Mikseri.net

#722 kirjoitettu 06.05.2023 12:22

Mötley Cruen debyytti 'Too Fast For Love' (1981)

Tuli poimittua halvalla hyllyyn ja nyt kuunneltua pitkästä aikaa. Levy on erittäin siisti mutta kansipaperit haisee tunnelmaan sopivasti muljulta ja tupakansavulta.

Yksi niistä levyistä joista en ole ikinä osannut päättää onko tämä helvetin huono vai helvetin hyvä. Samaa kai voisi sanoa koko bändistä.

4/11 tai 10/11.

#723 kirjoitettu 06.05.2023 12:48

Gene Parsons - Kindling

Syksyllä 50 täyttävä sooloalbumi ex-The Byrds rumpalilta.
Viimeksi kun kuuntelin noin 9 vuotta sitten, huomasin Genen
täyttävän 70 vuotta, josta sain idean meilitse onnitella häntä ja
kiittää tästä upeasta maanläheisestä albumista. Yllätyksekseni mies
ystävällisesti vastasi kiittäen huomionosoituksestani. Edelleen kympin
levy IMHO.

Gene Parsons muuten keksi b-bender laitteen telecasteriin jota myös kehitti
ja ensi kerran käytti bändikaverinsa Clarence White.

#724 kirjoitettu 06.05.2023 19:16

Mull Historical Society: Us. Näyttää ilmestyneen 2003. MHS oli yksi niitä bändejä, joihin tutustuin indie-henkisten kavereiden kanssa toissa vuosikymmenellä. Tai lieneekö nyt ollut edes bändi, lähinnä kai Colin MacIntyre -nimisen heppulin projekti. En ole kuullut kahta ekaa levyä myöhempää tuotantoa, eivätkä ne ole ikinä olleet ihan ylimpiä lemppareitani. Mutta ne ovat niin sanotusti jääneet soimaan. Aina silloin tällöin, ehkä vuoden-parin välein, tulee fiilis, että nyt voisi taas viihtyä mullin historiallisessa seurassa. Muuuu.

Ai niin. Olikohan se juuri tämä levy, jonka joku arvosteli Rumbassa tai Soundissa tähän malliin (viitaten vänkyröihin biisirakenteisiin): "Aina silloin tällöin tekee mieli huutaa: 'Jumalauta Colin! Älä kikkaile enää! Se biisi on jo siinä!'" Minuakin nauratti. Itselläni on aika ajoin ollut samaa taipumusta.

#725 kirjoitettu 10.05.2023 17:45

Papir - Jams

Total bliss, jos saan käyttää kulunutta sanontaa.

#726 kirjoitettu 11.05.2023 10:43

Cardigansin huonoin albumi Long Gone Before Daylight. Tähän nyt joku tulee tuumailemaan (joko "ääneen" tai ei), että wtf, tuossahan on virhe, senhän pitäisi olla niiden paras albumi. Minusta ei ole. Ihan hyvä se on, koska on Cardigans, mutta kyllä ne niiden ysärin jutut ovat itselleni ihan eri lailla nannaa ja myös viimeiseksi jäänyt* Super Extra Gravity on meikän korvaan jälleen hieman parempi. (*Bändi on ilmoittanut, ettei uutta albumia ole tulossa, vaikka se kuinka tekisi keikkaa. Mutta toisaalta, eihän Abbaltakaan pitänyt enää ikinä tulla uutta albumia...) Minulle vanhassa Cardigansissa kaikkein parasta ovat aina olleet soinnut, olen kerta kaikkiaan sointufriikki. Toinen ysärin ruotsibändi, Atomic Swing on erittäin hyvä samasta syystä, ja jossain vaiheessa Cardigansin kanssa vaikutteita suuntaan & toiseen jakanut brittiläis-ranskalainen Stereolab (josta tykkään vielä enemmän) oli myös sointujen kanssa ihan huippuosaaja.

No juu, kuuntelin siis Long Gone Before Daylightia ja huvituin oman pääni temppuilusta. Levyn kakkosraidalla näet lauletaan: "You're the storm that I believe in." Ja kolmosbiisissä: "I found myself a good horse." Kun levy oli loppunut ja tullut hiljaisuus, päässäni alkoi soida mahtava yhdistelmä: "You're the horse that I belieeeeve iiin....." Täytyy varmaan hyödyntää tuota lyriikkaa jossain omassa tulevassa biisissä.

#727 kirjoitettu 11.05.2023 13:45

IT kirjoitti:
No nyt tuli kuunneltua tällainen englantilainen Heavy Metal albumi vuodelta 1984... Mulla oli tää joskus silloin aikoinaan vinyylinä, mutta enpä ole kuunnellut tätä vuosiin..


Saxon - Crusader

Tälle yleisarvosana 8/11...


Tossa maistiainen albumilta: Saxon - Rock City
Ja tossa poonus raita: Saxon - Run For Your Lives


Levyinfoa tuolta: Wiki - Crusader


Oi, löysit taas yhden nuoruuden kulmakiven. Kuunteles Wheels of Steel-levykin.

#728 kirjoitettu 11.05.2023 18:56

Satanic Warmaster: Aamongandr

Yhden miehen bläkkisprojekti Lappeenrannasta. Tämä oli helmikuussa eniten fyysisiä kopioita myynyt äänite Suomessa. Olisi kiinnostavaa tietää montako kymmentä, sataa vai tuhatta tuotetta tämä saavutus vaati.

Kyllähän tämä lämmitti mukavasti eli 9,5/11

#729 kirjoitettu 11.05.2023 19:54

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:


Satanic Warmaster: Aamongandr

Yhden miehen bläkkisprojekti Lappeenrannasta. Tämä oli helmikuussa eniten fyysisiä kopioita myynyt äänite Suomessa. Olisi kiinnostavaa tietää montako kymmentä, sataa vai tuhatta tuotetta tämä saavutus vaati.

Kyllähän tämä lämmitti mukavasti eli 9,5/11


Tossa sulle mielenkiintoista Hard Rock vaikutteista tavaraa 50 vuoden takaa...

Tuolta löytyy soittolista Entrance to Hell jolla Bullet yhtyeen levy aiheesta


Kun ei saa suoraa linkkiä noihin YouTuben soittolistoihin, niin tehdään sitten tällainen veto....

Mutta siis ihan mielenkiintoinen kokonaisuus jos tuollainen wanhempi meininki putoaa...


pitääpä tutkailla. Jos bändillä on "Sinister Minister"-niminen biisi niin ei voi olla ihan toivoton tapaus.

#730 kirjoitettu 12.05.2023 22:27

Can: Flow Motion. Tämä näyttää ilmestyneen 1976. Toisin kuin korrektit musiikinystävät, minä tykkään enemmän vähän myöhemmän kauden Canista. Tai itse asiassa ne ihan vanhimmat olivat ihan kivaa hippimusaa, sen jälkeinen muutaman seventies-hipstereiden fanittaman levyn kausi on vähän mitä sattuu ja sitten seuraa himpun (tai kahden) verran seestyneempi jakso. I Want More ja Laugh Till You Cry, Live Till You Die ovat aika mahtibiisejä. Aika jees.

#731 kirjoitettu 16.05.2023 09:30

aurinkoP kirjoitti:
Can: Flow Motion. Tämä näyttää ilmestyneen 1976. Toisin kuin korrektit musiikinystävät, minä tykkään enemmän vähän myöhemmän kauden Canista. Tai itse asiassa ne ihan vanhimmat olivat ihan kivaa hippimusaa, sen jälkeinen muutaman seventies-hipstereiden fanittaman levyn kausi on vähän mitä sattuu ja sitten seuraa himpun (tai kahden) verran seestyneempi jakso. I Want More ja Laugh Till You Cry, Live Till You Die ovat aika mahtibiisejä. Aika jees.

Joo, Flow Motion oli ihan hyvä, samoin pari vuotta aikaisempi Soon Over Babaluma. Omistin molemmat vinyylit, ja siihen aikaan tuli noita muitakin saksalaisia harrastettua, ainakin Faust (myös ”krautrockia” vaikkakin kokeelisempaa) ja Tangerine Dream (ihan muuta).

Mutta nyt on ollut kuuntelussa Indian Fever, neljän levyn boxi bhangraa, Bollywood-soundeja ja muuta sellaista. Todella viihdyttävää. Taustamusiikkia…

#732 kirjoitettu 16.05.2023 10:54

cedarbear kirjoitti:
Flow Motion oli ihan hyvä, samoin pari vuotta aikaisempi Soon Over Babaluma.

Aloin miettiä ja piti käydä lunttaamassa, mikä oli se Can-albumi, joka ilmestyi näiden välissä. Näköjään sen nimi on Landed. Kyseessä taitaa olla ainoa Can-albumi, jota en ole kuullut. Voisin kuvitella sen olevan hyvä, mutta tietenkään en rupea kuuntelemaan mistään striimailuhelvetistä, vaan hommailen joskus jos tulee vastaan fyysisessä muodossa.

Oma viimeisin levynkuunteluni on jotain ihan muuta. Dead or Alive oli vahvasti androgyynin Pete Burnsin johtama new wavesta ammentanut tanssipop-projekti kasarilla. Tunnetuin hittinsä lienee You Spin Me Round (Like a Record), jonka päälle 2020-luvun myöhäisteinitkin ymmärtävät todistettavasti. Biisi löytyy albumilta Youthquake, jota minulla ei ole. Sen sijaan hyllystä löytyy muutamaa vuotta uudempi Nude, jonka aikoinani halusin kannen perusteella. Hieman ongelmallinen plätty, kun sen kolme ekaa biisiä ovat ihan laadukkaita, mutta sen jälkeen sitä ei kyllä välttämättä tarvitse kuunnella. Ehkä se vinyylin A-posken neljäskin menettelee, B on sen sijaan omaan makuuni aika yhtä tyhjän kanssa. Pete Burnsin lauluääni ei ole maailman miellyttävin, onneksi biisit ovat tosiaan parhaimmillaan aivan hyvää late eighties -kamaa.

#733 kirjoitettu 16.05.2023 11:26 Muok:16.05.2023 11:50

aurinkoP kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
Flow Motion oli ihan hyvä, samoin pari vuotta aikaisempi Soon Over Babaluma.

Aloin miettiä ja piti käydä lunttaamassa, mikä oli se Can-albumi, joka ilmestyi näiden välissä. Näköjään sen nimi on Landed. Kyseessä taitaa olla ainoa Can-albumi, jota en ole kuullut.


No jopas, nyt muistin että omistin myös tuon Landed-levyn. Kaikki vinyylini vain ovat lentäneet pois…
Hyviä biisejä silläkin, heti palautui mieleen ainakin Hunters And Collectors ja Full Moon On The Highway. Suosittelen.

#734 kirjoitettu 16.05.2023 23:18

cedarbear kirjoitti:
Hyviä biisejä silläkin, heti palautui mieleen ainakin Hunters And Collectors ja Full Moon On The Highway. Suosittelen.

Tuon Hunters and Collectors -biisin näemmä tunnenkin, ja hyvähän se taitaa olla.

Itse kuuntelin alkuillasta Päät-yhtyeen ilmeisesti ensimmäistä albumia Onnenhetkiä (1982). Enpä ollut tähänkään bändiin jaksanut tutustua ennen tätä kevättä. Pitkä marssi -albumi (1985) on vielä kuulematta, Bali (1987) on aika sikahyvä ja viimeiseksi jäänyt Lumottu planeetta (1991) parista kököstä tekstinpätkästä huolimatta edelleen varsin ok. Onnenhetkiä ei selvästi ole sillä tavalla meikän cup of tea. Välillä tulee mieleen Ratsian Elämän syke -albumi, joka toisaalta on ihan ok, muttei sitä mitä olin tältä albumilta etsimässä fiilistasolla. Ihan hyviäkin biisejä kyllä, esim. Ja sinä hymyilet. Päät ei ole bääd.

#735 kirjoitettu 17.05.2023 21:33

Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath

yksi harvoja levyjä minkä osaan (yhä) soittaa kitaralla alusta loppuun aika hyvin.

12/11

#736 kirjoitettu 18.05.2023 18:40

Tuli mieleen yksi hassu tosielämän anekdootti, eli nykyinen ystäväni, entimuinainen tyttöystäväni oli joskus teini-iässä innostunut vähän raskaammasta musiikista ja levyhyllyyn (cd) päätyi kaikkea mahdollista HIMistä Cradle of Filthiin. Jossain vaiheessa tätä prosessia tytön isukki oli ilmestynyt opettavaisena paasaamaan hyvästä musiikista tai kunnon musiikista tai mistä lieneekään. Ja mitä isä oli tyttärelleen soittanut? Black Sabbathia. Black fucking Sabbathia. Se oli hänelle tietysti ainoa oikea raskas bändi mitä kuunnella. Lopputuloksena tietysti, ettei tytär ole vieläkään pystynyt irvistämättä kuuntelemaan mustasapattia ja peräti minun on vaikea keksiä paljon setämäisemmältä tuntuvaa bändiä. Beatleskin on epägeneerisyydessään jotenkin aina innostava ja toisaalta AC/DC ainakin puolillaan Beavis & Butt-head -kredibiliteettiä. No, onhan Rolling Stones. Ja Hurriganes. Heep ja Purple jonottavat myös aika lähistöllä, Zeppelin leijailee hieman kauempana. Lolz.

Ei sikäli, että minun viimeksi kuuntelemani jeesusjoneskaan olisi mitään sukupolvet ylittävää taidetta.

#737 kirjoitettu 18.05.2023 18:57

aurinkoP kirjoitti:
Lopputuloksena tietysti, ettei tytär ole vieläkään pystynyt irvistämättä kuuntelemaan mustasapattia ja peräti minun on vaikea keksiä paljon setämäisemmältä tuntuvaa bändiä.


no CCR nyt ainakin?

#738 kirjoitettu 18.05.2023 19:04

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:


Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath

12/11


Joo, tuo on varmaankin Black Sabbathin paras albumi kokonaisuus...



tämä tai Master Of Reality on aika lailla ainoat levyt jolta ei löydy yhtään huonoa tai edes keskinkertaista biisiä.

Tony Martinin aikakauden levyistä Eternal Idol kannattaa tsekata jos ei Sabbath-kiintiö ole vielä täynnä. Bob Daisley kirjoitti siihen tekstit joten se ei ole sanoituksiltaan ihan yhtä hölmöä kamaa kuin muut post-Dio Sapatit.

#739 kirjoitettu 20.05.2023 12:56

Kuuntelin Stone Rosesin albumia Second Coming. Ei se mahtibiisi Ten Storey Love Song ole ainoa hyvä, kyllä minä Your Star Will Shinen ja How Do You Sleepin nostaisin myös esiin joka tapauksessa ja lisäksi levyn perusgroove on erinomainen. Ja mainittu TSLS on mahdollisesti lempparini koko Stone Rosesin tuotannossa. Mutta kyllähän se nimikkoalbumi on tuntuvasti parempi. Siihen muistan tutustuneeni vuosituhannen vaihteen tietämissä sellaisen kummajaisen kuin kirjastosta lainatun kasetin kautta. Sellaisiakin oli tuona hauskana aikana (tosin on ollut myös 2010-luvun loppupuolella ainakin Tampereella, mutta se on hiucca eri juttu se). Second Comingia olen sentään kuunnellut jo cd:ltä, enpäs muista missä lähihistoriamme vaiheessa, mutta myöhemmin kuin debyyttiä.

art074 kirjoitti:
no CCR nyt ainakin?

Muinoin hyvän Lily Allenin biisissä Him lauletaan jumalasta, joka on tylsynyt ja muuttunut vakaata elämää eläväksi perusmieheksi. "I don't imagine he's ever been suicidal / his favourite band is Creedence Clearwater Revival." Lol.

#740 kirjoitettu 21.05.2023 20:09

El Ten Eleven - Valley Of Fire

Amerikkalaisen rumpu+basso duon 13. pitkäsoitto. Kertoo jotain jostain, kun pystyn kuuntelemaan levyn sujuvasti alusta loppuun.

#741 kirjoitettu 21.05.2023 20:20 Muok:21.05.2023 20:24

cedarbear kirjoitti:
El Ten Eleven - Valley Of Fire

Amerikkalaisen rumpu+basso duon 13. pitkäsoitto. Kertoo jotain jostain, kun pystyn kuuntelemaan levyn sujuvasti alusta loppuun.


Kuuntelisit parempaa musaa niin ei olisi tuo niin harvinaista.

ja itsehän juuri kuuntelin bootlegin Gojira - Live at Hellfest 2019. Oikein kiva cd ja blu-ray tässä nätisti pakattuna.

Tämäkin bändi tullut jo parinkymmenen vuoden ikään niin kelpaa setämiehenkin jo kuunnella.

Stranded (live)

#742 kirjoitettu 21.05.2023 23:09

cedarbear kirjoitti:
El Ten Eleven - Valley Of Fire

Amerikkalaisen rumpu+basso duon 13. pitkäsoitto. Kertoo jotain jostain, kun pystyn kuuntelemaan levyn sujuvasti alusta loppuun.


art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
El Ten Eleven - Valley Of Fire

Amerikkalaisen rumpu+basso duon 13. pitkäsoitto. Kertoo jotain jostain, kun pystyn kuuntelemaan levyn sujuvasti alusta loppuun.


Kuuntelisit parempaa musaa niin ei olisi tuo niin harvinaista.


Ikä ja kokemus tuo mukanaan selektiivisyyden; ei ole enää aikaa kaikkeen turhaan.

#743 kirjoitettu 22.05.2023 01:02

"Bomfunk MC's gonna run the law!" No oikein mielellään ainakin näihin nykyisiin lainpyörittäjiin verrattuna. Mieluiten kuitenkin sellaisina kuin DJ Gismo ja Raymond Ebanks olivat 1-2-3-4:n ja Other Emceesin aikoina, en minä tiedä mitä niistä on myöhemmin tullut.

Eli kuuntelussa tänä sydänyönä: Bomfunk MC's – In Stereo. Vuosiluvun tietänee jokainen, ja jollei tiedä, niin lol ei tiedä.

#744 kirjoitettu 22.05.2023 18:33

A2 - 2018.09.08

Bandcampista. Kuuntelin edellisen kerran tämän kokonaan vajaa kuukausi sitten, joten tässä täytyy olla jotain. Etenkin #6 on kova.

#745 kirjoitettu 23.05.2023 08:20 Muok:23.05.2023 08:22

Jos saman päivän aikana sanoo kuunnelleensa läpi toistakymmentä pitkäsoittoa, niin tulee mieleen, että onko ne levyt kuunneltu vai annettu vain soida läpi. Mutta voihan se olla, että jotkut jaksavat keskittyä noinkin intensiivisesti. Omalla kohdalla, jos aseella uhattaisiin voisin taipua näyttelemään, että kuuntelen tuollaisen määrän musaa päivässä. Mutta kuutta Black Sabbathin pitkäsoittoa en kykenisi silloinkaan peräjälkeen kuuntelemaan. Olis kai pakko ottaa sitte kuula kalloon.

#746 kirjoitettu 24.05.2023 01:25 Muok:24.05.2023 01:26

^ Minä kuuntelen kyllä aika paljon musaa, mutta seuraava setti on yleensä aina eri bändiä / artistia kuin edellinen. Edes lempibändejäni en kykenisi kuuntelemaan kuutta albumia putkeen, se ihan yksinkertaisesti latistaisi koko jutun. Tosin muistelen, että Stereolabia kuuntelin joskus toistakymmentä vuotta sitten oikein monen tunnin yhtäjaksoisena sessiona ja tunsin siirtyväni johonkin eri universumiin, jossa pätevät erilaiset rytmin, melodian ja harmonian lait. Ihan jees trippi, mutta "kuuntelenpa 6 Black Sabbathin levyä peräkkäin" ei kuulosta siltä, lol.

cedarbear kirjoitti:
Kertoo jotain jostain, kun pystyn kuuntelemaan levyn sujuvasti alusta loppuun.

Nykyaikainen vitun mu... äh... öö, siis nykyaikainen musiikkibisnes painottaa biisiä albumiin nähden. Olen albumi-ihmisiä juu, ja meikällä on varsin paljon levyjä joita pystyn kuuntelemaan sujuvasti alusta loppuun... Muttamutta. Huomaan kyllä omistavani myös ihan sikana levyjä, joiden toistuva (tällä tarkoitan "edes tyyliin kerran vuodessa") kuunteleminen alusta loppuun alkaa yllättävästi turhauttaa. Esim. joskus aikoinani hommasin vinyylinä ison osan Bee Geesin tuotannosta havaittuani, että tykkään sekä niiden diskobiiseistä että psykedeliapop-kauden hittibiiseistä. Täytyy sanoa, että jo on bändin tuotantoon osunut paljon levyjä, joiden parhaimmisto on kieltämättä aika kultaa, mutta vähintään puolet sisällöstä vähän sellaista "no joopa joo morjens". Vinyylilevy on jumalten keksintö, mutta joskus käy mielessä, etteikö vaikkapa jonkin Gibbin veljessarjan tuotannon vuoteen 1973 asti voisi esimerkiksi tiivistää parin tunnin soittolistaan.

Ai niin, se viimeisin kokonainen levy. Meinasi unohtua. Belle & Sebastian: The Life Pursuit. Minusta niiden paras albumi.

#747 kirjoitettu 24.05.2023 11:07

cedarbear kirjoitti:
Kertoo jotain jostain, kun pystyn kuuntelemaan levyn sujuvasti alusta loppuun.


Niin, tuolla kommentillani tarkoitin sitä, että kun useimmiten nykyään pyrin etsimään kuunneltavaksi uusia tai ainakin itselleni uusia ja tuntemattomia kokonaisia levyjä, niiden kohdalla usein muutama minuutti riittää kertomaan, että ei oikein nappaa.
Toisaalta, harvemmin kuuntelen enää vanhoja suosikkejanikaan - siis kokonaisia albumeja - koska ne ovat… öh… niin tuttuja??
Single-tyyppistä julkaisupolitiikkaa harrastavia artisteja en näemmä harrasta, koska niitä biisejä ei tule kuunneltua.

#748 kirjoitettu 24.05.2023 21:27

siitä varmaan voisi väitellä sivutolkulla minkälaisen soittokokemuksen kukin laskee levyn kuunteluksi ja minkä taas "kuunteluksi" tai läpisoitoksi. Minulla ainakin on hirmuinen määrä levyjä joita olen soittanut enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo vuosia tai vuosikymmeniä koskaan kyllästymättä, ja osaan niistä lyriikat ja musiikin aika lailla ulkomuistista. Niiden mukana voi sitten laulaa hyräillä tai ilmarumpaloida samalla kun vaikkapa siivoaa, ajelee autolla tai pyörällä, lukee uutisia netistä, kiusaa koiraa, ärsyttää IT:tä Mikserissä, tai masturboi. Uudet levyt ja varsinkin uudet artistituttavuudet taas tarvitsevat hieman intensiivisempää keskittymistä ja kuuntelua.

Ja saman artistin levyjä tulee useinkin soitettua nippu putkeen. Monella toki saattaa musiikin tyyli ja genre vaihdella levykohtaisesti paljonkin. Kovasti nyt parjattu Black Sabbath ei ehkä niihin kuulu, mutta heilläkin on kuitenkin ollut viisi ihan erilaista vokalistia/biisintekijää, ja soundia on eri vuosikymmeninä hiottu kunkin aikakauden muotteihin sopivaksi.

Toisinaan vaan jonkin artistin tai bändin soundi toimii sillä hetkellä just täydellisesti. Seuraavana päivänä sitä taas ei välttämättä jaksa kuunnella biisin biisiä.

#749 kirjoitettu 25.05.2023 01:06

Kuuntelin brittibändi Level 42:n albumia Standing in the Light. Bändi on jokseenkin tuttu, mutta tämä levy ei, ja pistettyäni vinyylin pyörimään hätkähdin heti alussa soundeja: "Oho, onpa todella 1983!" Tietynlaiset synasoundit jne. Huomasin, että levyn ovat tuottaneet Larry Dunn ja Verdine White tuosta Earth, Wind & Fire -bändistä. Jännä, että näillä on ollut kimppaduuneja silloin – itse näet kuulin molemmat bändit livenä samana iltana Pori Jazzissa 2013. Lol, minullako köyhällä olisi ollut lippuja sisään, mutta se oli vielä sitä aikaa, jolloin ilkeät järjestäjäsedät eivät olleet rakentaneet puskurivyöhykkeitä maksullisen ja "sallitun" alueen väliin. Niinpä esiintyjät, paitsi kuuli, myös näki kohtalaisesti. Nyt huomaan puhuvani paskaa viimeksi kuunnellusta, sillä kaiken iiteelle länkyttämisen ja tämän postauksen kirjoittamisen myötä Bomfunk MC'sin kolmas levy ehti loppua, haha.

#750 kirjoitettu 25.05.2023 02:29

hahahah..kuuntelin sekä eilen että tänään Eero Sepän eli Aerosmithin neljä ekaa albumia peräperää. Ei ongelmia.

Ostin nuo ns. sikahalvalla varmaan kymmenen vuotta sitten, mutta olen sitkeästi ignoorannut bändiä tänne saakka. Oma syynsä... mitäs tekivät kasan niin ylitsepääsemättömän paskoja hittiballadeja 80-90-luvuilla. Mutta ilmeisesti ne on jotenkin tulleet toimeen ilman minun hyväksyntääni.

Aerosmith 7/11
Get Your Wings 9/11
Toys In The Attic 10/11
Rocks 9/11

#751 kirjoitettu 25.05.2023 07:25

Kyllä musan liukuhihnakuuntelukin on varmaan antoisaa, kun omaa siihen vaadittavan luonteen ... Jotkut biisitkin saattavat olla jopa hiljaisuutta parempia, riippuen kuuntelijan mielentilasta.

#752 kirjoitettu 25.05.2023 11:04 Muok:25.05.2023 11:06

IT kirjoitti:
Pyrit tuolla toisessa ketjussa välttymään:

taiteellisesti arvottomilta pintapaskailmiöiltä

Silti sun levylautasella pyörii tällaiset jutut...

Niinpä pyörii, ja kun selvästi ollaan vielä peruskoulussa, sanoisin että ensivaikutelman perusteella sellainen seiskapuolen-kasimiinuksen levy. Ei sen huipumpaa, haha. Olen ehkä erilainen nuori, kun luulottelen, että 1980-luvun alun tai edes 2000-luvun alun musan kuunteleminen 2020-luvun alkupuolella ei ole millään lailla pinnallista. Jos ajatellaan, että Standing in the Light -albumi oli pintamusaa v. -83, voisin tietysti länkyttää sen Black Sabbathin olleen 1970-luvun alussa vielä paljon enemmän hip, mutta toisaalta ihan sama.

Tämä seuraava, mitä heitit toisessa ketjussa,

Ja joo, en koskisi pitkällä tikullakaan suurimpaan osaan siitä musiikista, jota sä arvon Aurinkoinen kuuntelet, koska rehellisesti sanottuna se kuulostaa musta paskalta... Mutta tää on vaan mun mielipide...

on sen sijaan minusta oikein rehellinen ja konstailematon kommentti, jolle pienet rispektit.

Ai niin, meinasi taas jäädä ketjun ydinasia mainitsematta. Phoenixin It's Never Been Like That -albumia olen kuunnellut aamupäiväpuhteiksi. Aika jees levy, jolla popbändistä tuli yllättäen rockbändi.

#753 kirjoitettu 25.05.2023 14:59

IT kirjoitti:
Uppe kirjoitti:


Kyllä musan liukuhihnakuuntelukin on varmaan antoisaa, kun omaa siihen vaadittavan luonteen ... Jotkut biisitkin saattavat olla jopa hiljaisuutta parempia, riippuen kuuntelijan mielentilasta.


Täällä kanssa toinen urpo, joka kantaa huolta siitä kuinka monta levyllistä musiikkia sitä onkaan päivässä soveliasta kuunnella...

Tulee näistä kommenteista mieleen henkilö, joka seuraa naapurin tekemisiä ikkunan raosta, ja kauhistelee jos naapuri esim. pesee auton useammin kuin kerran kuukaudessa...

Ei ole kannettu huolta, ei kauhisteltu eikä soveliaisuudesta ole sanottu mitään, mutta pienet rispektit kyllä vilkkaalle mielikuvituksellesi.

#754 kirjoitettu 25.05.2023 18:05

Tämän päivän aikana olen kuunnellut amerikkalaisen taiteilijan Steven R. Smithin tuotantoa:

Ulaan Khol - Milk Thistle 9/10
Ulaan Passerine - Dawn 7,5/10
Ulaan Passerine - Sun Spar 8/10

No kun täällä mökillä ei ole muutakaan tekemistä… jaa, kyllä mä kesän (?) ekan ruohonleikkuun suoritin, oon valmistanut lounaan ja viimeistellyt pari omaa biisiäkin… ja vielä ehtii saunaan ja avaan pienen bretagnelaisen siiderin.

Anyway, worstward.bandcamp.com - sieltä kaikki löytyy, kun äänenlaatu ei ole mulle niin tärkeä. Sivustolta löytyy tällä hetkellä yhteensä 42 Smithin hengentuotetta, joita hän lukuisten monikerien alla on tehtaillut. Olen toki ne kaikki kuunnellut, monet useastikin, en kuitenkaan tänään, vaan viimeisen n. 20 vuoden aikana. Nuo kolme ovat tältä ja viime vuodelta. Tuon Ulaan Kholin levyn aloitus- ja nimibiisi ovat aika hienoja, ns. heviä kamaa. Arvosanoista puheenollen, seiskakin on siis ihan tyydyttävä.

#755 kirjoitettu 25.05.2023 18:51

IT kirjoitti:
Tästä tällaisesta ajattelutavasta sun pitäisi päästä eroon... Enkä sano tätä pahalla...

Mitä vidun väliä oliko se musa joskus 20, 40 taikka 80 vuotta sitten pinnallista... Jos sä tykkäät siitä musiikista niin millään muulla ei ole merkitystä, ja idiootit saa motkottaa siinä ympärillä, että kuuntelet vääränlaista musaa...

Lol, pysytkö itsekään enää perässä. Minä nimitin Käärijän viisua pinnalliseksi, sinä tulit julistamaan kuuntelemani kasarisynafunk-levyn pinnalliseksi ja minä vihjasin, että Mustasapatti oli ehkä omana aikanaan sitä enemmän pintamusaa. Niin sitten reagoit ilmoittamalla, että minä ajattelen väärin. Luojan vittu.

Kirjaanpas nyt tänne ylös, että olen viimeksi kuunnellut Jukka Kuoppamäen Aurinkomaa-albumia vuodelta 1974. Tämä on yhtä aikaa tosi pinnallista ja tosi syvällistä! Tykkään niistä varsinaisista hyvistä biiseistä ja kivoista täytebiiseistä, vain yksi levyn kappaleista on selvästi iskelmä ja omaan makuuni tietenkin selvästi huonoin. Joku toinen voi tykätä siitä ja se on ihan ok. Kuoppamäkeä noihin aikoihin säestänyt Castanja oli vitun hyvä bändi, koska se ei soittanut teknisesti liian hyvin. Päteviä muusikoita, tänne asti kuuluva hyvä jammaileva soittomeininki, mahtava groove, pikkutarkasta hiomisesta ei tietoakaan.

#756 kirjoitettu 26.05.2023 11:42

Nicholas and Gallivan with Larry Young - love cry want (1972)

Viime kuukausien uudelleenjulkaisuja: täysin tuntemattomaksi jäänyt, itse rakentamaansa kitarasyntetisaattoria soittanut Nicholas kokosi trion, ja mukana siis urkurilegenda Larry Young. Tämä on jazzrockia eli fuusiota puolen vuosisadan takaa. Hieman haastavaa mutta melko palkitsevaa kuunneltavaa; mielenkiinto pysyi vireillä loppuun asti.
Löytyy soittolistana Youtubesta, voi löytyä muualtakin.

#757 kirjoitettu 26.05.2023 18:21

IT kirjoitti:
Ja onhan se sun kasarisynafunk albumi pinnallinen...

Eli kuunneltavaa musiikkia ei pitäisi valita kuunteluun taikka sitä arvostella minkään muun periaatteen mukaan kuin sen että kuulostaako se sun korvaan hyvälle...

Mahtimeininkiä, kun meillä on Herra IT, jumalallinen lähettiläs, jonka sana musiikin pinnallisuudesta on Laki, ja joka myös ilmoittaa minun tekevän väärin kuunnellessani musiikkia ihan vain ottaakseni selvää, mitä ja millaista on tehty. Armoitettu herramme1!1

No, siitä tyystin riippumatta kuuntelin Ian Brownin (The Stone Roses) viimeisimmän, toki jo neljä vuotta vanhan sooloalbumin Ripples. Nuoren Ianin energia puuttuu, mutta muuten mussiikki on hyvvää brittipoppiva. Yksi biisi kertoo ilmiselvästi kemikaalivanoista ja muutenkin uppiniskaista asennetta on ilmassa. Me likes. Voisi kuunnella enemmänkin Ianin soolomaz-q.

#758 kirjoitettu 26.05.2023 18:41 Muok:26.05.2023 18:48

luulisin että musiikkia on edelleen lupa arvostella myös esimerkiksi sen mukaan miten hyvin ja taidokkaasti se on (mielestäsi) tehty. Tai miten hienosti tehtyjä biisejä siinä on, vaikka esim. tuotantopuoli tai genre ei omaa korvaa miellytä. Käsittääkseni musiikkijournalistien ja -kriitikoiden työ pohjautuu pitkälti tähän lähtökohtaan...ainakin niiden parempien sellaisten.

Toki jos ainoa kriteeri on että jokin "kuulostaa hyvälle sun korvaan" niin ainakin selviää jo eka tahtien aikana onko kyseessä hyvä vai ihan paska levy. Aikaahan siinä säästyy.

-----------------
ja viimeisin kuuntelu oli Arch Enemyn viime vuotinen Deceivers. Ruottalaiset ne vaan osaa...edelleen. Laulajatypsy on kyllä kanukki.

Deceiver Deceiver

eka läpisoitto niin vähän hölmöä olis arvostella.. jatkoon menee kuitenkin.

#759 kirjoitettu 26.05.2023 18:54

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:


luulisin että musiikkia on edelleen lupa arvostella myös esimerkiksi sen mukaan miten hyvin ja taidokkaasti se on (mielestäsi) tehty. Tai miten hienosti tehtyjä biisejä siinä on, vaikka esim. tuotantopuoli tai genre ei omaa korvaa miellytä. Käsittääkseni musiikkijournalistien ja -kriitikoiden työ pohjautuu pitkälti tähän lähtökohtaan...ainakin niiden parempien sellaisten.

Toki jos ainoa kriteeri on että jokin "kuulostaa hyvälle sun korvaan" niin ainakin selviää jo eka tahtien aikana onko kyseessä hyvä vai ihan paska levy. Aikaahan siinä säästyy.


No joo... Ei kait se ainoa kriteeri ole...

Mutta jos puhutaan vaikkapa piisin taidokkuudesta tuotantopuolella, niin sehän on ihan eri asia kuin piisin hyvyyden arvosteleminen esteettisessä mielessä...



eikös se tuotantopuoli ole aika iso osa sitä biisin esteettistä kokemusta? Esim. sulle uppoaa parhaiten se 70-luvun tapa äänittää ja tuottaa musiikkia. Silloin paskempikin biisi tai levy toimii paremmin kuin mitä ihan vastaava esitys modernisti tuotettuna toimisi.

#760 kirjoitettu 26.05.2023 19:35

IT kirjoitti:
jos määrittelee jonkin piisin hyvyyden sillä perusteella että se on setämusiikkia taikka pinnallista, ja siten joko hyvää/huonoa niin silloin mennään metsään...



en ole huomannut että kukaan täällä olisi musiikin hyvyyttä arvioinut sen mukaan onko se 'pinnallista' tai 'setämusiikkia'. Voin toki olla väärässä kun monesti postauksia tulee plärättyä vähän puolivaloilla niin sanotusti.

Itse ainakin ymmärrän ihan hyvin miksi moni itse kuuntelemani musiikki on hyvin setämäiseksi luokiteltavaa, jos joku sellaista luokittelua kokee tarvetta tehdä. Pinnallinenkin musiikki taas voi olla hyvin tehtyä tai hemmetin hauskaa. Kaiken ei aina tarvitsekkaan olla syvällistä taidetta.