Mikseri.net

#962 kirjoitettu 28.09.2008 23:16

Kauhujen kirja 8 (toim. Martin H. Greenberg)

Ei läheskään niin hyvä kuin aiemmin täällä kehumani osa (olikohan se nyt sit kolmonen?). Siis sinällään hyvä, mut ei siinä kyllä mitään kauhua ollut missään kohdin.

Seuraavat jäivät mieleeni:

* Harlan Ellison: Pirstapäivä

- Kertoo miehestä joka soittaa itselleen ja puhuu itselleen ja yrittää järjestää toista itseään liemeen

* Allan Brennert: Parantaja

- Kertoo murtovarkaasta joka tekee parannuksen parantamalla sairauden runtelemia ihmisiä vohkimallaan Maya-esineellä

* William F. Wu: Wongin löytötavaratalo

- Mies on jostain syystä löytötavaratalon "myyjänä". Talo muuttaa muotoaan jatkuvasti. Taloon tupsahtaa silloin tällöin ihmisiä eri puolilta maata jotka tulevat hakemaan hukkaamiaan esineitä tai vaikka luonteenpiirteitään, kuten hanskoja tai huumorintajuaan, ja mies etsii ne ihmisille. Hän ei pääse pois sillä hän on hukannut jotain mutta ei voi etsiä sitä itselleen. Kukaan ei voi hakea omaansa vaan siihen tarvitaan toista.

* Theodore Sturgeon: Eilen oli maanantai

- Mies menee nukkumaan maanantaina ja herää toisen maailman keskiviikkona eikä tiistaita ole olemassa kuin näytöksessä, jonka näyttelijä hän ei ole vaikka onkin.

* Greg Bear: Sieluja kyytimässä

- Kertoo miehestä, jonka ammattina on olla rekkakuski joka vie sieluja Helvettiin. Sitten kerran tapahtuu virhe, yhden sielun pitäisi olla Yläkerrassa ja sitten tapahtuu kapina Helvetissä. Lopussa Helvetti on korruptoitunut.

Ihan ok tarinoita, mutta jos on kyse kauhukokoelmasta niin se on täysin epäonnistunut sillä kauhua näissä ei tainnut olla yhdessäkään. Jos se unohdetaan, niin kelpo tarinoita

3/5

#963 kirjoitettu 28.09.2008 23:24

Henry Bacon: Audiovisuaalisen kerronnan teoria

Huh, sainpas sen luettua! Kesti ainakin kaks vuotta mut nyt olen onnellinen. Ei noin vaikeita kirjoja sais tehdä :/

Noh, se olikin tarkoitettu yliopistolliseksi oppikirjaksi ja viestinnän opiskelijoille eikä sitä ollut siis tarkoitettukaan yleistajuiseksi kirjaksi. Mutta kyllä monet asiat selvisivät sitten toiston ja hyvien esimerkkien kautta. Mää vihaan sivistyssanoja

Toi ei olis auennu mulle ehkä niin paljoa jollen olis ollu sillon pari vuotta sitten puolen vuoden ajan videopajalla. Kokemus auttoi sisäistämään paljon tätä tekstiä. Painavaa tekstiä lyhyessä sivumäärässä (243 + lähteet yms.).

Oli kivoja mutta käsittämättömiä kaavioita, mutta teksti ja esimerkit kuvin leffoista auttoivat.

On pakko tunnustaa että olen tyhmä, mutta nyt ymmärrän jo paljon enemmän. Nyt vain katsastamaan lisää leffoja!

5/5

#964 kirjoitettu 04.10.2008 19:45

Aku Ankan taskukirja numero 172: Operaatio Kaktus

Olen aina pitänyt enemmän taskareista kuin lehdistä, mutta tämä on lukemistani taskareista paras tai ainakin se joka on jäänyt parhaiten mieleen Toki on olemassa muitakin hyviä.

4/5

#965 kirjoitettu 15.10.2008 16:48

Neil Gaiman:

The Sandman: The Season Of Mists

Odottelin tämän kirjan tuloa painosta puoli vuotta ja se oli sen arvoista

Tämä on Sandman-sarjan neljäs osa. Yritän hankkia nämä järjestyksessä, tosin minulla on 1,2 ja nyt tämä 4. Näitä on harmittavan vaikeaa löytää mistään

Niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse, niin Sandman on graafinen novelli, josta on täälläkin olemassa ketju. Toisin sanoen vähän kuin sarjakuvakirja mutta mistään stripeistä ei ole kyse. Laadukasta jälkeä käsikirjoitusta, piirroksia, tussausta ja kaikkea mahdollista muuta myöten. Hahmovalikoima on suuri mutta silti mikään ei ole pahvista tehty vaan kaikilla on selkeä oma luonteensa josta heidät erottaa.

Tässä osassa Dream-lord lähtee matkalle Helvettiin hakeakseen sieltä jotain, mutta Lucifer päättääkin ottaa lopputilin, tyhjentää paikan demoneista ym. jotka jäävät ilman asuinpaikkaa ja luovuttaa Helvetin avaimen Dreamille. Hän saa kannettavakseen suuren vastuun: hänen pitää valita kenelle luovuttaa avaimen.

4/5

Wikipedia

#966 kirjoitettu 19.10.2008 12:27

Paulo Coelho - Yksitoista minuuttia
Kirja kertoo Mariasta joka menettää uskonsa rakkauteen ja ryhtyy seksityöläiseksi ansaitakseen rahaa. Kirjasta löytyy tietenkin se onnellinen loppukin. Pidin kirjasta. Mieskirjailijoiden teoksia on aina antoisa lukea.

#967 kirjoitettu 21.10.2008 13:44

Pirkko Saisio - Betoniyö

Harvinaisen helppoa tekstiä harvinaisen isolla fontilla kirjaksi jonka minä päädyn lukemaan. Ihan ihanaa vaihtelua vonneguteille ja kafkoille ja hesseille - älkää nyt toki käsittäkö väärin, nautin toki näistä kirjoista mutta vituttaa kun ne pitää lukea kahdessa viikossa lukiota varten. Saision kirjan sain luettua kahdessa päivässä.

Kirja kuvaa elämää maanpäällisessä helvetissä - Helsinki jossain brezhneviläisillä ajalla, tapahtumamiljöönä betonilähiö joka kiemurtelee helteen kourissa. Päähenkilöniä on kaksi yh-äidin poikaa. Toinen on jo aikuinen, rikollinen, työtön ja menossa vankilaan. Toinen on vielä kakara. Tämä nuorempi, Simo, on haastavassa teini-iässä ja ilmeisesti hänen mielenterveytensä ei ole ihan tiptop ja hänen omakuvansa on sangen muodoton. Mutta Simopa on sivistymättömän yh-äidin onneton kakara jolla puuttuu keinot ilmaista itseään edes sanallisesti, ja pojan verbaalinen anti rajoittuu melkeinpä sanoihin "vittu", "tiäksä", "viiva", "naapurin", "hintti". Ja isoveljeltään opittuihin fraaseihin ("Kaikki naiset on samanlaisia rakoperseitä"). Kirja kuvaa Simon ja Ilkan ankeaa elämää parin vuorokauden ajan, keskittyen Simoon joka tekeekin rajumpia juttuja, hieman enemmän kuin Ilkkaan joka on suunnilleen tehnyt jo kaiken ja vain odottaa vankilaan menoa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja minimalistisessa ilmaisussaan aika tehokas kirja. Tykkäsin kyllä. Ei tämä ollut minulle nyt samanlainen Syväluotaava ja Sentimentaalinen Odysseia kuin vaikkapa Hessen Arosusi, mutta ihan kelpo kirja. Tykkäsin erityisesti siitä kuinka totaalisen kyvyttömäksi itsensä käsittelyyn Simo kuvataan.

#968 kirjoitettu 25.10.2008 22:24

Dean Koontz: Kuun valo

On se hyvä että välillä kun lukee roskaa niin osaa arvostaa laatua paremmin.

Kirjan idea on hyvä, ellei jopa loistava, mutta tyyppi menee ja hukkaa sen. Ensimmäiset noin sata sivua ovat eipäs-juupas-tyylistä väittelyä päähenkilöiden välillä, ja sitten kun lopulta juoni pääsee alkuun niin sitten sitä ei osata käyttää mihinkään vaan juoni sinkoilee henkilöhahmojen tapaan sinne sun tänne eikä minnekään päästä. Toistoa esiintyy myös, raivostuttavaa sellaista. Loppu loppuu aivan ihmeellisesti, minkä ihmeen takia se jätettiin kesken? Olen minä lukenut sellaisia kirjoja jotka jäävät lopussa avoimiksi, mutta tuossa siinä ei ollut mitään järkeä. Ei mitään, kerrassaan mitään! Ja kaiken kruunaa kehno suomentaja joka on vieläpä jättänyt jälkeensä runsaasti kirjoitusvirheitä

2/5

Noinkin huima pistemäärä tulee siitä että idea on hyvä ja että olen lukenut surkeampiakin kirjoja. Olen siis armollinen tänä iltana.

http://www.gummerus.fi...

dbgirl muokkasi viestiä 22:28 25.10.2008

#969 kirjoitettu 26.10.2008 08:26

Ensimmäinen kirja since peruskoulu.

Masa Niemi - Pätkä

Eli siis vähän infoa kyseisestä näyttelijästä.

Ihan kiva. Luettua kirjan poistin 10 Puupää-leffaa.

#970 kirjoitettu 29.10.2008 21:16

Dan Brown - Murtumaton linnake
Pidin juonesta ihan jonkin verran. Dan Brownilla on mielenkiintoinen tyyli kirjoittaa. Kirjan aihe oli taas niin brownimainen eli musta vähän tylsä ja juonessa ei ollut kovin yllättäviä käänteitä, mutta silti se paikoin jopa koukutti.

Stefan Einhorn - Aidosti kiltti
Syöpälääkärin kirjoittama teos kiltteydestä. Kirja valaisee kiltteyden puolia ja puhuu tietenkin aidon kiltteyden puolesta. "parempi olla kiltti kuin vahva". Kirjassa oli ihan asiaa ja aihe laittoi miettimään.

#971 kirjoitettu 30.10.2008 03:00

Dean Koontz: Pakopaikka

Ehkä paras kauhukirja jota olen koskaan lukenut. Ehdottomasti Koontzin parhaimmistoa, todella mukaansatempaava juoni kaikkine kiemuroineen..-..Ehkä yliarvostan teosta kun sen selvinpäin luin alusta loppuun, mutta mahtava teos. Sain lisäksi mahtavan biisi-inspiraation kirjasta, ahh - toteutan sen varmaan kuuden vuoden sisään..
Kirjan hyvyydestä kertoo se, että suurin miinus tulee suomennoksesta: jos tahtoisin itse muuttaa maileja ja jalkoja suomimitoiksi niin voisin lukea koko paskan englanniksi! Haloo suomentaja! Toinen miinus tulee lopun deus ex machina:sta, hieman pettymys..

Eli 4,5/5 zieguraa

#972 kirjoitettu 30.10.2008 16:36

impronen kirjoitti:
Endorpheeny kirjoitti:
rokkineiti kirjoitti:
Dan Brown - Murtumaton linnake
Pidin juonesta ihan jonkin verran. Dan Brownilla on mielenkiintoinen tyyli kirjoittaa.

Ei.. ..kyllä se on vain kömpelö tyyli. Koitin lukea sen Da Vinci-paskan alkuperäisellä kielellä mutta meni hermo. Minäkin kirjoitan jouhevampaa englantia.


Sama juttu. Tosin yritin suomeksi. Sen Meteoriitin sain luettua, kun ei töissä ollut parempaa tekemistä hiljaisina aikoina.


Meteoriittia sain ehkä jopa pari sivua luettua, mut da vincin sain jopa kokonaan. ei sillä että se olisi ollut jotenkin loistava kirja... päinvastoin. sen luki kyllä mielenkiinnolla ja nopeasti, mutta laatua se ei ollut. sanoisin että melkeinpä minäkin osaisin kirjoittaa paremmin!

#973 kirjoitettu 06.11.2008 18:39

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Yli 600-sivuinen mielenkiintoinen tiiliskivi. Tein pienen mokan, kun luin kirjasarjan toisen osan ensimmäiseksi x). Mukaansatempaava juoni. Kirja kertoo hakkeri Lisbethista, joka sekaantuu murhamysteeriin.

Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa
Ihastuttavia rakkausnovelleja, jotka kaikki loppuvat ah_niin_yllättävästi. Nopealukuinen kirja.

#974 kirjoitettu 11.11.2008 12:42

Dean Koontz - Odd Thomas Luostarin kirous

Jotenkin nyt kävi niin, että hyppäsin tämän sarjan kakkososan ylitse. No, ei haittaa mitn..
Kirja oli pienoinen pettymys, odotin jotain - no edes hauskaa opusta. Ei oikein onnistunut missään: ei jännitystä, ei kauhua eikä naurua. Kyllähän sen helposti lukea jaksoi, ja todellakin paljon huonompia teoksia on tullut kahlattua läpi - mutta ennakko-odotukset olivat kuitenkin hippasen korkeammalla kuin jos olisin jotn viisikkoo lukenu..
Kirjassa liikutaan uskonnon ja ihmisluonnon lumisissa maisemissa. Paljon valkoista ja epämääräistä kolinaa jostain sieltä, sitten skitsoo nappi ottaa. Toivottavasti ei tule neljättä osaa Odd Thomasia..

Jos voisin, asentaisin tähän kohtaan surullisena päätään puistelevan hymiön..

2,5/5 zieguraa

#975 kirjoitettu 11.11.2008 13:07

Italo Calvinon "Jos talviyönä matkamies" oli aika sekava lukukokemus. Osittain se oli tosi rasittava, mutta välillä aivan mainio. Suosittelen ihmisille, jotka haluavat lukea jotain erilaista.

Frédéric Beigbederin "8.99€" oli koukuttava, vaikka siinä oli turhan paljon ns. törkyä. Kirjan käsittelemät asiat, kuten mainostaminen ja luksuselämä olivat mielenkiintoisia. Nopealukuinen.

#976 kirjoitettu 12.11.2008 13:54

Epoche kirjoitti:
Dean Koontz - Odd Thomas Luostarin kirous




En muista olenko lukenut tuota, mutta Koontzilla ilmenee joka kerta sama ongelma: kirjat ovat suhtviihdyttäviä ja nopealukuisia mutta aina ne aiheuttavat pettymyksen. Tarinan idea on hyvä, toteutus ontuu. Syvyyttä ei ole, ei kaikissa tarinoissa tosin tarvitsekaan olla... 2-3 pistettä on passeli pistemäärä sen kirjoille. En muista onko mikään ollut enemmän arvoinen... Ainakin Odd Thomas-sarja ei ole parhaimmasta päästä. Oli sillä joku tarina jossa joku on valolle herkkä niin se tais olla aika hyvä, ainakin vähän enemmän ku Oddit.

#977 kirjoitettu 12.11.2008 14:13

dbgirl kirjoitti:
En muista onko mikään ollut enemmän arvoinen...


Joo se valolle herkkä tarina oli ihan valtava opus, siis kamala tiiliskivi..Oli se ihan hyvä, en nyt muista nimeä tosin..

Tämä on hyvä Koontzi

#978 kirjoitettu 12.11.2008 15:31

Pikku Prinssin luin uudelleen.

Erinomainen ja hyvin monitrasoinen kirja aikuisten maailmasta lasten silmin. Hyvin traaginen kirja.

#979 kirjoitettu 13.11.2008 20:22

Haava kirjoitti:
Pikku Prinssin luin uudelleen.

Erinomainen ja hyvin monitrasoinen kirja aikuisten maailmasta lasten silmin. Hyvin traaginen kirja.


Uskotko jos sanon etten ole ikinä lukenut tuota?

#980 kirjoitettu 14.11.2008 11:18

dbgirl kirjoitti:

Uskotko jos sanon etten ole ikinä lukenut tuota?


Miksen uskoisi? Kannattaa. Vastaa sen jälkeen myös tuonne "Pikku Prinssi"-nimiseen ketjuun joka käsittelee sitä kirjaa.

#981 kirjoitettu 14.11.2008 14:13

Haava kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:

Uskotko jos sanon etten ole ikinä lukenut tuota?


Miksen uskoisi? Kannattaa. Vastaa sen jälkeen myös tuonne "Pikku Prinssi"-nimiseen ketjuun joka käsittelee sitä kirjaa.


Ookoo. Täytyypä kattoa jos löytyis kirjastosta vapaana.

#982 kirjoitettu 19.11.2008 22:47

S.E.Hinton Me kolme ja jengi

#983 kirjoitettu 21.11.2008 12:41

Norman Spinrad: Deus X

Läpisaastunut- ja mätä maailma on lähestymässä loppuuan, eikä edes uskonto houkuta ihmisiä. Miksi houkuttaisi koska tehdaslähtöinen kuolemattomuus on mahdollista uppaamalla oma tietoisuus tietokoneeseen. Tietokoneistamiseen vain liittyy huomattavia ongelmia: järjestelmä on visuaalisesti suunnileen Doomin tasoa, asukeilalla ei ole tunto eikä makuaistia ja siellä oleminen maksaa. Niinpä monet itsensä digitoineet ajautuvat bittitaivaan vastikkeeksi paskahommiin ja kukaan ei ole oikein varma omasta olemassaolostaan. Siltikin tälläinen "kuolemattomuus" houkuttaa ihmisiä niin paljon että katolilainen kirkko on menettänyt miljoonia seuraajia, ja suhtautuminen digitoimiseen on aiheuttanut skisman kirkon sisälle.

Maria I, ensimmäinen naispaavi, päättää ratkaista ongelman digitoimalla äärimmöisen vastahakoinen, digitointia perkeleen juonena pitävä ja kuolemaisillaan oleva Isä De Leone tietoverkkoon. De Leone on valittu suhtautmisensa takia, ja hänen on tarkoitus osoittaa että digitoidut tietoisuudet eivät ole oikeita sieluja. Alkuun De Leone pysyykin vahvasti kannassaan vaikka miettiikin intensiivisesti digtaalista olemassaoloaan, mutta sitten tapahtuu jotakin joka potkaisee käyntiin kirjan syväluotaavan odysseian sielun ja tietotekniikan mysteereihin.

Varmaan yksi parhaita kirjoja mitä olen lukenut, mutta kirja on todella lyhyt, alle 200 sivua. Kahden päivän sisällä luettuna lukukokemus oli todella intensiivinen, kuin ampuisi datakaapelin päästä lävitse. Se yksityisetsivän hahmo on ehkä hölmöhkö, mutta sitten taas toisaalta, kirjan filosofis-uskonnollinen anti on ainakin mielestäni aivan loistavaa ja monisyistä - harras katolilainen voisi pitää kirjaa lähes jumalanpilkkana, mielestäni Spinrad taas otti hyvin humaanin lähestymistavan ja hänen tapansa käsitellä katolilaisuutta oli hyvin kiehtova. yksityisetsivän toimet ovat todellinen oodi nykyajan intensiivisellä multitaskauskulttuurille ja ekoapokalypsin partaalle oleva maailma voisi olla jostain Risto Isomäen teoksesta - paitsi että kirja on kirjoitettu jo 1992. Visionääristä. Teoksen kielikin oli hienoa, erityisesti konehahmojen itsestutkiskelu ja omien toimintojen pohtiminen oli tälläisestä koneromantikosta kutkuttavaa.

Tykkäsin ihan älyttömästi.

#984 kirjoitettu 05.12.2008 01:50

Dan Simmons - Kalin laulu

Perushyvä kirja. Mutta huonouttakin oli.
Tarina säilyi mielenkiintoisena yli puolenvälin, jonka jälkeen tapahtui lässähdys. Ei miehen parhaimpia teoksia, vaikkakin ehkä harmittomimmasta ja helppotajuisimmasta päästä. Tiettyä rujoutta oli mukavasti läsnä, kunnes juonta väkisin punottiin läjään lopussa.
Ainakin lähikirjastoni luokittelee kirjan kauhuksi, sitä siinä ei ollut - ainakaan aikuisen näkökulmasta. Toki kyseessä on vanha opus, mutta silti.
Antaisin tälle pisteitä keskiarvoa pikkusen enemmän, se kuitenkin oli hyvä kirja.

Ja juonesta kertausta:
Jenkki kirjallisuustoimittaja lähtee Kalkuttaan tapaamaan kuollutta runoilijaa, jolta on ilmestynyt uusi runokirja. Sitten kahlataan eritteissä, raadoissa ja jätteissä. Lopuksi ammutaan päähän reikää ja tapellaan jätteissä, sitten kidnapataan..

Juonessa on erinäisiä vakavia aukkoja, epäloogisuuksia.

3,25/5 zieguraa

#985 kirjoitettu 15.12.2008 19:41

William S. Burroughs - Nisti
kirjassa kirjailija kertoo omasta huumeriippuvuudestaan, eli käyttää suonensisäisiä, ryöstää juoppoja, homoilee, haukkuu homoja, käy vieroitushoidossa ja matkustelee.

Seuraavaksi Lähtee Kurt Vonnegutin Hui Hai

Hyppymiina muokkasi viestiä 19:41 15.12.2008

#986 kirjoitettu 15.12.2008 19:51

Kerronpa sitten niistä muistakin osista.

George R.R. Martin: Song of Ice and Fire II-IV

George-setä on sitten tehnyt Linnunradan Käsikirjat. Lupailivat trilogiaa ensimmäisen osan jälkeen ja nyt, kun sarjaa on julkaistu viiden kirjan verran, ollaan osassa neljä. Mikä on jokseenkin hupaisaa.

Sisältö oli melkolailla samaa kuin ensimmäisessä osassa. Kauniita pukuja ja dramaattista sotimista ja "they broke their fast on honey cakes". Lohikäärmeitä oli saatu mukaan, mutta magia loisti edelleen poissaolollaan.

Henkilöhahmot saivat syvällisiä ulottuvuuksia toisessa ja kolmannessa kirjassa, mutta neljännen osan tuntumassa kaikki alkoi vaikuttaa jokseenkin ohuelta. Tuntui, että Setä-Georgelle tuli hätä ja kauhia hoppu. Siinä, missä toinen ja kolmas kirja olivat nautinnollista eeppistä fantasiaa, oli neljäs osa miltei itsensä parodiaa. Mekot olivat yksityiskohtaisia mutta juoni alistui "ja sit se meni niinQ sinne ja ne löi sitä päähän ja ne kuoli kaikki"-kuviointiin (ja kyllä, se oli juuri noin selkeätä) ja kun henkilöistäkin vielä katosi se viimeinen särmä, teki mieli viskata koko tekele ikkunasta pihalle.

Odotan pelonsekaisella kauhulla viidettä, viimeistä, osaa. Jos se on yhtä kurja kuin neljäs, itken. Ja minua kummastuttaa tavattomasti, miksei kustantamo ole antanut Setä-Georgen suoltaa rauhassa kaikkea sitä, mikä tulollaan on. Mieluummin sitä lukee miljoona kilometriä aitoa jaarittelua kuin puoli kirjaa hutaistua soopaa.

#987 kirjoitettu 30.12.2008 17:03

Douglas Coupland - Micro-orjat

Paras kirja. Ikinä. Koskaan. Tekstillis-konseptuaalis-visionäärisesti täydellinen kirja. Monisäikeinen. Kiehtova. Douglas Coupland on profeetta. Julkaistu joskus '94 tai '95. Takakannen teksti "Douglas Coupland on uudenlaine näkijä joka pystyy kuvaamaan sitä mikä meissä on vasta kehittymässä." ei ole paskapuhetta. Couplandin kuvaamat "hc-nörtit", heidän pohdintansa, elämänsä ja ajatukset ovat nykypäivää nyt 13 vuotta myöhemmin.

Joku päivä sana "gigabit" tulee olemaan yhtä pieni kuin "tusina".

Micro-orjat ja Serial Experiments Lain on kaikki mitä tarvitsen nykymaailmassa navigointiin.

8580/6581

#988 kirjoitettu 30.12.2008 17:22

impronen kirjoitti:


Fight Club on kanssa hyvää lomalukemista. Fiksua mutta helppolukuista. Yksinkertaisia, lyhyitä lauseita mutta sitäkin viiltävämpää ajatusta. Erityisesti luvun 16 loppupuoli on vallan palkitsevaa luettavaa.


Hitsi, heti kun meen kotiin pitääkin tarkistaa millanen toi luku oli. Itse asiassa vois lukee ton jo kolmannen kerran. Eihän edellisestä kerrasta ole kuin vuosi

#989 kirjoitettu 12.01.2009 19:10

Mike Carey, Fabry Glenn: Neil Gaimanin Neverwhere

Siis sarjakuvaromaanisovitus Neil Gaimanin romaanista nimeltä Neverwhere (taisi olla lisäkkeenä vielä sellainen kuin -maanalainen Lontoo).

Luin kirjan joskus yläasteella, noh kauan aikaa sitten. Se teki suuren vaikutuksen ja petyin kun luin tämän. Alku tökki pahasti, varmasti osaksi suomennoksen takia. Alkuperäisenä olisi ehkä parempi. Mutta kyllä se sitten lopulta imi mukaansa. Luin tämän parissa tunnissa. Joku toki voisi lukea nopeamminkin, minä vain olen hidas lukija. Varsinkin kun tykkään katsella kuvia pidempään kuin muutaman sekunnin. Kuvitus tässä itse asiassa olikin parasta. Romaanin tunnelmaan ei oikein päästy. Kyllä tässä silti ajoittain päästiin synkkään, jopa lievästi pelottavaan tunnelmaan. 10 vuotta sitten tämä olisi varmasti iskenyt minuun kuin häkä. Nyt tämä jäi vähän laimeaksi mutta en silti kadu lukemista.

3/5

http://www.hs.fi/kirja...

#990 kirjoitettu 12.01.2009 19:26

Ray Loriga - Tokio Ei Välitä Meistä Enään

Vaihtoehto-2000-luvun ainekauppias viettää rokkenroll-elämää tuottoisien muistinpyyhkimislääkkeiden tuomien tuottojen ja laillistettujen karkkiamfetamiinijohdannaisten ja tujumpienkin kemikaalien kanssa. Kerronta oli ihan sirpaloitunutta ja kirja oli piristävän irstas. Ajatukset harhailevat, sukupuolielimet vilahtelee, saksalaisia tuurinaistentappajia autetaan unohtamaan kivuliaat asiat, amfetamiinijohdannaiset kilahtelee nuppiin ja välillä herätään hotellihuoneesta muistamatta yhtään mistään yhtään mitään. Tiukka eepos.

Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi

Kirjan perusajatus oli aika furrykamaa mut kirja oli jotenkin niin hauskasti ja kiehtovasti kirjoitettu ja siinä oli niin palkon muutakin että pohjimmiltaan harvinaisen irstaan perusajatuksen (homoseksuaalin zoofiilinen ihastuminen) unohti aika pitkälti. Feikki-sitaat oli haudka xD ja postmodernia. Tykkäsin. Luin parissa päivässä. Voi olla että kirjan aika mielenkiintoinen tapahtuma-ympäristö ja aihepiirit saattaisivat ahdistaa joitakuita. Tälläiselle aivonsa myrkyttäneelle post-ihmiselle kirja oli vain kelpo viihdettä.

#991 kirjoitettu 27.01.2009 20:38

Jack Kerouac: Tristessa

Novelli, vähän päälle satasivuinen, kertoo päiväkirjamaisesti (muttei lähellekään) kirjailijan suhteesta meksikolaiseen nistiin, kauniiseen Tristessaan.

Kieli on runollista ja hyvin epätavallista, pisteitä ei juuri käytetä vaan ajatusviivoja. Kuin katkelmia sekavista ajatuksista. Tuo ratkaisu tukee rakennetta oikein mainiosti, lisäksi tekee lukemisesta kiehtovamman ja haastavamman (mutta ei vaikean).

Ostin tämän alesta ja luin sitä jo matkalla kotiin, ruuhkabussissa. Kaikki ihmiset ympäriltä unohtuivat kun uppouduin kirjaan niin lumoutuneena, joten lopulta huomasin että olisi pitänyt hypätä bussin kyydistä jo pari pysäkkiä sitten. Jännittävä alku. Jossain vaiheessa sen teho kuitenkin hiipuu, kunnes herää jälleen eloon ja yhtäkkiä huomaa että se loppuukin. Katselin moneen kertaan ettei varmasti puutu sivuja välistä, se katkesi todella omituiseen kohtaan. Ei, kyllä se loppui ihan oikeasti niin.

Tätä on hyvin hankala arvioida. Vitosen ja Nelosen arvoinen tämä ei ole, kolmonen on liian "tavanomainen" (jota kirja ei todellakaan ole) ja kaksi on aivan liian vähän.

Tyydyn arvioimaan sen vain näin:

http://www.sammakko.co...

#992 kirjoitettu 02.03.2009 14:36

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa

Kuka ei tätä kirjaklassikkoa tunne edes nimeltä, nostakoon kätensä ylös, hep! Sitähän minäkin, ei yhtään noussut käsiä ylös.

Eli juonta on kaiketi turhaa sepustaa? No okei, Liisa (alunp. Alice) menee päiväunille ja herätessään näkee kanin liiveissä joka on myöhässä ja Liisa säntää sen perään ja kokee ihmeellisiä asioita.

Parasta tässä on hullut teekutsut ja kriketinpeluu, oma henkilökohtainen mielipide siis. Muuten tämä on tajuttoman sekava, ei siis päätä eikä häntää. Eikä kirjallinenkaan taso kovin huikea ole, tai sitten tämä uusin suomennos on surkea (Tuomas Nevanlinna). Olen ihan varma että joku aiempi versio on parempi kuin tämä. Eli joko -89 tai -95.

En tiedä mitä kirjoittaja on ajatellut tämän kirjan kuvastavan. Veikkaan että lasten silmissä aikuisten maailma on täynnä järjettömiä sääntöjä ja puheita. Voi toki olla että tarinalla oli alunperin muu opetus tai sellaista ei ollutkaan. Paha sanoo kun kirja tehtiin jo 1800-luvulla. Harvinaista että mikään kirja saa tälläisen suosion.

2,5/5 (tämän suomennoksen takia, muuten olisi voinut isompikin luku)

#993 kirjoitettu 02.03.2009 16:00

Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

Luin kirjaa intissä tuossa syksyllä ja talvella aina kun kerkesin. Onhan se ihan helvetinmoinen tiiliskivi, mutta toisaalta en ihmettele yhtään miksi kirja on maailmalaajuisesti myynein suomalaskirja. Pienten, historiallisten detaljien kuvauksien tarkkuus on aika uskomatonta. Miinuksena muutamat useita kymmeniä sivuja pitkät tylsähköt jaksot kirjan juonen kannalta
3/5

Stieg Anderson - Miehet, jotka vihaavat naisia

Ihan kiva dekkari kaikessa mahtipontisuudessaan. Juonikäänteitä löytyy ihan mukavasti eikä ole missään nimessä kaavoihin kangistunut.
4/5

Roberto Saviano - Gomorra

Uskomattoman autenttisesti kuvattu kertomus Napolia hallitsevvasta mafia-organisaatiosta. Paljon uutta ja kaunistelematonta tietoa mafiasta. Itseäni rikosaihein kirjallisuus kiinnostaa, joten ongelmia ei tullut, mutta voisin kuvitella, että aiheesta ei-kiinnostuneet voisivat tylsistyä kirjaan.
4/5

Harri Nykänen/Tom Sjöberg - Rööperi

Haastattelu-pohjainen dokumentti suomalaisesta alamaailmasta 50-70-luvulla. Tapahtumat kohdistuvat luonnollisesti Rööperin ja Helsingin alamaailman tapahtumiin. Kirjassa puhutaan henkilöistä ja tapahtumista niiden oikeilla nimillä, joka on iso plus. Erittäin mielenkiintoista lukea tälläistäkin juttua paikoista, missä käy baarissa harvase viikonloppu.....on se jännä ..
4,5/5

#994 kirjoitettu 13.03.2009 15:02

Alivaltiosihteeri : Virallisuus sihisi hississä.

Taattua Alivaltiosihteeriä, nauratti useasti.

#995 kirjoitettu 25.03.2009 19:14

Hitsi, kirjotin pitkän arvostelun ja tietenkin se katoaa jonnekin bittiavaruuteen... no tässä lyhyesti uudestaan:

Aldous Huxley: Tajunnan ovet & Taivas ja helvetti

Aluksi hieman petyin kun ei ollut sellainen varsinainen huumematkan kuvaus niin kuin kuvittelin, vaan siinä käsiteltiin myös taiteita ja niasiininpuutosta ja kaikkea mahdollista.

3/5

#996 kirjoitettu 12.04.2009 22:25

Kirjoittanut Alan Moore, kuvittanut Dave Gibbons:

Vartijat

En tiedä mistä aloittaa!

Aivan mahtava sarjakuva, sivujakin on enemmän kuin monessa romaanissa. Vaikka ei se sivumäärä, vaan harvinaisen syvällinen tarina ollakseen (supersankari-)sarjakuva. Puhumattakaan loisteliaasta kuvituksesta. Tämä on sellainen sarjakuva mitä olen aina unissani etsinyt.

Paljon mielenkiintoisia populaariviittauksia, joista minulle mielenkiintoisin oli luonnollisesti Neighborhood Threatin sanat jotka kuuluivat radiosta (Iggy Popin ja Bowien laulu). Mutta niitä oli lukematon määrä.

Vaikka kuva ja tarina kulkivat käsi kädessä, molemmat elivät silti myös omaa elämäänsä. Sitä on vaikea selittää. Pidin todella paljon siitä tarina tarinan sisällä-jutusta. Kun se sarjakuvan sisällä välillä esiintynyt sarjakuva haaksirikkoutuneesta ikään kuin sekoittui sujuvasti itse varsinaiseen tarinaan... vau! Ei sen upeutta osaa kertoa sanoin, se pitää lukea ja nähdä itse.

Pidin siitä että hahmot olivat aluksi aivan tavallisia ihmisiä, joten vaikka he olivat lopulta supersankareita, oli heillä myös arkisia pulmia. Inhimillisiä hahmoja. Siksi heihin pystyi samastumaan ainakin vähän. Samastuminen on tärkeää, minä en ainakaan jaksa oikein ikinä lukea sellaisia sarjakuvia missä kehenkään yli-inhimilliseen ei pysty samaistumaan. On liian etäistä. Hahmot olivat riittävän syviä, vaikka olisi heitä enemmänkin pystynyt vielä syventämään tietty. Eniten pidin kaiketi Rorschachista (hitto miten vaikea nimi, oli pakko copypastettaa) ja Yöpöllöstä. Niin ja Tohtori Manhattanista.

Rorschach on ilahduttava hahmo sen mustavalkoisessa ajatusmaailmassaan, katselee maailmaa lapsen silmin. Lapsen, jota on haavoitettu syvästi. Hahmon kerrassaan kaamea menneisyys on koko ajan läsnä. Minun sympatiani ovat hahmon puolella kaikista sen vioista huolimatta. Puhe- ja kirjoitustapakin on lapsellisen kömpelöä, yksinkertaista kieltä. Vajaita lauseita, päiväkirjamerkintöjä, "lyhennelmiä". Jotenkin minä vain rakastan tätä hahmoa.

Yöpöllö on kenties inhimillisin hahmo, miehisine ongelmineen, muun muassa. Siksi pidin siitä.

Ja se mitä tapahtui Tohtori Manhattanille, vielä kun hän ei ollut Tohtori vaan tavallinen ihminen. Traaginen tapahtuma mahdollisti tarinan monet kiemurat, sotajutut sekä ongelmaisen suhteen tavallisen naisen kanssa (joka nyt vain sattui silti olemaan supersankari itsekin). Monet Manhattanin ajatuksista olivat ihan järkeviä vaikka kaikkea en sulatakaan. Alussa kun hypittiin sen puhekuplien kanssa eri ajoissa, niin se oli hieman vaikeaa seurattavaa aluksi. Mutta lopulta tajusin nekin

Hieman sitä kritisoin että loppuratkaisu, kuka on tarinan "konna", oli arvattavissa sillä sitä hahmoa ei oltu vielä käyty läpi. Tietysti olisi voinut olla niinkin ettei se olisi ollut se, mutta se oli erittäin todennäköistä. Ja oikeassa olin. Ja se lopun tuho oli arvattavissa myöskin, ei tosin se millä tavalla. Petyin hieman. Mutta minulla oli arvatenkin liiat suuret odotukset, niin käy aina yleensä kun pidän jostain todella kovasti ja loppu ei olekaan ihan niin hyvä. Vaikka ei se siis millään lailla huono lopetus ollut!



5/5

#997 kirjoitettu 12.04.2009 22:39

Nikki Sixx - Heroiinipäiväkirja

Ihan loistavaa läppää täynnä koko kirja. Rock and Rollia kaikki sivut!!! Erinomaisen viihdyttävää luettavaa, suosittelen kaikille joiden pipot eivät liiemmin kiristä.

#998 kirjoitettu 14.04.2009 07:59

Original Free Soul kirjoitti:

suosittelen kaikille joiden pipot eivät liiemmin kiristä.


Höh.. No pitää keksiä sitten jotain muuta luettavaa.

Itse taisin lukea viimeksi tuon Eino Leinon runokokoelman.

#999 kirjoitettu 14.04.2009 21:22

Luin jonkun ihan saakelin tylsän kirjan miehestä, joka kadottaa parivuotiaan tyttärensä kaupassa
en kyllä koskaan oo huonompaa lukenu. Mitään en siitä oikein ymmärtäny ja se loppu omituisesti >.<

#1000 kirjoitettu 15.04.2009 12:20

John Irving - Until I find you

Loistava romaani, taattua laatua Irvingiltä.

Kirja kertoo tatuoija-naisesta Daughter Alicesta ja tämän pojasta Jack Burnsista, jotka matkaavat Itämeren ja Pohjanmeren satamakaupungeissa etsien Jackin kadonnutta urkuri-isää, mutta tuloksetta. Lopulta Jack alkaa epäilemään omia muistojaan.

Vanhempana Jack viettää näyttelijän elämää Hollywoodissa näytellen pääosin transvestiitti-rooleja ja hänellä on suhteita vanhempiin naisiin, sekä erikoinen suhde omaan sisarpuoleensa, jota läpikäydään kirjassa.

Irving kuvailee elävästi ja värikkäästi Euroopan satamakaupunkien tatuointiateljeita ja tatuointikulttuuria ja hänen tuttu maanläheisyytenä sekä huumorinsa on tallella.