Mikseri.net

#42 kirjoitettu 31.05.2011 19:31 Muok:31.05.2011 19:33

Sionistinen Maailmanhallitus kirjoitti:
Ne perustuu ihan täysin tunteeseen, ja jotta ne aukeaa niitä pitää myös "kuunnella tunteella".


Kyllä siellä on hirveän paljon logiikkaakin takana. Esim Interstellar Spacella Coltrane improaa joitain (joskus hyvinkin pitkiä) melodioita ja toistaa ne perään peilikuvana. Tietysti nämä melodiat ovat atonaalisia eikä niillä ole siksi tonaalista keskusta (siksi meille on vaikea hahmottaa lennosta, että "jahas, siinä se soitti noin"), mutta herranjestas millainen keskittyminen pitää miehellä olla.

Että ei kauheasti sellaista "mä nyt roiskin jotain vähän menemään" osastoa.

Effekt muokkasi viestiä 19:31 31.05.2011

Puhumattakaan tietenkään siitä tekniikan määrästä mitä Coltranella oli näpeissä. Istuttua tuli varmaan useampi tunti kopissa sen torven kanssa, mutta kyllä hän sitten pystyikin soittamaan ihan mitä päähän tuli.

#43 kirjoitettu 31.05.2011 19:48

Effekt kirjoitti:
Että ei kauheasti sellaista "mä nyt roiskin jotain vähän menemään" osastoa.


Juu, en tuota meinannut. Tarkoitin, että niissä pitää kuunnella niitä tunnetiloja mitä ne luo, kun niissä ei ole mitään helppoja tarttuvia melodioita tai vastaavaa.

#44 kirjoitettu 31.05.2011 19:51

Effekt kirjoitti:
Okei, ymmärrän. Voisin kuvitella, että samanlaisen reaktion aiheuttaa esim tämä ja 83z0Gggpd8" target="_blank" class="bb-url">tämä biisi?


Kuvittelet väärin. Vaikka tuossa ensimmäisessä voisi kuvitella, että se on vaan saman kuvion toistoa ja niinhän se onkin, mutta se kuitenkin elää koko ajan. Vaatii toki keskittymistä, mutta niinhän suurin osa musiikista, jos siihen haluaa päästä sisälle. Jälkimmäinenkin aukeni ainakin jollain tasolla luultavasti sen vuoksi, että pidän klassisesta ja vanhasta elokuvamusiikista, vaikka tuo nyt ehkä vähän kaoottisempaa onkin.

Sionistinen Maailmanhallitus kirjoitti:
Mutta jos toi loppupään free-jazz ei kolahda niin suosittelen tutustumaan Coltranen vanhempaan tuotantoon:
My Favorite Things
Blue Train

Nuo toimi varsin hyvin. Pitää tutustua enemmänkin tuohon vanhempaan tuotantoon.

#45 kirjoitettu 31.05.2011 20:20

Pelasin joskus Mafiaa aika paljon jossa aina autolla ajaessa soi jazz. Siinäpä se. Kerran kävin Pori Jazzeilla.

#46 kirjoitettu 31.05.2011 20:55

karman hardon kirjoitti:
Coltranen elämänkertaa ei ole tullut luettua, joten olisi kiinnostavaa tietää, lähtikö jannu samoista lähtökohdista kuin esim. Dizzy ja Bird - eli hankkivat kannuksensa jameissa, joissa tavallaan soitettiin kilpaa ja esiteltiin uusia visioita niin yleisölle kuin toisille soittajillekin.


Suosittelen kirjaa 'Lewis Porter - John Coltrane: His Life and Music'. Sisältää myös erinomaisesti tehtyjä transkriptioita Coltranen sooloista.

Coltranen tarinassa ehkä mielenkiintoisinta on se että hän ei tosiaan ollut mikään lapsinero vaan pääsi tasolleen ihan helvetillisellä määrällä treeniä ja soittoa. Luovimmillaan hän oli vasta kolmenkympin tienoilla.

#47 kirjoitettu 31.05.2011 21:05

Humaloidi kirjoitti:
Kuvittelet väärin.

...
Nuo toimi varsin hyvin.


Okei, eli siis se raja kulkee about jossain tämän ja tämän välillä?

#48 kirjoitettu 31.05.2011 21:25

Effekt kirjoitti:
Okei, eli siis se raja kulkee about jossain tämän ja tämän välillä?


Aikalailla joo... sikäli kun nyt rajaa pystyy mihinkään vetämään.

#49 kirjoitettu 31.05.2011 21:31

Humaloidi kirjoitti:
Aikalailla joo... sikäli kun nyt rajaa pystyy mihinkään vetämään.


Mahtavaa! Voisin kuvitella, että joku toinen tähän ketjuun postannut sanoisi juuri tuota jälkimmäistä linkkiä paljon mielekkäämmäksi kun ensimmäistä Chasin' The Tranea (joka vielä pysyy ainakin rytmisektion puolesta suht koht bluesin sisällä).

Musiikki on hieno asia.

#50 kirjoitettu 01.06.2011 14:50

Pakollinen.

#51 kirjoitettu 01.06.2011 16:28

Sionistinen Maailmanhallitus kirjoitti:
Pakollinen.


Toinen.

#52 kirjoitettu 01.06.2011 16:59

L3fti kirjoitti:
Fuusiogrind pärisee. Cause For Effect ja Le Scrawl


Jeah!

#53 kirjoitettu 01.06.2011 17:12

L3fti kirjoitti:
Fuusiogrind pärisee. Cause For Effect ja Le Scrawl


CFE \,,/

#54 kirjoitettu 02.06.2011 14:17

Kumpi on se THE Milesin bändi? thTtLZINHQ" target="_blank" class="bb-url">Eka klassikko kvintetti/sekstetti [1955-1958] (Jones, Chambers, Garland, Coltrane, Cannonball) vai toka klassikko kvintetti [1964-1968] (Williams, Carter, Hancock, Shorter)?

#55 kirjoitettu 02.06.2011 15:01

Sionistinen Maailmanhallitus kirjoitti:
My Favorite Things


Tää oli varmaan paras jazz-biisi mitä oon tähän mennessä kuullut.

#56 kirjoitettu 02.06.2011 16:16

quafka kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
Tää oli varmaan paras jazz-biisi mitä oon tähän mennessä kuullut.
Ainakin varmaan yksi syy miksi tuo on aina iskenyt meikäläiseenkin niin kovaa on, että alkuperäinen melodia on sen verran syvällä takaraivoissa, että sitten kun joku Coltrane siunaa sen noin päräyttävästi, niin aivot sanoo poks.


Tarpeettomana sivuhuomautuksena, että tuo Coltranen versio on nauhoitettu 4 vuotta ennen tuota Sound of Music -filmatisointia.
Mut joo, onhan toi Julie Andrewsin versio aika uskollinen alkuperäiselle melodian puolesta.

#57 kirjoitettu 02.06.2011 16:24

jazz o vitu jees

#58 kirjoitettu 02.06.2011 16:46

MKDELTA kirjoitti:
Tää oli varmaan paras jazz-biisi mitä oon tähän mennessä kuullut.


Ehkä siinä tapauksessa saattais kolahtaa myös esim Greensleeves , Chim Chim Cheree ja Afro Blue

#59 kirjoitettu 02.06.2011 21:04

Tämän kaverin samainen esitys muinoin Porissa teki kyllä vaikutuksen. En tiennyt, että kontrabassolla saa tuollaistakin aikaan.

#60 kirjoitettu 02.06.2011 21:09

Vessajono kirjoitti:
Puhutaan nyt sitten siitä jazzista kun PSK:ssa joku väitti ettei mikserissä voi keskustella jazzista. Onko jazz kuulematta paskaa? Ovatko jazzfanit elitistisiä? Onko fuusiojazzin kuunteleminen anteeksiannettavampaa kuin esimerkiksi bebopin?

Tulkaa nyt vaan sieltä kaapeista ulos, on teitä kuitenkin täälläkin.


en oo jazzin asiantuntija, enemmän blues miehiä mut niitä elämää suurempia jazz biisejäkin on. Joko ne on sellasia tosi letkeitä mitä kuunnellessa tekee mieli alkaa steppaamaan kävelykeppi kädes ja silinterihattu pääs tai sitte ne on sellasia seksikkäitä ja niin kauniita että ei voi lopettaa kuuntelemasta.

#61 kirjoitettu 02.06.2011 21:41

Lautajaska kirjoitti:
Tämän kaverin samainen esitys muinoin Porissa teki kyllä vaikutuksen. En tiennyt, että kontrabassolla saa tuollaistakin aikaan.


Tsekkaas tää veto.

#62 kirjoitettu 02.06.2011 22:22

Jazz. Pfft. Boogie Woogieta se olla pittää!

Herbie Hancockin Jazz-Funk toimii kyllä. Hyvää ja tiukkaa jazzfunkulaa saa kyl ehdotella ku en ite oo löytänyt ainakaan liikaa hyvää semmoista! Ronnie Laws rokkaa kans.

#63 kirjoitettu 02.06.2011 22:49

d fast kirjoitti:
...


Mites joku tällanen ?

#64 kirjoitettu 02.06.2011 23:43

Effekt kirjoitti:
d fast kirjoitti:
...


Mites joku tällanen ?


Lopussa tulee jeppiskamaa, mutta muuten menee itellä tonne funky breaks -osastolle mikä ei ole ollenkaan huono juttu sekään. Mutta jotakin just tota Ronnie Laws -meininkiä haluaisin enemmänkin.

#65 kirjoitettu 03.06.2011 16:29

Miksi tämä ei ole jazzia?

Tai oikeastaan haluaisin tietää, miksi keskustelunne (...) ei sivua tämänkaltaisia vetoja? Onko tämä jotenkin epäaitoa (ollakseen jazzia) ja mahdollisesti helpompaa (ok, tiedän että se on kirosana)?

Musta tää on vaan helvetin kaunista.

#66 kirjoitettu 03.06.2011 21:09

En ole hirvittävästi tutustunut mutta tästä minä pidän.

#67 kirjoitettu 03.06.2011 21:53

Coivisto kirjoitti:
En ole hirvittävästi tutustunut mutta tästä minä pidän.


Tsekauta siinä tapauksessa ihmeessä myös Modern Jazz Quartet

#68 kirjoitettu 03.06.2011 22:16

cedarbear kirjoitti:
Tai oikeastaan haluaisin tietää, miksi keskustelunne (...) ei sivua tämänkaltaisia vetoja?


Jazz on sen verran laaja aihe, ettei sitä voi yhteen viestiin mahduttaa.
Itse en osaa hirveästi Jazz-kitaristeista sanoa, koska on sen verran tuntematon aihe. Voisi tietysti kuvitella, että koska kitara on oma soittimeni, niin kitraistit olisi ensimmäinen asia mihin Jazzissa tutustuisin, mutta jostain syystä saksofonistit ja trumpetistit ovat paljon kiinnostavampi alue. Ehkä se on sitä, että kitara on niin dominoiva instrumentti Rockin puolella, että mielummin kuulen muita instrumentteja muussa musiikissa. Ehkä sitä, että Jazzin puolelta ei löydy Miles Davisin, Dizzy Gillespien, Charlie Parkerin, John Coltranen ja Thelonious Monkin kaltaisia legendoja kitaristeista. Ehkä en ole vain törmännyt oikeisiin kitaristeihin.

Saa toki suositella, jos on joku semmonen oikeasti tajunnanräjäyttävä kitaristi.

#69 kirjoitettu 03.06.2011 22:47

Effekt kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Tämän kaverin samainen esitys muinoin Porissa teki kyllä vaikutuksen. En tiennyt, että kontrabassolla saa tuollaistakin aikaan.


Tsekkaas tää veto.


en tykänny pianosta mut kontrabasso (ilmeisesti?) oli huippu!

#70 kirjoitettu 03.06.2011 23:56 Muok:04.06.2011 00:02

Sionistinen Maailmanhallitus kirjoitti:
Saa toki suositella, jos on joku semmonen oikeasti tajunnanräjäyttävä kitaristi.

Wes Montgomery ?

Effekt muokkasi viestiä 00:00 04.06.2011

Charlie Christian ?

Django ?

#71 kirjoitettu 04.06.2011 00:12

Effekt kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
En ole hirvittävästi tutustunut mutta tästä minä pidän.


Tsekauta siinä tapauksessa ihmeessä myös Modern Jazz Quartet


Kyllä tykkäsin. Itelläni Jazz tosin ei paljoa eroa lounge-musiikista jos siinä ei ole minkäänlaisia vokaaleita. Tosin on erikoistapauksia paljonkin olemassa.

#72 kirjoitettu 04.06.2011 00:21 Muok:04.06.2011 00:31

Coivisto kirjoitti:
Itelläni Jazz tosin ei paljoa eroa lounge-musiikista jos siinä ei ole minkäänlaisia vokaaleita.


No ehkä jotain tällasta sitten sulle kanssa? Tai tällasta ?

Effekt muokkasi viestiä 00:30 04.06.2011

Riskillä heitän vielä tän

#73 kirjoitettu 04.06.2011 00:56

Effekt kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
Itelläni Jazz tosin ei paljoa eroa lounge-musiikista jos siinä ei ole minkäänlaisia vokaaleita.


No ehkä jotain tällasta sitten sulle kanssa? Tai tällasta ?

Effekt muokkasi viestiä 00:30 04.06.2011

Riskillä heitän vielä tän


Diggailin ekasta ihan jees. Ei ihan sitä potkua mikä minussa jazzissa nimenomaan iskee parhaiten mutta se on vähän sama kuin kysyisi jokaisen rokkibiisin kohdalla että miksi tässä ei ole saksofoonisooloa?

Kakkosen kohdalla tuntui että minulle kasvoi kolmas kives jä päähän ilmestyi lierihattu. Ihan sairaan savuista meininkiä. Perkeleen kova.

Viimeinen taas kuullostaa ihan joltain mitä Alamaailman Vasarat saattaisivat julkaista. Ja kyseinen bändi on minusta ihan saatanan hyvä. Hassua että olisin ehkä digannut tästä juuri ilman vokaaleita enemmän. Puhuin itseni pussiin. Höh.

#74 kirjoitettu 04.06.2011 01:13

Effekt kirjoitti:
Sionistinen Maailmanhallitus kirjoitti:
Saa toki suositella, jos on joku semmonen oikeasti tajunnanräjäyttävä kitaristi.

Wes Montgomery ?

Effekt muokkasi viestiä 00:00 04.06.2011

Charlie Christian ?

Django ?


Toi Montgomery oli kyl äärimmäisen kova. Noi muutkin ihan jees.

#75 kirjoitettu 04.06.2011 01:22

Coivisto kirjoitti:
Itelläni Jazz tosin ei paljoa eroa lounge-musiikista jos siinä ei ole minkäänlaisia vokaaleita. Tosin on erikoistapauksia paljonkin olemassa.


Mitäs tykkäät esimerkiksi tämmösest instrumentaalijazzist?

#76 kirjoitettu 04.06.2011 02:01

Sionistinen Maailmanhallitus kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
Itelläni Jazz tosin ei paljoa eroa lounge-musiikista jos siinä ei ole minkäänlaisia vokaaleita. Tosin on erikoistapauksia paljonkin olemassa.


Mitäs tykkäät esimerkiksi tämmösest instrumentaalijazzist?


Vaikka tuossa on elementtejä herruudesta kalvaa minua myös se sama tunnelma kuin katsoessani Malmsteenin kitaran kurittamista. Lähinnä se vaikuttaa urheilulta unohtaen että musiikin pitäisi ensisijaisesti kuullostaa joltain.

#77 kirjoitettu 04.06.2011 17:17

Luvassa big band special:

Nykypäivän big bandit sisältävät normaalisti kokoonpanossaan (perusmuodossa) 4 trumpettia, 4 pasuunaa (3xtenori, 1xbasso), 5 saksofonia (2xaltto, 2xtenori, 1xbaritoni) sekä rytmisektion. Tämä kokoonpano on kuitenkin muovautunut hahmoonsa ajan kanssa aina 1920-luvun alulta saakka. Alunperin big bandit näyttivät ja kuulostivat hyvin eriltä mitä nykypäivän modernit versiot. Kukoistuksessaan tämä kokoonpanon muoto oli swingin aikaan 1930-luvulla, joten on loogista, että lähdemme liikkeelle sieltä.


Jimmy Lunceford Orchestra - Rhythm Is Our Business - Vaikka biisi on meidän nykykorvaan aika korni ja groovekin saattaa joillekin kuullostaa tosi kevyeltä on tässä kuitenkin soitto enemmän kuin kohdallaan. Sektiot fraseeraavat yhteen aivan helvetin komeasti ja voin hyvin kuvitella miksi tanssipaikat ovat täyttyneet tämän orkan toimesta. Kuitenkin sellainen 'röytävä' musta groove uupuu mun korvaan, ja sitä luvassa astetta enemmän seuraavaksi...


Duke Ellington & His Orchestra - Take The A Train - Sofistikoitua ja tanssittavaa. Sävellyksenä pehmeä kun sametti mutta silti särmää kuin timantissa. Klassikko bändi, klassikko soundi. Ellington kirjoitti tuhansia biisejä joiden joukossa on mieletön määrä ns 'jazz-standardeja'. Kertoo aika paljon ukon sävelkynästä.

Sitten pakollinen valkoinen vs musta -osuus:


Benny Goodman - Sing, Sing, Sing - Kyllä, toimii. Krupa setissä, groovaa. Mutta vaikka kuinka tanssittaa niin jotain kovin valkoista tässä on. Mutta ehdottomasti 30-luvun isoimpia juttuja. Aiheuttivat myös melkosien häslingin tällä biisillä Carnegie Hallissa oisko ollut vuonna 1938 tms. Ja kyllä se Goodman perhana osaa sitä klaraa vinguttaa, ei mahda mitään.


Count Basie Orchestra - Splanky - Jos äskeinen kaikesta groovestaan huolimatta jätti puhtaat valkoiset lakanat, niin nyt kyllä jää ne blues raidat pönttöön. Basien bändi on erittäin tunnettu fraseerauksestaan eikä suotta; hassuja ääniä saattaa tulla siellä täällä eikä kaikki mene aina ihan oikein, mutta kun soitetaan yhteen ja hyvin niin bändin kokonaissaudi on jotain ihan uskomatonta. Sen todistaa viimeistään tuo tutti-osuus kappaleen soolojen välissä. Jumaliste.

No, sitten 40-luvulle ja beboppiin...

Kun harmonia hyppäsi 15 kilometria eteenpäin 1945 bebopin myötä jäivät swing big bandit jauhamaan sitä tanssiosastoaan. Muiden oli aika mennä eteenpäin. Isona tienraivaajana toimi tietty Dizzy:


Dizzy Gillespie - Things To Come - Saa olla jo aika 'crazy legs' että painaa tän tahtiin. Eli tosiaan se tanssittavuus oli enää sivuseikka. Nyt sitä soitetaan, ja soitetaan sen soittamisen riemusta. Vaikeustaso tosta Basien Splankystä tämän soittoon on kuin 100 metrin juoksun ajan parannus 15 sekunnista viiteen. Ah, ihanaa beboppia.

Joo, ja taittuu se hard bopkin big bandille; Art Blakey Big Band - Blues March


Mutta ei oikeastaan siitä niin sen enempää, koska pakko esitellä tähän väliin ehkä se maailman tärkein big band kirjoittaja, eli Thad Jones. Thadin kirjoitus jätti mielettömän sormenjäljen big band sovittajien sanavarastoon (aikaisemmin tässä oli onnistunut esimerkiksi Sammy Nestico joka on ehkä se tunnetuin big band säveltäjä/sovittaja). Nesticoon verrattuna Thad käytti kuitenkin rohkeammin dissonansseja, tässä hyvä esimerkki: Thad Jones & Mel Lewis Orchestra - Groove Merchant

Ja ettei fuusio faneilla ole tylsää, laitetaan yksi Weather Report biisi tähän rakoon: cEKAWZ1Nbk" target="_blank" class="bb-url">Birdland ...ja kai se legendaarinen Skunk Funk on pakko linkittää... Mutta se siitä osastosta tähän väliin tai mulle tulee näppyjä.

Okei, nopeasti on nyt vähän kahlattu historiaa, niin haluaisin oikeastaan päästä Boland/Clarke Big Bandin kautta nykypäivään...

...koska nykyään big band soundi voi olla miltei mitä vaan. Alussa mainitsin tuosta nykykokoonpanosta. Oikeastaan ilmaisin sen hyvin mustavalkoisesti, koska ammattisoittajilta big bandeissä odotetaan paljon enemmän tänä päivänä. Saksofonien ns 'vaihtosoittimiin' kuuluu aivan ehdottomasti nykyään ainakin klarinetti ja huilu. Alttofonistien pitää tietysti klaarata sopraanofoni samoin kun tenorien ja barskafonistilta odotetaan myös bassoklarinetin osaamista. Parhaimmillaan perus lead altto saattaa soittaa toistakymmentä vaihtosoitinta ammattitasolla.
Trumpettien vakio vaihtoon kuuluu flyygelitorvi ja pasuunoilta saatetaan odottaa euphoniumin osaamista ja bassopasunistilta tuubaa.
Rytmisektio saattaa sisältää perinteisen rumpu-basso-kitara-piano-osaston lisäksi dj:tä, samplaajaa tai ties mitä perkussionistia. Mikään ei ole rajana.

Jos minun pitäisi nostaa yksi mestari muiden yli nykypäivästä, se olisi ehdottomasti Maria Schneider ( Dance You Monster To My Soft Song ).

Mutta tässä joitain muita esimerkkejä summamutikassa nykypäivän "erilaisuudesta"; Big Band + Live samplaamista jne , Muuta konehässää sekoitettu big bandiin , Big Band + soulii&räbää


Tämä oli oikeastaan hyvin vaatimaton pintaraapaisu koko hommaan, mutta ehkä se herätti jonkun mieleenkiinnon tutustua paremmin aiheeseen. Mainitsematta jäi satoja hyviä bändejä melkeinpä sadan vuoden ajalta, kaikkea kPIxRFZ150" target="_blank" class="bb-url">Fletcher Hendersonista Mignusin Big Bandin kautta Quincy Jonesiin ja siltä väliltä...

#78 kirjoitettu 04.06.2011 18:38

Coivisto kirjoitti:
Kakkosen kohdalla tuntui että minulle kasvoi kolmas kives jä päähän ilmestyi lierihattu. Ihan sairaan savuista meininkiä. Perkeleen kova.


Siitä päätellen tällainen bluesahtavampi soundi vois olla sun juttu.

#79 kirjoitettu 04.06.2011 20:08

Mites brass bandit ? Perintteikkäämpää Dirty Dozen Brass Band osastoa vai uudempaa Young Blood Brass Band soundia?

#80 kirjoitettu 04.06.2011 20:32

Effekt kirjoitti:
Mites brass bandit ? Perintteikkäämpää Dirty Dozen Brass Band osastoa vai uudempaa Young Blood Brass Band soundia?


Jälkimmäinen.