Mikseri.net

#842 kirjoitettu 01.11.2007 13:07

ekipae kirjoitti:


Ja paras koko sarjasta. Vaikka kyllä osat 2-3 helvetin hyviä ovatkin. Seuraavat kaksi osaa, ovat vähän mitä ovat, mutta viimeinen osa sitten toiseksi viimeistä lukua lukuunottamatta on helvetin hyvä.

Hmmm. Mä haluan puida koko tätä juttua enemmän sitten kun olet lukenut kaikki osat.


Mää en kyllä oikein kolmosesta välittäny, se oli vähän tylsä ja toistava. Muut muut on ollu tähän mennessä hyviä.

Joo, puidaan vaan! Oikein puimurilla!

#843 kirjoitettu 13.11.2007 16:10

Nora Roberts - Rehellinen petos

Pitkästä aikaa kirja jota teki mieli lukeakkin.

#844 kirjoitettu 13.11.2007 20:32

quafka kirjoitti:

Descarters - Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta
Klassikkohan tämä, sen takia luin. Vaikka monesta kohtaa täytyy pudistella päättään, niin tämän lukemisesta tuli hyvä olo, en tiedä miksi. Ehkä teksti oli vain niin sympaattista ja helposti seurattavaa.


Itselläni oli aikoinaan älyttömän innostunut fiilis tuon lukemisesta. Oikeasti Descartes on vaan itse niin älyttömän innstunut niistä jutuista, että se into tarttuu, vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan.

#845 kirjoitettu 18.11.2007 15:24

Aldous Huxleyn "Uljas Uusi Maailma".

Vihdoinkin luin sen ja AI ET OL TIUKKA. Kirjassa oli jopa huumoriakin, ja se utopia/dystopia oli tavallaan ihan helvetin nerokas.

MKDELTA muokkasi viestiä 15:24 18.11.2007
vittu et ryssin

MKDELTA muokkasi viestiä 15:32 18.11.2007
Olen paraikaa lukemassa Philip K. Dickin Hämärän Vartijaa ja vittu tällä on potentiaalia olla yksi parhaista kirjoista koskaan. PKD on muutenkin varmaan suosikkikirjailijani mutta tämä on kyllä varmaankin paras hänen kirja mitä tähän asti olen lukenut. Saa nähdä että onko tiukempi kuin VALIS mutta potentiaalia on.

#846 kirjoitettu 18.11.2007 15:52

Saatanan sanakirja (Ambrose Bierce)

Oli siinä hetkensä, mutta ei se paras tuolta mieheltä ole. Turhan paljon hehkutusta mielestäni.

#847 kirjoitettu 18.11.2007 16:09

Peter Greenaway - Kokki, varas, vaimo ja rakastaja
>nyt pitäis vaan etsiä tuo leffa. Aika hieno tarina kerrassaan ja käsikirjoitukseksi suht hyvin kirjoitettukin.

Henrik Laine - Outo Hollywood
>hauskoja anekdootteja ja listoja Hollywoodin näyttelijöistä ja elokuvista. Suosittelen leffahulluille!

Aldous Huxley - Uljas uusi maailma
>odotukset olivat korkeammalla, mutta olihan se ok. teksti oli alussa jopa hiukan tökeröä, mutta parani loppua kohden.
näköjään muutama muukin lukenut samaisen vastikään

#848 kirjoitettu 19.11.2007 17:33

Stephen King: Musta Torni V: Callan sudet

Alku enteili hyvää, mutta sitten se meni jaaritteluksi ja tyhjän nyhjäämiseksi. Tässä olisi ollut ainesta vaikka mihin, mutta jotenkin tämä ei nyt vain vakuuttanut minua. Tämä oli ennen kaikkea tylsä. Edellisen osan luin nopeasti sillä se oli niin jännä ja halusin tietää mitä kaikkea tapahtuu seuraavaksi. Tämän minä luin nopeasti siksi että saisin sen vain nopeasti loppuun ja eroon siitä. King hukkasi paljon hyviä mahdollisuuksia tehdä joko loistavaa sci-fiä tai edellisen osan tapaan syvän psykologisen analyysin Calla Bryn Sturgisin asukkaista. Mutta paikoin tämä toimi kuitenkin hyvin ja siksi tätä jaksoi lukea koko ajan eteenpäin. Sinänsä oli kutkuttava ajatus että King pistää itsensä mukaan kirjaan ja että isä Callahan epätoivoisena parkuu että hän on todellinen eikä mikään kirjan hahmo. Ajatus tässä on toimiva, mutta silti tämä vaikutti minusta vain tökeröltä itsensä rakastamiselta.

3-/5

dbgirl kirjoitti kaupungin nimen väärin

#849 kirjoitettu 19.11.2007 18:35

Erlend Loe - Doppler

Doppler mm. vihaa ihmisiä ja muuttaa metsään, ystävystyy hirven vasaan, jonka äidin murhasi syödäkseen. Aivan loistavaa pohdintaa ja manailua.

#850 kirjoitettu 21.11.2007 18:47

Tampereen kuvia: ennen ja nyt.

#851 kirjoitettu 24.11.2007 14:38

Stephen King: Musta Torni VI: Susannan laulu

Kuudes osa Kingin seitsemän-osaisesta fantasiasarjasta oli hitusen parempi kuin edeltäjänsä Callan sudet, mutta vain sen hitusen. Tässä ei hukattu hyviä mahdollisuuksia juurikaan mutta jaariteltiin mielestäni aivan liikaa. Puolet pituudesta pois niin hyvä on. Jaarittelun takia osa jutuista meni kuin varkain ohi. Kingin sanataituruudesta ei kuitenkaan pääse millään yli, parhaimmillaan hän on aivan mielettömän hyvä. Hänellä on tarinankertojan lahja. Kaikki eivät hänen tarinoistaan pidä eikä tarvitsekaan. Hän osaa luoda tarinoiden lisäksi pääasiassa mielenkiintoisia hahmoja. Tässä sarjassa en ole kuitenkaan päässyt isä Callahanin pään sisälle niin hyvin vaikka ei sekään mikään pahvinen hahmo ole. Edelleenkään en pidä Kingin itsensä vetäisemisestä yhdeksi tarinan hahmoista vaikka ajatus onkin aivan mahtava ja ymmärrän hänen ajatuksensa tuosta täydellisesti. Mielestäni kirja parantui loppua kohden ja se on hyvä.

3/5

#852 kirjoitettu 24.11.2007 16:33

ekipae kirjoitti:


Nuo olisi kyllä ihan hyvin tiiviistää yhdeksi tiukaksi paketiksi. Harmitti itseänikin kyllä nuo osat jonkin verran. Seiska osa sitten onkin sellainen, että se saa sukat pyörimään jalassa, palan kurkkuun ja kyyneltä silmäkulmaan. Tai ainakin itselle kävi niin, kun monen piiitkän vuoden jälkeen alkoi loppu lähestyä.


Juu, karsimisella, tiivistämisellä, nuo kaksi olisivat voineet olla yksi hieno teos. Nyt vähän lässähti. Tosin varmaan sekin vaikutti asiaan että nelonen oli aivan mahtava... Toivotaan että vika osa todellakin on vähintään yhtä kuin se Mutta nyt pidän jonkinlaista hitaampaa tahtia lukemisessa kun tuon kuutososan taisin lukea viikossa

#853 kirjoitettu 25.11.2007 19:10

Sandra Brown - Kateuden polte

Oli muuten ihan vallattoman hyvä kirjanen.

#854 kirjoitettu 28.11.2007 19:08

quafka kirjoitti:
Jaakko Hämeen-Anttila - Islamin käsikirja

Varmasti paras tiivistelmä islamista mitä tällä hetkellä on suomeksi tarjolla. Luin koko kirjan yhdeltä istumalta, se oli niin sujuva ja tiivis.

Eli, erittäin tiivis ja helppotajuinen paketti islamin historiasta, opeista ja ajankohtaisista yksittäisilmiöistä. Kirjan kiinnostavin osuus on kolmas luku, jossa läpikäydään yksittäistapauksia kuten terrorismi, Jihad ja Irak.

Ei puuduttavaa nippelitietoa käytännössä ollenkaan. Ainoastaan kivenkovaa asiaa. Lue.


On muuten hyvä kirja. Silloinkin kun on selvästi omaa poliittisia näkemyksiä, niin tiukasti tulee vaan asiaa ja nekin mielipiteet osaa erottaa sieltä mielipiteinä. Ei tosin ainoa hyvä hämiksen kirja. Se puolueellisempi, mutta silti rautaisen tieteellinen "Mare Nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla." on myös ehdottoman hyvä teos.

#855 kirjoitettu 28.11.2007 19:14

Philip K. Dick - Hämärän Vartija

Vittu tivkka ja loistoteos. \o/

#856 kirjoitettu 28.11.2007 19:46

MKDELTA kirjoitti:
Philip K. Dick - Hämärän Vartija

Vittu tivkka ja loistoteos. \o/


Mulla on toi lainassa, se näyttääkin tosi tivkalta. Mutta en tiedä sitten. Luen sen sitten heti mustan tornin jälkeen.

#857 kirjoitettu 29.11.2007 22:12

Mary Lawson - Sillan luona

#858 kirjoitettu 10.12.2007 20:06

Nora Roberts - Savuhuntu

Varsin koukuttava uutuus.

#859 kirjoitettu 15.12.2007 18:24

quafka kirjoitti:
Jaakko Hämeen-Anttila - Islamin käsikirja

Varmasti paras tiivistelmä islamista mitä tällä hetkellä on suomeksi tarjolla. Luin koko kirjan yhdeltä istumalta, se oli niin sujuva ja tiivis.

Eli, erittäin tiivis ja helppotajuinen paketti islamin historiasta, opeista ja ajankohtaisista yksittäisilmiöistä. Kirjan kiinnostavin osuus on kolmas luku, jossa läpikäydään yksittäistapauksia kuten terrorismi, Jihad ja Irak.

Ei puuduttavaa nippelitietoa käytännössä ollenkaan. Ainoastaan kivenkovaa asiaa. Lue.


Luin jossain vaiheessa myös Tahar Ben Jellounin "mitä on islam?", joka oli mielestäni myös erittäin kattava, mutta silti lyhyt, helppolukuinen ja selkeä. Se kirja on periaatteessa tehty niin että se sopisi lapsillekin, mutta ei se silti ole millään tavalla "lapsellinen" vaan ihan suoraa kunnon asiaa siinä on ja ihan hyvin sitä mielestäni voi aikuisetkin lukea.

#860 kirjoitettu 18.12.2007 20:06

Dan Rhodes: Pieni valkoinen auto

202-sivuinen miniromaani. Hauska, rento, pirteä. Varsinkin alussa, tunnelma kyllä hieman syvenee loppuun saakka.

Takakannesta:

"Kaksi ihanaa nuorta pariisitarta, valtava lempeä bernhardilainen ja pieni valkoinen auto, josta on päästävä eroon. --- Yllätyksellisiä käänteitä ja erikoisia henkilöhahmoja tarjoava teos alkaa Veroniquen kyllästyessä atonaaliseen musiikkiin ja mietoihin huumeisiin viehtyneeseen luuseripoikaystäväänsä Jean-Pierreen.

Ajaessaan rankan illan jälkeen kotiin Fiatillaan hän tulee tehneeksi jotain, millä on maailmanlaajuisia seuraamuksia. Onneksi Veroniquella on ystävänsä Estelle, kuvankaunis ja kokeilunhaluinen blondi, jonka heikkous sattuu olemaan walesilainen runous. Pieni valkoinen auto on kuvaus ystävyydestä, rakkaudesta ja auton anatomiasta. Se paljastaa myös, mitä Pariisissa prinsessa Dianan kuolinyönä todella tapahtui."

Sen vain sanon että on hyvin omalaatuinen tarina, ja vieläkin omalaatuisempia henkilöitä. Juonenkäänteet kääntyy hyvin äkkiväärällä tavalla ympäri. Ei voi tietää yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu.

4/5

#861 kirjoitettu 22.12.2007 17:57

Stephen King: Musta Torni VII: Musta Torni

Alun töksähtelyn ja kuivuuden jälkeen parani sivu sivulta, ja yltyi välillä jopa lähes runollisiin mittoihin. Tämän loppu sai minut hyvin hämilleen, vaikkakin pidin ratkaisusta kovasti. En odottanut sitä, vaikkakin oli ollut runsaasti vihjeitä siitä että, että tämä voisi alkaa alusta. Kirja alkoi ja loppui samalla tavalla. Se on Kingin itsensä mielestä erittäin loistava aloituslause, ja on minunkin mielestäni. Tästä lauseesta olen ottanut vinkistä vaarin ja pyrin laittamaan tarinani alut yhtä kiinnostaviksi. Se ei ole mikään maata mullistavan erikoinen lause, mutta se herättää silti suurta mielenkiintoa jatkaa lukemista: ”Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.”

Tämä on hyvin kirjoitettu, niin kuin kaikki hänen tarinansa. Jotkut vain ovat parempia kuin toiset. Tämä ei ollut mielestäni sarjan paras osa (se on nelos-osa), mutta yksi parhaimmista. Viitos- ja kuutos-osat pettivät pahemman kerran, niitä olisi pitänyt karsia siitä turhasta joutokäynnistä. En pitänyt tämän aikamatkailuosasta, en pitänyt siitä muissakaan osissa liiemmin, mutta hän teki sen niin hyvin kuin taisi. Pidin kovasti tämän seikkailuosiosta linnan alla, Rolandin ja Susannahin paetessa lovecraftilaista hirviötä pilkkopimeässä, sekä erämaaselviytymistarinasta Valkeissa maissa eli Empatikassa.

Kirjasta olisi voinut tehdä jälleen kerran tiiviimmän, mutta ei tässä nyt niin paljoa ollut joutokäyntiä. Pidin kovasti lopusta ja sen aiheuttamasta hämmennyksestä. En yleensä pidä siitä että kirja jättää monia kysymyksiä jälkeensä, mutta tämä oli poikkeus. Tässä on muutamia niistä mietinnöistä. Kaikkia en tähän saanut, sillä jotkin ajatukset ovat niin sotkuisia lankakeriä, että en löydä kerän päätä josta aloittaa. Ja jotkut niistä langoista ovat harhauttajia, ne ovat irrallisia lankoja. Joten purin helpoimman kerän. Pahoittelen jos jotkin langat ovat silti sotkussa ja vaikeita avata.

- Jossain mytologiassa/tarustossa joku kantoi raskasta taakkaa (kiviä?) ikuisesti, voisiko Roland vertautua häneen?

- Kantaako Roland syntiä vai onko hän liian kiintynyt tapoihinsa = historia toistaa itseään?

- Mitä tapahtuisi jos Roland ei avaisi ovea, jossa lukee hänen nimensä? Pääsisikö hän tavoitteeseensa silloin? Pääsisikö hän sinne koskaan? Miksi ovessa pitää lukea Roland, testaako Gan hänen houkutuksiaan, vai onko ka liian vahva ja onko ka itse asiassa piru jota kohtaloksikin voi kutsua? Emmekö todellakaan voi vaikuttaa kan liikkeisiin? Vikassa osassa mainittiin, että ”varo houkutusta”, eikö se sitten lopulta tarkoittanutkaan Punaisen Kuninkaan ja Tornin hypnoottista kutsua vaan ovea, josta hänen on määrä astua joka ikinen kerta tarinansa alkuun?

- Jos Roland voisi ohittaa oven kutsun, ja pääsisi tavoitteeseensa, niin mikä se olisi? Onnellinen elämä mutta mahdollisesti yksin Tornissa, vai lopullinen kuolema?

- Tapahtuiko Susan Delgadon tarina ennen kuin Roland lähti liikkeelle mustapukuisen miehen perään? Muuttuvatko tapahtumat joka kerta?

- Onko jossain vaiheessa alkaliaavikolla tapahtunut jotain merkittävää, joka Rolandin tulisi selvittää, sillä hän palaa aina samaan paikkaan Tornin ovesta?

- Näkeekö Roland vain harhoja, sillä tarina alkaa ja loppuu samalle polttavalle aavikolle, jossa on harhoja aiheuttavaa paholaisenruohoa? Onko hänelläkin riippuvuus kuten narkkari-Eddiellä ja isä Callahanilla, alkoholistilla?

- Onko Musta Torni metafora ihmisen salaiselle päämäärälle elämässä? Onko Torni kuolema tai välietappi (ihminen syntyy uudelleen, kiertokulku alkaa alusta)?

- Tornissa oli Rolandille tuttuja hahmoja, kaikki kuolleita tai kadonneita. Vaihtuvatko hahmot joka kerta kun hän saapuu Torniin? Miksi hän ei katsonut jokaiseen huoneeseen, pelkäsikö hän elämänsä ihmisten kohtaamista, elämän ja kuoleman kohtaamista? Pelkäsikö hän katsoa totuutta silmiin? Entä jos hän kurkkaisi jokaiseen huoneeseen tai jopa menisi sisälle niihin, pystyisikö hän siten kohtaamaan elämänsä ja saavuttaisi päämääränsä? Onko Torni metafora elämälle, joka pitää kohdata silmästä silmään? Olisiko hänen pitänyt mennä tapaamaan Punaista kuningasta, josta oli jäljellä vain tulta leiskuvat silmät jotka leijuivat ilmassa? Oliko hän pelkuri kun ei uskaltanut kohdata vihollistaan? Siksikö Torni heitti hänet jälleen alkuun? Onko Torni vertaus ylipäänsäkään kuoleman kohtaamisesta?

- Miksi ruusu oli niin tärkeä? Miksi juuri ruusu eikä jokin muu kukka? Kuvastaako ruusu Rolandin herkkää puolta? Ruusun terälehdet muistuttavat naisen sukupuolielintä, vihjasiko tämä Susannahin/Mian synnyttämään Rolandin poikaan Mordrediin? Miksi ruusu oli juuri vaaleanpunainen? Tarkoittiko se Mordredin naiiviutta? Miksi se ei ollut tummanpunainen? Siksikö kun Roland ei tunne rakkautta, jota tummanpunainen ruusu merkitsee?

- Kuka tai mikä oli Punainen kuningas? Oliko hän piru vai hahmo, joka itse asiassa auttoi Rolandia jatkamaan aina matkaansa? Oliko Punainen kuningas metafora sisulle ja perään antamattomuudelle? Miksi Punainen kuningas oli niin helppo vastustaja, pyyhittiin vain pois?

- Rolandin uudesta ka-tetista ainut, jota ei vedetty toisesta maailmasta, oli mäyriäinen Oi. Miksi? Onko Roland alun perin jostain muusta maailmasta?

- Kirjassa on paljon viittauksia mytologioihin, Taru Sormusten Herra-kirjaan ja Raamattuun. Siinä on jopa viittaus buddhalaisuuteen: ” Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta.” (Wikipedia) Lisäksi jälleensyntyminen, jonka Rolandin voisi kuvitella läpikäyvän jollakin tavalla. ” Elämänsä aikana jokainen tekee hyviä ja pahoja tekoja, jotka tuottavat karmaa. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena eliönä seuraavaan elämään syntyy, ja siten siihen, onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua elämänpyörästä.” (Wikipedia) Karman voisi lyhentää myös sanalla ka, jota Roland sokeasti tottelee. Tämä on toki kaukaa haettua, mutta tulipahan mieleen. ”Ka on kuin pyörä”, sanoo Roland.

- Kirjassa mainittu kilpikonna, joka synnytti maan (vai oliko se niin että kantaa sitä?) on mainittu jossain mytologiassa. Päättymätön tarina-kirjassa on samanlainen kilpikonna.

- Paljon populaarimusiikkiviittauksia, tutuimpana The Beatles, ZZ Top ja The Rolling Stones.

- Kirjailijan esiintyminen kirjassa hahmona ja muu hämmentäminen todellisuuteen (metafiktio) on kiinnostava ajatus, mutta olisiko voinut mitenkään keksiä tarinan jossa näin ei olisi? Ajatus on kuitenkin hyvä, sillä moni tarina sivuaa Mustaa Tornia ja toisinpäin. Vaikutti silti narsismilta, vaikka King sanoikin myös vihaavansa metafiktiota.

- Monissa Kingin kirjoissa, niin tässäkin, esiintyy kehitysvammaisia joilla on erityisiä kykyjä. Mistä ajatus on lähtenyt liikkeelle? Joka tapauksessa he usein pelastavat päähenkilön tukalasta tilanteesta, niin näissäkin kirjoissa. Jotkin ovat naurettavia deux ex machina-kohtauksia, mutta jos kirjailija kirjoittaa liian tiukan paikan, ovat he tervetulleita pelastajia. Muutenhan tarina tyssäisi siihen.

- Mitä olisi tapahtunut jos Roland olisi mennyt Susannahin sijasta Löytymättömästä ovesta? Olisiko se voinut viedä hänet kaipaamaansa paikkaan Torniin (kuten Susannah pääsi rakkaansa luo, vaikkakin toiseen maailmaan ja toisen Eddien luokse)?

- Olisiko Patrick voinut piirtää Rolandin Tornin huipulle?

- Monissa Kingin kirjoissa medialla on tärkeä rooli. Tässäkin Rolandin maailmassa yhdistyivät kolmen eri vuosikymmenen mediat, kuten Odetta/Dettan 60-luku, Jaken 70-luku ja Eddien 80-luku. Pääasiassa musiikki mutta myös sanomalehdet ja tv. Luovatko nämä mediat omia maailmoja joita emme näe ja joihin jotkut pääsevät/joutuvat? Tapahtuuko tämä tarina itse asiassa näiden kolmen päässä? Tapahtuuko tämä heidän mielissään yhtä aikaa vaikka ovatkin eri ajoista? Ovatko he mielisairaita (Jake voisi olla sillä hänhän sekosi kun äänet hänen päässään sanoivat hänen olevan yhtä aikaa sekä kuollut että elävä, Odettalla olisi hyvät edellytykset sillä hänen mielensä on jakautunut kahtia ja hän on myös Detta [oikeastaan hän on myös Susannah ja Mia], Eddie taas on narkkari ja voisi hyvin nähdä harhoja [kaikki voisi itse asiassa olla hänen huumeharhojaan] vai ovatko he autisteja (sillä niitäkin esiintyy Kingin kirjoissa)? Voiko media aiheuttaa näille kollektiivisen harhan? Onko tämä kaikki itse asiassa harhaa, olemmeko me lukijatkin jossain kirjassa ja kaikki ajatuksemme on kirjoitettu jonkun muun toimesta?

- Ovatkohan kaikki aika- ja paikkahypyt oikein? Että ei ole tapahtunut jotain lipsahdusta? Monissa ajoissa ja paikoissa sekoaa lukijan pää helposti, joten ei voi olla varma onko King itsekään täysin perillä kaikesta.

- Viittaus H.P. Lovecraftiin vikan osan ”Olento linnan alla”-kappaleessa, melkeinpä ainut varsinainen kauhukohtaus sarjassa. Mitä olento edusti? Edustiko se mielemme pimeyttä ja kalvavaa matoa sisimmässämme, aivoissa vai sydämessä? Auttoiko se itse asiassa Rolandia ja Susannahia eteenpäin, auttoiko se pääsemään eroon pimeänpelosta?

- Pidin kovasti Kingin keksimästä kielestä kirjaa varten. En pysynyt kaikissa termeissä mukana, mutta suurimman osan luulen ymmärtäneeni. Kunnianosoitus Tolkienille, joka keksi kielet Taru Sormusten Herrasta-kirjan eri kansoille. Mielestäni toimiva, ymmärrettävä kieli, joka voisi olla oikeastikin olemassa. Tai olisi voinut olla joskus olemassa. Jostain päin Wikipediaa luin joskus että kirjan kieli on joiltain osin mukailtu jonkun toisen kirjailijan keksitystä kielestä. Mikäs siinä, ei tässä muutenkaan kaikki ole Kingin omaa. Post-modernismin ja pastissin juhlaa!

- Entä jos Roland olisikin ystävystynyt poikansa Mordredin kanssa? Olisiko jompikumpi tappanut siltikin toisensa vai olisivatko he yhdistyneet kuin yin ja yang ja Roland siten päässyt päämääräänsä? Yin ja yang viittaisivat hyvän ja pahan yhditymiseen eli lopulliseen voittoon ja harmoniaan tai maailmanloppuun. Yin ja yang on myös aasialainen ajatus, ja sarjassa on muutakin aasialaisuutta kuten elämän kehä ja kilpikonna elämänkantajana/synnyttäjänä. Ne ovat myös kaksoset, joita kirjassa riitti. Melkein kaikella oli toinen puolisko.

- Onko Roland kostomatkalla vai sovittamassa syntejään kerta toisensa jälkeen?

- Kuinka kauan Roland on tehnyt loppumatonta matkaansa? Vihjailuja on että tämä olisi ainakin hänen toinen kertansa mutta että hän on saattanut tehdä sitä vuosisatoja. Onko se Eldin suvun viimeisen revolverimiehen kirous? Ovatko kaikki revolverimiehet kiertäneet kehää ja ovatko muut päässeet päämääräänsä?

- Ovatko ovet Rolandin kirous? Jos tarinat muuttuvat joka kerta, onko niissä kaikissa ovia? Onko ovi metafora jollekin mitä emme tiedä?

- Jos ovet ovat kirous, kuka on sen langettanut? Cöosin Rhea vai Gan?

- Roland näki etukäteen tapahtumia lasipallosta, näkikö hän myös sen että joutuu uudestaan matkalle?

- Jos se ei ole kirous, mikä pistää Rolandin aina avaamaan oven? Miksi Roland ei ole varuillaan tämän oven kohdalla kuten muuten on? Heikentääkö Torni hänen itsesuojeluvaistojaan? Pistääkö Torni aina Rolandin avaamaan oven? Miksi?

- Jake ei ole täysin uskottava lapsihahmo, liian aikuinen. Vaikka toki hän on joutunut aikuistumaan liian aikaisin, kun sai vastuullisen roolin revolverimiehenä.

- Kun Jake kuoli omassa maailmassaan, näkeekö hän unta tästä kaikesta?

- Kun Odetta/Detta lähti toiseen maailmaan pukukopista (oliko se pukukoppi?), jäikö hänen todellinen ruumiinsa sinne? Ottiko vartija hänet kiinni ja pistettiinkö mielisairaalaan, kun hänessä havaittiin kaksi naista (joita tuli vielä lisää myöhemmin), ja tämä kaikki on hänen houreitaan?

- Jäikö Eddien oikea ruumis vessaan? Piikittikö hän itsensä toiseen maailmaan ja lopulta kuoliaaksi? Oliko kaikki tämä hänen huumehallusinaatioitaan?

- Kirjassa käsitellään paljon riippuvaisuuksia ja mielenhorjumisia, terapoiko King itseään?

- Rolling Stonesin Paint It, Black-laulu kuullaan useaan otteeseen. Laulu kuullaan myös ’Salems Lot- nimisessä minisarjassa joka perustuu Kingin samannimiseen kirjaan johon kirjassa tehdään useita viittauksia. Esim. isä Callahan on hahmo kirjasta. Laulussa on kohtia, jotka sopivat kirjaan.

- Olisiko Patrick voinut piirtää Tornin Rolandia varten? Silloin Patrickilla olisi suurempi rooli kuin vain piirtää Löytymätön ovi ja ruusu ja Punaisen kuninkaan hävittäminen. Unettomassa yössä on myös tämänniminen hahmo joka todella piirtää mustan tornin. Entä jos Patrick olisi tullut Rolandin kanssa Torniin, ylös saakka. Olisiko Patrick voinut estää Rolandia? Onko Patrick vastuussa koko tarinasta?

- ’Salems on lyhenne Jerusalemista, jälleen viittaus Raamattuun. Jeriko-kukkula mainitaan usein, se on Raamatussa Länsirannalla. Roland seikkailee Länsirannalla.

- Monilla asioilla ja hahmoilla on kaksi puolta, kaksosia jne. Sheemie saattoi olla Patrick toisessa muodossaan.

- Arthur Eld mainitaan usein, viitataan kuningas Arthuriin jonka nimi merkitsee karhua. Kirjassa esiintyy Shardik-niminen karhu, joka taas on kirjailija Richard Adamsin hahmo kirjassaan Shardik, Beklan herra. Kirjassa on useita viittauksia kuningas Arthuriin ja kaikkeen häneen liittyvään.

- Runo josta koko juttu lähti liikkeelle, Childe Roland To The Dark Tower Came, kirjoitettiin 1855, sen kirjoitti Robert Browning. Vuosiluku yhteenlaskettuna on 19, joka taas on tärkeässä osassa kirjassa. Luku esiintyy lähes kaikkialla, nimissä jne. Childe on keskiajan englantia ja tarkoittaa ritaria jota ei ole koeteltu.

- Runossa Roland saavuttaa tornin mutta ei pääse ikinä päämääräänsä niin kuin ei kirjassakaan. ”Matka on tärkeämpi kuin määränpää.” Pitäisikö Rolandin siis oppia matkalla jotain olennaisen tärkeää? Onko hän sokea?

- Sanaleikkejä on paljon ja ne ovat osin kökköjä. Mutta en osaisi tehdäkään puoliksikaan noin hyviä silti.

- Laulussa sanotaan ”komma-kom-kommala” ja sen lisäksi mainitaan sköldpadda (kilpikonna ruotsiksi). Voisiko tuo laulun osa olla ruotsia, tarkoittaen ”tulla”? ”Tule Tornin luo”?

Mikäli jaksoitte lukea tänne saakka, onnittelen! Te pääsitte perille saakka. Annan kirjalle arvosanaksi 4/5.

#862 kirjoitettu 26.12.2007 22:49

Neil Gaiman: The Sandman, Volume 1: Preludes And Nocturnes

Synkkä, karmiva ja aivan ihana sarjakuvakirja. Aivan täydellinen.

5/5

#863 kirjoitettu 26.12.2007 22:52

Hannu Salama: Juhannustanssit

kovin, kovin yliarvostettua

#864 kirjoitettu 26.12.2007 23:26

Risto Isomäki: Litium 6

Ihan näppärä, mut ei miehen paras kirja. Osa väitteistä koskien ydinaseita oli myös aika fantastisia, joskin tietty mahdollisia. Henkilöhahmot olivat ihan helvetin epäuskottavia, mutta pahikset olivat sentään parempia kuin sen yhden kirjan nollaulotteinen yhtiöpomo... Väkivallan yms. groteskien asioiden kuvaamisessa Isomäki taasen loistaa yhtä kirkkaasti kuin Pimeän Pilven Ritareiden aikaan. Koen, että hänen voimansa on vaikuttava kerronnallinen kirjallisuus, ei ajoittain lähes hävettävän kömpelö poliittinen dogmaattisuus. Maailmassa ei ole koskaan tarpeeksi asioita hyvin voimakkaasti, visuaalisesti kuvaavia kirjailijoita...maailma sen sijaan ei, ei, ei kaipaa vasemmistolaista Tom Clancyä.

Philip K. Dick: Ruukunkorjaaja

Jotenkin kiireessä kirjoitetun oloinen pläjäys, myös aika synkkä PKD:n kirjaksi vaikka siinä onkin...noh..onnellisehko loppu. Tosiaan, kirja on joko kirjoitettu kiireessä tai todella kovissa aineissa. Olihan siinä "tyyppillistä" oivallusta ja mielikuvitusta mutta ei kuuluu PKD-suosikkeihini tämä opus...

#865 kirjoitettu 29.12.2007 22:37

Franz Kafka: Muodonmuutos

Mies herää ötökkänä ja sellaisena pysyy koko loppuelämänsä ajan, siis muutaman kuukauden.

Minun tulkintani novellista, joka ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa mutta kerron sen silti että tämä arvostelu ei jäisi turhan lyhyeksi, olkaa hyvä:

Gregor Samsa on niin tunnollinen, että sairastuu henkisesti ja muuttuu mielessään ötökäksi ettei tarvitse mennä töihin. Ja perhekin on niin kiittämätön, että kun hän huomaa sen niin päättää pysyäkin ötökkänä. Pysyy mieluummin nälässäkin sitten.

---

Hauska mutta silti samaan aikaan surullinen tarina liiasta tunnollisuudesta, koskettaa minua syvästi sillä minulla on samanlaisia ongelmia kuin tarinan päähenkilöllä. Hyvin kirjoitettu, joskin olisin kaivannut lisää syventymistä siihen mikä lopulta johti mielen murtumiseen (mikäli näin siis tapahtui).

3/5

#866 kirjoitettu 01.01.2008 00:07

impronen kirjoitti:


Mä olen itse tulkinnut tuon metaforaksi, siitä että todellisuudessa Gregor Samsa on syöpäläinen. Hän ei todellisuudessa hyödynnä yhteiskuntaa millään tavalla vaan on ainoastaan taakka yhteiskunnalle (joka Kafkamaisesti on vain kasa epämääräistä byrokratiaa) ja syöpäläiseksi muuttuneena hän on sitä myös perheelleen. En osaa nähdä sitä mielenterveyden horjumisena, ainakaan kovinkaan selkeästi. Yhteiskunnallista merkitystä ennemminkin.

impronen muokkasi viestiä 01:50 30.12.2007

Vielä toinen mahdollisuus on se, että Gregor yksinkertaisesti sairastuu tai on jollakin muulla "normaalilla" tavalla kykenemätön työhön ja sen vuoksi on ikään kuin "syöpäläinen", tuottamaton resurssienhukkaaja.


Hmmm. Hmmm. Hmmm. Joo, voihan sen noinkin tulkita, ymmärrän täysin kun vähän aikaa mietti Parhaita teoksia onkin juuri ne joita voi tulkita ainakin kahdella eri tavalla. Moniulotteisuus on se sana! Ja niin kuin Veri kirjoitti, hyvin ahdistava teos. Pidän siitä

---

Franz Kafka: Rangaistussiirtolassa

taasen ei ollut niin paljon mieleeni. Minä en siis kertakaikkiaan tajunnut yhtään mitään koko jutusta. No, voihan sitä aina pienen novellin lukea kokonaan tajuamatta mitään Yleensäkin tuo poliittinen puhe on täyttä jargonia minulle. En minä ymmärrä Kelan lappujakaan... Kafka taisi olla aikalailla poliittinen kirjailija? Se kiduttaminen oli tässä jännintä sen ohessa miten kylmästi sitä esiteltiin. Miten joku pystyy kirjoittamaan niin tyynesti jonkun kiduttamisesta?

3/5

#867 kirjoitettu 04.01.2008 20:18

Juoppohullun Päiväkirja

Ihan luvattoman paska.
20 ekassa sivussa oli jotain hauskaa mutta sitten alkoi toisto. Enkä pitänyt päähenkilöstä. Miksi siitä piti tehdä niin saatanan aggressiivinen ja tyhmä.

#868 kirjoitettu 04.01.2008 20:23

Jypâ kirjoitti:
Sehän on juoppohullu.


Ei se ees oikeesti ollu. Tai tekijä ei ainakaan ymmärrä deliriumtilaa oikein.

#869 kirjoitettu 04.01.2008 20:43

Erlend Loe: Doppler

Mainio kirja.Suosittelen.

Erlend Loen kirjoitustyyli on mielestäni aivan loistava, kirja imaisi mukaansa jo ihan alusta alkaen.

#870 kirjoitettu 01.02.2008 19:19

Neil Gaiman: The Doll's House

Tämä sarjis ei henkilökohtaisesti puhututtanut minua niin paljon kuin eka osa (Preludes and Nocturnes) The Sandman-sarjasta, mutta ei tämä silti mikään huono ole, ei sinnepäinkään.

Tarina on mielenkiintoinen, joskin välillä minulla lopahti into. Ehkäpä sitä pitkitettiin liikaa, en tiedä. Mitään ehdottomasti turhaa tässä ei kuitenkaan mielestäni ollut.

Synkkää, ja vieläkin synkempää. Kaunista, rujoa ja elävää viivaa.

[img=http://upload.wikimedi...]

3,5/5

#871 kirjoitettu 21.02.2008 10:40

Walt Disneyn elämänkerta

Siinä vasta äijä ollut, ei ole vastoinkäymmisten ja vastustusten haitata vaan tehnyt mihin on uskonut ja sai sitten aikaiseksikin jotain.

#872 kirjoitettu 21.02.2008 18:41

Harry Potter ja Viisasten kivi

Enpä ollu vuosiin lukenu ja vähän yllätti kuinka tavanomasella kielellä se olikaan kirjotettu. Tosin muistin kyllä ajatelleeni noin jo sillon joskus.. siis ois voinu olla omaa kirjotusta.. Ihan hyvä se silti oli. Sekin yllätti kuinka pajon leffa noudattelikaan ekaa osaa, aika vähän jätetty asioita pois ja vaan pikku juttuja muuteltu. Alko tekee mieli lukee loputki, mutta ei ny kerkee..

Sitä tuo pisti miettimään, että mikä ooli suomentajalla on kirjoissa. Siis onko suomentajan tarkotus kirjottaa "samalla tyylillä" kun alkupränen, eli jos alkuperänen kirjottaa ihan paskaa kieltä niin onko sen suomennoksenkin oltava paskaa suomea? Vai kirjottaako joku suomentaja parempaa tai huonompaa kieltä kun alkuperänen, kirjottasko joku toinen suomentaja paremmin alkuperästä vastaavaa? Lähinnä tuli tuosta mieleen, että onko kielellisen asun parantuminen tunnu Rowlingilta vai suomentajalta (en muista nimeä), koska jompi kumpi niistä on parantanu loppua kohden, ja musta on aika jännä jos se on tosiaan Rowling jollon suomentaja joutuu kirjottaa tasoaan huonompaa tekstiä koska alkuperänen on sellasta Jännää.

#873 kirjoitettu 21.02.2008 19:44

Krista kirjoitti:
Harry Potter ja Viisasten kivi

Enpä ollu vuosiin lukenu ja vähän yllätti kuinka tavanomasella kielellä se olikaan kirjotettu. Tosin muistin kyllä ajatelleeni noin jo sillon joskus.. siis ois voinu olla omaa kirjotusta.. Ihan hyvä se silti oli. Sekin yllätti kuinka pajon leffa noudattelikaan ekaa osaa, aika vähän jätetty asioita pois ja vaan pikku juttuja muuteltu. Alko tekee mieli lukee loputki, mutta ei ny kerkee..

Sitä tuo pisti miettimään, että mikä ooli suomentajalla on kirjoissa. Siis onko suomentajan tarkotus kirjottaa "samalla tyylillä" kun alkupränen, eli jos alkuperänen kirjottaa ihan paskaa kieltä niin onko sen suomennoksenkin oltava paskaa suomea? Vai kirjottaako joku suomentaja parempaa tai huonompaa kieltä kun alkuperänen, kirjottasko joku toinen suomentaja paremmin alkuperästä vastaavaa? Lähinnä tuli tuosta mieleen, että onko kielellisen asun parantuminen tunnu Rowlingilta vai suomentajalta (en muista nimeä), koska jompi kumpi niistä on parantanu loppua kohden, ja musta on aika jännä jos se on tosiaan Rowling jollon suomentaja joutuu kirjottaa tasoaan huonompaa tekstiä koska alkuperänen on sellasta Jännää.


No en tiedä harrypottereista kun en ole sellaisia lukenut yhtäkään, mutta yleisesti ottaen suomennokset ovat huonoja. Huonompia kuin alkuperäisellä kielellä kirjoitetut jutut. Toki poikkeuksiakin löytyy. Suomennettaessa häipyvät monet vivahteet. Mutta luen silti enemmän käännöskirjallisuutta sillä kielipää ei ole vielä niin hyvä että ymmärtäisin kokonaisia romaaneja mitä niissä tapahtuu...

#874 kirjoitettu 22.02.2008 17:21

dbgirl kirjoitti:
Krista kirjoitti:
Harry Potter ja Viisasten kivi

Enpä ollu vuosiin lukenu ja vähän yllätti kuinka tavanomasella kielellä se olikaan kirjotettu. Tosin muistin kyllä ajatelleeni noin jo sillon joskus.. siis ois voinu olla omaa kirjotusta.. Ihan hyvä se silti oli. Sekin yllätti kuinka pajon leffa noudattelikaan ekaa osaa, aika vähän jätetty asioita pois ja vaan pikku juttuja muuteltu. Alko tekee mieli lukee loputki, mutta ei ny kerkee..

Sitä tuo pisti miettimään, että mikä ooli suomentajalla on kirjoissa. Siis onko suomentajan tarkotus kirjottaa "samalla tyylillä" kun alkupränen, eli jos alkuperänen kirjottaa ihan paskaa kieltä niin onko sen suomennoksenkin oltava paskaa suomea? Vai kirjottaako joku suomentaja parempaa tai huonompaa kieltä kun alkuperänen, kirjottasko joku toinen suomentaja paremmin alkuperästä vastaavaa? Lähinnä tuli tuosta mieleen, että onko kielellisen asun parantuminen tunnu Rowlingilta vai suomentajalta (en muista nimeä), koska jompi kumpi niistä on parantanu loppua kohden, ja musta on aika jännä jos se on tosiaan Rowling jollon suomentaja joutuu kirjottaa tasoaan huonompaa tekstiä koska alkuperänen on sellasta Jännää.


No en tiedä harrypottereista kun en ole sellaisia lukenut yhtäkään, mutta yleisesti ottaen suomennokset ovat huonoja. Huonompia kuin alkuperäisellä kielellä kirjoitetut jutut. Toki poikkeuksiakin löytyy. Suomennettaessa häipyvät monet vivahteet. Mutta luen silti enemmän käännöskirjallisuutta sillä kielipää ei ole vielä niin hyvä että ymmärtäisin kokonaisia romaaneja mitä niissä tapahtuu...


Ei vaan mä en tarkottanu nyt sitä millanen on suomentaja suhteessa alkuperäseen, vaan sitä millanen on suomentaja suhteessa alkuperäsen tyyliin, siis jos alkuperäsen tyyli vaikka muuttuu. Että onko ne suomennokset aina samaa tyyliä, vai muuttuuko nekin alkuperäsen tyylin mukana.. Siis pitääkö suomentajan suomentaa tekstin, tarinan ja hengen lisäks myös kirjotusasu? Kärjistettynä esimerkkinä (tällasta tuskin ikinä tapahtuu): jos alkuperänen kirja sisältää runsaasti kirjotusvirheitä, pitääkö suomennoksessakin olla niitä? Jos ne on oikeesti vaan typoja, niin suomennoshan on sellainen kun sen "pitäisi" olla (siis jos suomennoksessa ei oo typoja), mutta jos ne onkin tahallisia niin suomennoksessa katoo yksi kirjan idea.. mutta jos sitä ei tiedä..? Eli mitä jos suomentaja kirjoittaa suomea paremin kun alkuperänen kirjottaja alkuperästä kieltä, suomentajahan saattaa tehä kirjasta "paremman" kun se alunperin oli. Onko hyvä suomentaja sellanen joka seurailee kirjottajan vikoja? Vai sellainen joka tuo kirjoittajan idean esille mutta "eri tyylillä"..

#875 kirjoitettu 22.02.2008 17:50

George Orwell: Puilla paljailla

Tosi hyvä kirja, suosittelen kaikille. Hauska, asiallinen, viihdyttävä, kantaaottava, valaiseva ja fiksukin (ainakin meikäläisen äo:lla varustetulle ihmisille).

Setä kitkuttelee rahattomana tai hyvin vähillä rahoilla Pariisissa ja Lontoossa ja kuvailee miten homma toimii tuolloin tuolla tasolla.

#876 kirjoitettu 22.02.2008 18:40

Krista kirjoitti:


Ei vaan mä en tarkottanu nyt sitä millanen on suomentaja suhteessa alkuperäseen, vaan sitä millanen on suomentaja suhteessa alkuperäsen tyyliin, siis jos alkuperäsen tyyli vaikka muuttuu. Että onko ne suomennokset aina samaa tyyliä, vai muuttuuko nekin alkuperäsen tyylin mukana.. Siis pitääkö suomentajan suomentaa tekstin, tarinan ja hengen lisäks myös kirjotusasu? Kärjistettynä esimerkkinä (tällasta tuskin ikinä tapahtuu): jos alkuperänen kirja sisältää runsaasti kirjotusvirheitä, pitääkö suomennoksessakin olla niitä? Jos ne on oikeesti vaan typoja, niin suomennoshan on sellainen kun sen "pitäisi" olla (siis jos suomennoksessa ei oo typoja), mutta jos ne onkin tahallisia niin suomennoksessa katoo yksi kirjan idea.. mutta jos sitä ei tiedä..? Eli mitä jos suomentaja kirjoittaa suomea paremin kun alkuperänen kirjottaja alkuperästä kieltä, suomentajahan saattaa tehä kirjasta "paremman" kun se alunperin oli. Onko hyvä suomentaja sellanen joka seurailee kirjottajan vikoja? Vai sellainen joka tuo kirjoittajan idean esille mutta "eri tyylillä"..


Jaa. No kyllä suomentajat tietenkin pyrkii kirjoittamaan samalla tyylillä. Jos on tahallisia typoja niin ne suomennetaan suomenkielisiksi typoiksi, muuten se vain oikaistaan. Käsittääkseni.

#877 kirjoitettu 22.02.2008 19:49

Jean M. Untinen Auel - Luolakarhun klaani. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos sattuu olemaan kiinnostunut ihmisen menneisyydestä. Tällä hetkellä on lukuvuorossa Maan lapset- sarjan kakkososa Hevosten laakso, joka on jatkoa Luolakarhun klaanille.

Kirja kertoo Aylasta, Cro-Magnonin ihmisestä, joka kasvaa naiseksi neandertalilaisklaanissa.

#878 kirjoitettu 23.02.2008 01:33

Night Child kirjoitti:
Hevosten laakso
Pr0n. Olen lukenut koko Maan Lapset-sarjan ja on pakko sanoa että tykkäsin valtavasti.

Viimeksi luin Juha Paanasen kynäilemän Tietotekniikan Peruskirjan. Olen pakotettu kertomaan että vihasin sitä sydämeni pohjasta. Paanasen Juha tiesi kyllä asiansa mutta kaikki oli ilmaistu kovin, kovin vaikeasti ja epäjohdonmukaisesti. Teoriaa oli valtavasti mutta esimerkit siitä miten sitä teoriaa sovelletaan käytäntöön loistivat poissaolollaan mikä teki koko tietopaketista varsin vaikeasti nieltävän. Suosittelen vain opettajan johdolla läpikäytäväksi sekä niille jotka tietävät jo kaiken.

#879 kirjoitettu 23.02.2008 01:52

Neil Strauss - Pelimies
Luin Neil Straussin Pelimiehen ihan vaan mielenkiinnosta .
Nyt pääni onkin sit täynnä tyhmiä/huvittavia käsitteitä kuten negaus, sargaaminen, kino.. No joo, oli ihan mielenkiintoinen teos miehisestä maailmasta. Inhosin ensin kirjan hahmoa, mutta lopulta kuitenkin mies sai mut puolelleen.

Charlotte Sophia Kasl - Aidon rakkauden kirja
Kylpylukemista. Kevyttä ja kivaa. Luin tän päivässä. Kirjassa oli muutama hyvä pointti, mut periaatteessa aika turhaan luin, koska kirja käsitteli jo minulle tuttuja asioita. No tulipahan luettua.

#880 kirjoitettu 24.02.2008 10:32

impronen kirjoitti:
rawhead kirjoitti:
Walt Disneyn elämänkerta

Siinä vasta äijä ollut, ei ole vastoinkäymmisten ja vastustusten haitata vaan tehnyt mihin on uskonut ja sai sitten aikaiseksikin jotain.


Ja sitten korporaatio, joka hänen nimessään toimii on kussut sen aikaansaannoksen ihan täysin.


Näinhän se aika pitkälle on, valitettavasti. Walt Disneylle raha ei ollut sinällään itseisarvo, sitä tarvitsi luonnolisesti kun tehtiin uusia juttuja. Mutta pääasia oli tehdä mahdollisimman hyvää, uutta ja mielenkintoista. Eikä itse Disney tykännyt toistaa itseään esim. tekemällä jatko-osia.

Nykyisin taitaa olla johtajilla erillaiset toimintatavat.

rawhead muokkasi viestiä 10:32 24.02.2008