä levy. Yksi niitä albumeja jotka aina nostetaan esille nyt ja myös tulevaisuudessa.

Mutta Alchemy Live...Huh Huh siinä ajassa ihan omassa luokassaan versus aiemmat livemusiikin vuosikymmenet. Se mullisti!

#1031 kirjoitettu 08.05.2026 16:35

Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.


Tuosta voisin olla ihan muutakin mieltä, mutta sinällään tragikoomista että Brothers In Arms oli ensimmäisiä (merkittäviä) täysin digitaalisesti nauhoitettuja albumeita koskaan, eikä sen tasoiseen digiäänenlaatuun ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kukaan päässyt, vaikka tallentamiseen onkin käytettävissä enemmän bittejä ja hertzejä kuin mitä silloin oli.

Kaverini pakotti viime vuonna kuuntelemaan levyn atmos-miksauksen luonaan kunnon vehkeillä, ja pakko sanoa että jokseenkin järisyttävä ja lähes liikuttava kuuntelukokemus, täytebiiseineen päivineen. Suosittelen isosti jos tulee kenellekkään varsinaisella bändin fanille mahdollisuus moiseen.

------

ja itse kuuntelin viimeksi tänään taas Opethin ihastuttavan ahdistavan progelevyn "Damnation", vuodelta 2004 tai jotain. Noin kerran kuussa tai kahdessa tuo tulee läpi pyöriteltyä, edelleen...kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.



Millä tavalla olet siis eri mieltä Alchemy Liven suhteen?



Lähinnä termeistä mitä käytit. Alchemy oli ilman muuta äänitysteknisesti about kaikilla osa-alueilla merkittävä rimannostaja, ainakin sillä äärimmäisen helpolla ja helposti lähestyttävällä kasarin AOR-osastolla, mutta livebändinä ("livemusa/liveveto") sinällään Straits ei mielestäni ollut mikään riman nostaja, enkä ole sellaista väitettä ennen tätä mistään muualtakaan kuullut tai lukenut.

Se on sitten näitä musiikkifilosofisia mielipidekysymyksiä että pitääkö livelevyn ollakaan täydelliseksi hiottu soundeiltaan. Varmaan tossa genressä se on ihan paikallaan.

Turhaa saivartelua toki tämä kaikki. Mutta jonkun täytyy Jukan henkeä pitää täällä yllä.

#1032 kirjoitettu 09.05.2026 04:47 Muok:09.05.2026 05:07

art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.


Tuosta voisin olla ihan muutakin mieltä, mutta sinällään tragikoomista että Brothers In Arms oli ensimmäisiä (merkittäviä) täysin digitaalisesti nauhoitettuja albumeita koskaan, eikä sen tasoiseen digiäänenlaatuun ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kukaan päässyt, vaikka tallentamiseen onkin käytettävissä enemmän bittejä ja hertzejä kuin mitä silloin oli.

Kaverini pakotti viime vuonna kuuntelemaan levyn atmos-miksauksen luonaan kunnon vehkeillä, ja pakko sanoa että jokseenkin järisyttävä ja lähes liikuttava kuuntelukokemus, täytebiiseineen päivineen. Suosittelen isosti jos tulee kenellekkään varsinaisella bändin fanille mahdollisuus moiseen.

------

ja itse kuuntelin viimeksi tänään taas Opethin ihastuttavan ahdistavan progelevyn "Damnation", vuodelta 2004 tai jotain. Noin kerran kuussa tai kahdessa tuo tulee läpi pyöriteltyä, edelleen...kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.



Millä tavalla olet siis eri mieltä Alchemy Liven suhteen?



Lähinnä termeistä mitä käytit. Alchemy oli ilman muuta äänitysteknisesti about kaikilla osa-alueilla merkittävä rimannostaja, ainakin sillä äärimmäisen helpolla ja helposti lähestyttävällä kasarin AOR-osastolla, mutta livebändinä ("livemusa/liveveto") sinällään Straits ei mielestäni ollut mikään riman nostaja, enkä ole sellaista väitettä ennen tätä mistään muualtakaan kuullut tai lukenut.

Se on sitten näitä musiikkifilosofisia mielipidekysymyksiä että pitääkö livelevyn ollakaan täydelliseksi hiottu soundeiltaan. Varmaan tossa genressä se on ihan paikallaan.

Turhaa saivartelua toki tämä kaikki. Mutta jonkun täytyy Jukan henkeä pitää täällä yllä.


Hyvä vastaus! Kiitos! Ja ikävä Jukkaa! IT Come Back!

Mutta eihän tuo Kiipelin Alkeeminen Live ollut siinä ajassa pelkästään ääniteknillinen tasonosto.

Se oli myös soittajien jopa orgastinen hetki.

Ihan jäätävä siinä ajassa, miten hyvältä se kuulosti versus mitä ne muut bändilivevedot oli silloin + miten hyvin bändi soitti yhteen ja just se miten ne kirkkaat ja matalat soundit saadaan soimaan yhdessä niin että kaikki hengittää kuin jotain pari vuotta myöhemmin tullutta Traci Lordsin teinipillua.

Ja eihän Mark Knopfler ole koskaan osannut laulaa. Kuuluu samaan sarjaan kuin Bob Dylan ja Tom Waits jne...mutta se tyyli puhua ja tuottaa ääntä tunne- ja asennemielessä on itselleni yhä vieläkin tärkeämpää kuin se, että olisi....*rummut pärisee* aito laulaja.

#1033 kirjoitettu 09.05.2026 15:53

Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.


Tuosta voisin olla ihan muutakin mieltä, mutta sinällään tragikoomista että Brothers In Arms oli ensimmäisiä (merkittäviä) täysin digitaalisesti nauhoitettuja albumeita koskaan, eikä sen tasoiseen digiäänenlaatuun ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kukaan päässyt, vaikka tallentamiseen onkin käytettävissä enemmän bittejä ja hertzejä kuin mitä silloin oli.

Kaverini pakotti viime vuonna kuuntelemaan levyn atmos-miksauksen luonaan kunnon vehkeillä, ja pakko sanoa että jokseenkin järisyttävä ja lähes liikuttava kuuntelukokemus, täytebiiseineen päivineen. Suosittelen isosti jos tulee kenellekkään varsinaisella bändin fanille mahdollisuus moiseen.

------

ja itse kuuntelin viimeksi tänään taas Opethin ihastuttavan ahdistavan progelevyn "Damnation", vuodelta 2004 tai jotain. Noin kerran kuussa tai kahdessa tuo tulee läpi pyöriteltyä, edelleen...kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.



Millä tavalla olet siis eri mieltä Alchemy Liven suhteen?



Lähinnä termeistä mitä käytit. Alchemy oli ilman muuta äänitysteknisesti about kaikilla osa-alueilla merkittävä rimannostaja, ainakin sillä äärimmäisen helpolla ja helposti lähestyttävällä kasarin AOR-osastolla, mutta livebändinä ("livemusa/liveveto") sinällään Straits ei mielestäni ollut mikään riman nostaja, enkä ole sellaista väitettä ennen tätä mistään muualtakaan kuullut tai lukenut.

Se on sitten näitä musiikkifilosofisia mielipidekysymyksiä että pitääkö livelevyn ollakaan täydelliseksi hiottu soundeiltaan. Varmaan tossa genressä se on ihan paikallaan.

Turhaa saivartelua toki tämä kaikki. Mutta jonkun täytyy Jukan henkeä pitää täällä yllä.


Hyvä vastaus! Kiitos! Ja ikävä Jukkaa! IT Come Back!

Mutta eihän tuo Kiipelin Alkeeminen Live ollut siinä ajassa pelkästään ääniteknillinen tasonosto.

Se oli myös soittajien jopa orgastinen hetki.

Ihan jäätävä siinä ajassa, miten hyvältä se kuulosti versus mitä ne muut bändilivevedot oli silloin + miten hyvin bändi soitti yhteen ja just se miten ne kirkkaat ja matalat soundit saadaan soimaan yhdessä niin että kaikki hengittää kuin jotain pari vuotta myöhemmin tullutta Traci Lordsin teinipillua.


noihan on juuri niitä tuotanto- ja jälkituotantoon liittyviä juttuja. Ambienssi, yleisön ja bändin mikitys, miksaus jne. Vaikka Alchemy ei tunnetusti (kai) sisällä mitään studiojälkiäänityksiä, niin et varmaan kuvittele että se musa olisi paikan päällä livenä tai suoraan pöydästä äänitettynä samalta kuulostanut?

Yhteensoiton osalta bändi ei Alchemyllä minusta kuulosta sen huonommalta tai paremmalta kuin muillakaan Straitsin liveillä mitä olen kuullut ja nähnyt. Sanoisinko että näin ei-varsinaisen-fanin korviin se kuulostaa aina sellaiselta erittäin ammattitatoiselta peruskivalta ja perusvarmalta suorittamiselta.

Fanit tietty kuulee asiat aina eri lailla.

#1034 kirjoitettu 12.05.2026 15:07

Tuli bändin treeneissä puhetta siitä, mikä oli ihan ensimmäinen vinyytli, jonka ostit.
Muistini syövereistä kohosi esiin 14-vuotiaana ostamani Carlos Santana ja Buddy Miles LIVE
Kotiin päästyäni kaivoin vinyylin esiin ja laitoi kuuntelulle. Potkii se vieläkin.
Varsinkin Evil ways basso kuvio.

#1035 kirjoitettu 12.05.2026 16:42 Muok:12.05.2026 18:04

art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.


Tuosta voisin olla ihan muutakin mieltä, mutta sinällään tragikoomista että Brothers In Arms oli ensimmäisiä (merkittäviä) täysin digitaalisesti nauhoitettuja albumeita koskaan, eikä sen tasoiseen digiäänenlaatuun ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kukaan päässyt, vaikka tallentamiseen onkin käytettävissä enemmän bittejä ja hertzejä kuin mitä silloin oli.

Kaverini pakotti viime vuonna kuuntelemaan levyn atmos-miksauksen luonaan kunnon vehkeillä, ja pakko sanoa että jokseenkin järisyttävä ja lähes liikuttava kuuntelukokemus, täytebiiseineen päivineen. Suosittelen isosti jos tulee kenellekkään varsinaisella bändin fanille mahdollisuus moiseen.

------

ja itse kuuntelin viimeksi tänään taas Opethin ihastuttavan ahdistavan progelevyn "Damnation", vuodelta 2004 tai jotain. Noin kerran kuussa tai kahdessa tuo tulee läpi pyöriteltyä, edelleen...kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.



Millä tavalla olet siis eri mieltä Alchemy Liven suhteen?



Lähinnä termeistä mitä käytit. Alchemy oli ilman muuta äänitysteknisesti about kaikilla osa-alueilla merkittävä rimannostaja, ainakin sillä äärimmäisen helpolla ja helposti lähestyttävällä kasarin AOR-osastolla, mutta livebändinä ("livemusa/liveveto") sinällään Straits ei mielestäni ollut mikään riman nostaja, enkä ole sellaista väitettä ennen tätä mistään muualtakaan kuullut tai lukenut.

Se on sitten näitä musiikkifilosofisia mielipidekysymyksiä että pitääkö livelevyn ollakaan täydelliseksi hiottu soundeiltaan. Varmaan tossa genressä se on ihan paikallaan.

Turhaa saivartelua toki tämä kaikki. Mutta jonkun täytyy Jukan henkeä pitää täällä yllä.


Hyvä vastaus! Kiitos! Ja ikävä Jukkaa! IT Come Back!

Mutta eihän tuo Kiipelin Alkeeminen Live ollut siinä ajassa pelkästään ääniteknillinen tasonosto.

Se oli myös soittajien jopa orgastinen hetki.

Ihan jäätävä siinä ajassa, miten hyvältä se kuulosti versus mitä ne muut bändilivevedot oli silloin + miten hyvin bändi soitti yhteen ja just se miten ne kirkkaat ja matalat soundit saadaan soimaan yhdessä niin että kaikki hengittää kuin jotain pari vuotta myöhemmin tullutta Traci Lordsin teinipillua.


noihan on juuri niitä tuotanto- ja jälkituotantoon liittyviä juttuja. Ambienssi, yleisön ja bändin mikitys, miksaus jne. Vaikka Alchemy ei tunnetusti (kai) sisällä mitään studiojälkiäänityksiä, niin et varmaan kuvittele että se musa olisi paikan päällä livenä tai suoraan pöydästä äänitettynä samalta kuulostanut?

Yhteensoiton osalta bändi ei Alchemyllä minusta kuulosta sen huonommalta tai paremmalta kuin muillakaan Straitsin liveillä mitä olen kuullut ja nähnyt. Sanoisinko että näin ei-varsinaisen-fanin korviin se kuulostaa aina sellaiselta erittäin ammattitatoiselta peruskivalta ja perusvarmalta suorittamiselta.

Fanit tietty kuulee asiat aina eri lailla.


Joo se pointti on just siinä, että miten siinä ajassa saatiin aikaan noinkin hyvä livepurkitus.

Se oli hämmentävää. Meikäkin teininä kummasteli sitäkin jo silloin.

Ja itsekin ollut siinä iässä että kaikki bobdylanit, deeppurplet oli silloin perustunkkaista livekauraa ja ne livet oli siihen aikaa suht hirvittäviä. Dire Straits muutti ihan kaiken. Ja sen ymmärtää vain todellinen populaarimusiikin ihminen joka eli musiikkia 1960-luvulta tähän päivään asti. Se ei ole mielipide. Se on puhdas totuus.

Ja joku Bob Dylan sehän on aina ollut ihan umpisurkea livenä. Ilmiönä hyvä. Ja etenkin alussa ihania perusfolkjollotusbiisejä ja sitten paljon paljon ja paljon niitä täytebiisejä.. Livenä umpisurkea uran alusta uran loppuun asti.

#1036 kirjoitettu 12.05.2026 18:00

Atomic Rooster - Death Walks Behind You

#1037 kirjoitettu 12.05.2026 19:54

Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Erno´s kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Areenassa oli hyvä dokkari (kerrankin oli vähän pitempiä livepätkiä) Zeppeliinistä, niin sen innoittamana tavoitteena kuunnella katalogi läpi. Ykkönen takana:

Hyvähän se oli. Ajalla tyypillistä jamittelua paikoin, mutta kaikissa biiseissä joku pointti. Yllättävän paljon luovia miksausratkaisuja ja monipuolisia soundeja. Olisiko tämä ollut joku uudelleen miksattu versio. Rummut hyvin taltioitu. Ainut asia mikä ehkä vähän häiritsi, niin sanoitukset liikaa beibi beibi -osastoa. Kaikki muusikot tonttinsa huippuja. Mutta joo, ehkei tämä arvio avaa hirveästi uusia tutkintalinjoja


Dire Straits Alchemy LIVE. Siitä olisi kiva katsoa näin myöhemmin tehty dokumentti. Löytyykö jostain?
Siinä ajassa se liveveto oli jotain ihan käsittämätöntä sen ajan osaaminen ja musatekniikka huomioiden. Se suorastaan jopa muutti livemusan vaatimustasoa. Tyyliin: ai että näinkin voi tehdä livemusaa, kun tietää, mitä tekee.


Tuosta voisin olla ihan muutakin mieltä, mutta sinällään tragikoomista että Brothers In Arms oli ensimmäisiä (merkittäviä) täysin digitaalisesti nauhoitettuja albumeita koskaan, eikä sen tasoiseen digiäänenlaatuun ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kukaan päässyt, vaikka tallentamiseen onkin käytettävissä enemmän bittejä ja hertzejä kuin mitä silloin oli.

Kaverini pakotti viime vuonna kuuntelemaan levyn atmos-miksauksen luonaan kunnon vehkeillä, ja pakko sanoa että jokseenkin järisyttävä ja lähes liikuttava kuuntelukokemus, täytebiiseineen päivineen. Suosittelen isosti jos tulee kenellekkään varsinaisella bändin fanille mahdollisuus moiseen.

------

ja itse kuuntelin viimeksi tänään taas Opethin ihastuttavan ahdistavan progelevyn "Damnation", vuodelta 2004 tai jotain. Noin kerran kuussa tai kahdessa tuo tulee läpi pyöriteltyä, edelleen...kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.



Millä tavalla olet siis eri mieltä Alchemy Liven suhteen?



Lähinnä termeistä mitä käytit. Alchemy oli ilman muuta äänitysteknisesti about kaikilla osa-alueilla merkittävä rimannostaja, ainakin sillä äärimmäisen helpolla ja helposti lähestyttävällä kasarin AOR-osastolla, mutta livebändinä ("livemusa/liveveto") sinällään Straits ei mielestäni ollut mikään riman nostaja, enkä ole sellaista väitettä ennen tätä mistään muualtakaan kuullut tai lukenut.

Se on sitten näitä musiikkifilosofisia mielipidekysymyksiä että pitääkö livelevyn ollakaan täydelliseksi hiottu soundeiltaan. Varmaan tossa genressä se on ihan paikallaan.

Turhaa saivartelua toki tämä kaikki. Mutta jonkun täytyy Jukan henkeä pitää täällä yllä.


Hyvä vastaus! Kiitos! Ja ikävä Jukkaa! IT Come Back!

Mutta eihän tuo Kiipelin Alkeeminen Live ollut siinä ajassa pelkästään ääniteknillinen tasonosto.

Se oli myös soittajien jopa orgastinen hetki.

Ihan jäätävä siinä ajassa, miten hyvältä se kuulosti versus mitä ne muut bändilivevedot oli silloin + miten hyvin bändi soitti yhteen ja just se miten ne kirkkaat ja matalat soundit saadaan soimaan yhdessä niin että kaikki hengittää kuin jotain pari vuotta myöhemmin tullutta Traci Lordsin teinipillua.


noihan on juuri niitä tuotanto- ja jälkituotantoon liittyviä juttuja. Ambienssi, yleisön ja bändin mikitys, miksaus jne. Vaikka Alchemy ei tunnetusti (kai) sisällä mitään studiojälkiäänityksiä, niin et varmaan kuvittele että se musa olisi paikan päällä livenä tai suoraan pöydästä äänitettynä samalta kuulostanut?

Yhteensoiton osalta bändi ei Alchemyllä minusta kuulosta sen huonommalta tai paremmalta kuin muillakaan Straitsin liveillä mitä olen kuullut ja nähnyt. Sanoisinko että näin ei-varsinaisen-fanin korviin se kuulostaa aina sellaiselta erittäin ammattitatoiselta peruskivalta ja perusvarmalta suorittamiselta.

Fanit tietty kuulee asiat aina eri lailla.


Joo se pointti on just siinä, että miten siinä ajassa saatiin aikaan noinkin hyvä livepurkitus.

Se oli hämmentävää. Meikäkin teininä kummasteli sitäkin jo silloin.

Ja itsekin ollut siinä iässä että kaikki bobdylanit, deeppurplet oli silloin perustunkkaista livekauraa ja ne livet oli siihen aikaa suht hirvittäviä. Dire Straits muutti ihan kaiken. Ja sen ymmärtää vain todellinen populaarimusiikin ihminen joka eli musiikkia 1960-luvulta tähän päivään asti. Se ei ole mielipide. Se on puhdas totuus.

Ja joku Bob Dylan sehän on aina ollut ihan umpisurkea livenä. Ilmiönä hyvä. Ja etenkin alussa ihania perusfolkjollotusbiisejä ja sitten paljon paljon ja paljon niitä täytebiisejä.. Livenä umpisurkea uran alusta uran loppuun asti.


Bobin tekemiset on aina olleetkin jokseenkin just perushelpon ja peruskivan suorittamisen vastakohta. Faneillehan se on vaan hyvä juttu, muille keikoille eksyneille ei niinkään hyvä.

Toki viimeset 40-vuotta Dylanin keikoille on menty vähän kuin nassikoina kirkkoon...eli olis muutakin tekemistä, mutta kun isommat sanoo että joutuu kadotukseen jos ei mene. Viihdykkeenä siellä on voinut pelata vaikkapa "kuinka monta biisiä settilistasta vielä tunnistat"- peliä.

Jos kasarin live-esiintyjistä pitää välttämättä jotain todellisia riman nostajia etsiä, niin ehkä jonkin Queenin voisi laittaa tikun nokkaan. Se oli loppuun saakka jotain ihan muuta kuin peruskivaa perussuorittamista ja sopiva sekoitus heittäytymistä ja ammattiosaamista. Oli itse musasta ja tyylistä sitten mitä mieltä tahansa.

#1038 kirjoitettu 13.05.2026 15:27

Tad - Inhaler (1993)

Kuuntelin tämän unhoon jääneen grungeajan - jaa, olisko tää grungemetallia? - semiklassikon, kun huomasin että tuottaja on J Mascis. Vaihteeksi ihan kelvollista ja paikoin ihan komeita väläyksiä, mutta vokaaleista en erityisemmin pitänyt, jos mittapuuna on vaikka sen ajan Eddie Vedder tai Mark Lanegan.

#1039 kirjoitettu 20.05.2026 14:35

Bardo Pond - Volume 6 (2026)

”Tuore” uudelleenjulkaisu, alkujaan vuodelta 2005, jameja ja sekalaista kamaa. Nyt kai ensi kertaa vinyylinä, joten nyt levylle on editoitu 5 biisiä ja pituutta 40 minuuttia, aiemmin 6 kappaletta ja 56 minuuttia. Viimeksi bändiltä tuli uutta materiaalia v. 2018, sen jälkeen vain lukuisia näitä uusintoja.
Huom! Vaikka yhtyeen nimi viittaa Tiibettiin ja buddhalaisuuteen, on se kuitenkin kotoisin Philadelphiasta (PA), ei siis muinaisesta Turkin Filadelfeiasta, joka nykyisin tunnetaan nimellä Alasehir (ja joka tosin on myös bändin yhden sivuprojektin nimi).

Papir - Papir (2010)

Tanskalaistrion esikoisalbumi, joka tuntuu edelleen tuoreelta, vahvalta ja täysin valmiilta. Oma tunnistettava soundi löytyi heti kättelyssä ja tinkimättömästi ovat jatkaneet instrumentaalisen krautrockin, psykedelian ja whatever linjalla, välillä ambientin suuntaan lipsuen. Tämä on edelleen ihan 9/10.

Harmillisen vähän bändi keikkailee. Tällä tietoa ainoa esiintyminen ensi syyskuussa Aarhusissa.