Mikseri.net

#642 kirjoitettu 27.01.2023 16:21 Muok:27.01.2023 16:22

Myöhäisherännäisenä vielä kommentoisin tuota Claptonin keissiä: kun nyt suurin piirtein kai päästiin yksimielisyyteen siitä että vain varhain tuotannossaan Erkki sai jotain merkittävää aikaiseksi, nostaisin vielä esiin biisin, jota olen kait aiemminkin hehkuttanut, rajoittunut kun olen. Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”, niin Fresh Cream -levyllä oli tämä N.S.U., jossa vain on minun makuuni yksi kovimpia 20-sekunttisia; siis se soolo.

#643 kirjoitettu 27.01.2023 16:49 Muok:27.01.2023 16:54

tästä clapyttelijän alkuaikojen soolosta tulee edelleen joka kerta kylmät väreet..

All Your Love

tuo gibson+marshall soundi kyllä puraisee pikkasen eri tavalla vinyyliltä ja helvetin kovalla volyymilla.

siinäpä toinen samalta levyltä

Have You Heard

#644 kirjoitettu 27.01.2023 17:04 Muok:27.01.2023 17:26

cedarbear kirjoitti:
Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”,


onhan sen oltava kun siinä on se biisi jossa lauletaan että

"outside my window is a tree / outside my window is a tree"

Syväanalyysini tästä on että kertojan ikkunasta näkyy puukasvustoa.

Siihen jos ei pysty samaistumaan voimakkaasti niin mihis sitten?

Mut hyvä levyhän se toki on. Itse poimin hyllystä useimmiten Wheels Of Fire:n jos haluan Creamia kuunnella. Koko studiolevy ja livepuoliskon pari ekaa bluessia ovat aikasta tykkiä kamaa edelleen.

----------------------------------------------

ja tiluttelusta puheen ollen. Kuuntelin viimeksi paljon parjatun Yngwie J. Malmsteenin toisen (?) albumin "Marching Out". Ja pitää sanoa että vaikka tilulilua piisaa ähkyyn asti niin näillä muutamalla ensimmäisellä Ynkän levyllä ei ole kahta samalta kuulostavaa kitarasooloa.

Tiluttelijoissakin on eroja, kuten viineissä.

#645 kirjoitettu 27.01.2023 17:43

art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”,


onhan sen oltava kun siinä on se biisi jossa lauletaan että

"outside my window is a tree / outside my window is a tree"

Syväanalyysini tästä on että kertojan ikkunasta näkyy puukasvustoa.

Siihen jos ei pysty samaistumaan voimakkaasti niin mihis sitten?

Mutta muistaakseni se puu on siellä vain minulle, ja sitä paitsi nyt ei ole aikaa sääliä kasvavaa puuta. Joten onhan se syvällistä.

” Early this morning
When you knocked upon my door
Early this morning ooh
When you knocked upon my door”

#646 kirjoitettu 28.01.2023 11:53

art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
Robert Johnson - King Of The Delta Blues



Mutta kuunteleppa tuon perään Claptonin coverlevy Johnsonin biiseistä.

Kuuntelin Me And Mr. Johnson -levyn. Tämä on tuolloinen Ericin näkemys asiasta (siinä fiiliksessä jossa on ollut), ja blues (oman ajatukseni mukaan) on "oma ongelma", joka pitää käsitellä rehellisesti omalla asenteella, vaikka coveroisi toisen biisiä ...

Varmaankin jotkut kaipaisivat tässä rosoisempaa ja rajumpaa otetta, se ilmeisesti voi jakaa kuulijoita ...

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)

#647 kirjoitettu 28.01.2023 17:41

Uppe kirjoitti:

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)


eihän se huono levy ole, ainakaan Ericin mittapuulla. Ja mitä laulamisen läsnäoloon tulee niin väittäisin että juuri Ericin äänen "tone (hehe)" on se kaikkein suurin syy miehen kestosuosioon. Kitarasankarin maine puolestaan on turhan sitkeä jäänne 60-luvulta.

Mutta lähinnä se kontrasti Johnsonin tekemisen ja Ericin (ja yhtyeen) rutiininomaisen läpisoittelun välillä on se miksi tätä kuunteluun suosittelin. Tarpeetonta ja hölmöäkin se toki on näin vertailla...

Totaalista soittoinspiraation puutetta voi varmaan kutsua myös "tyylilliseksi pidättelyksi". Itsekin olen J.J. Calemaisesti kovasti pidätellyt tyyliäni koko ikäni

Paljon hyviä biisejä J.J. toki on väsännyt, ja Erkin tekemillä kovereilla varmaan teki hyvän tilinkin.

#648 kirjoitettu 28.01.2023 18:47

IT kirjoitti:
Ja jos ajatellaan tuota Erkin suosiota, niin hänhän on ollut aina suosittu Amerikan maalla... Amerikka on ihan eri tavalla Rock maa, siinä missä Suomesta on tullut enemmän Metalli maa, ja amerikkalaiseen kuulijakuntaan tuo Claptonin tyyli vaan tuntuu edelleen purevan paremmin...


höpön löpöä taas tämä 'ameriikan kortti'.

Hartwall Areenan Erkki on vetänyt aina helposti täyteen Suomessakin, ja vastaavan kokoisia areenoita hän yleensä kiertää joka mantereella, paitsi Etelä-Amerikassa varmaan futisstadioneilla (?). Jenkeissä toki jää- ja koripallohallit on keskimäärin pikkaisen suurempia kuin Euroopassa.

Kaikki Erkin 2000-luvun albumit ovat menestyneet ihan samalla tavalla Euroopassa, USAssa ja Japanissa, ainakin jos listasijoituksia on uskominen.

Ja jos koko uraa katsotaan niin kotimaastaan ukolla on samanlainen kasa kulta-ja platinalevyjä kuin jenkeistä, vaikka jenkeissä niitä on väkilukuun suhteutettuna ollut aikoinaan helpompi saada.

Radiosoitossa varmasti on eroja. Jenkeissä kuitenkin on valtava määrä klassista rokkia soittavia isoja ja pieniä paikallisia radiokanavia ympäri maata. Mutta 90-luvulla kun radiota paljon kuuntelin niin kyllä sieltä Ericin silloisia tuoreita hittejä ja klassikoita Cocainesta Laylaan soi päivittäin useita.

#649 kirjoitettu 28.01.2023 18:57 Muok:28.01.2023 19:01

IT kirjoitti:

Eli olisko kuitenkin niin, että pitkässä juoksussa tuota kitarasankarin viittaa on sovitelleet Claptonin ylle ihan muut tahot kuin Clapton itse? Ehkäpä Clapton on kuitenkin itse hieman vaatimattomampi?


Näin minä tämän olen myös käsittänyt. Kirjoitin jo aiemmin että se on lähinnä sitkeä jäänne sieltä 60-luvulta. Clapton itse on nostanut julkisesti ainakin Hendrixin, Beckin, Vaughanin ja useita bluesveteraaneja itsensä yläpuolelle...nimenomaan siis kitareisteina.

Eric itse yritti karistaa tuota kitarasankarin viittaa koko 70-luvun ajan. Itse asiassa tämän vuoksi hänen 70-luvun sooloalbumeillaan ja kiertueilla ison osan kitarasooloista soitti George Terry.

-----------------------

Beckistä (ja Beatlesistä toisessa ketjussa) puheen ollen katselin aamupäivällä miehen konserttitaltioinnin vuodelta 2016. Olihan siinä kyllä hämmästyttävän upea kitaristi.

A Day In The Life

#650 kirjoitettu 28.01.2023 19:50

IT kirjoitti:

Ja joo, ei tuo ole ihme jos Claptonin musiikki on soinut Suomessakin päivittäin radiossa 90-luvulla... Mutta tuo oli 90-luku... Kuinkahan on tänä päivänä? Soiko Clapton päivittäin suomalaisilla Rock radioasemilla?


joo en osaa sanoa. En tiedä että Suomessa olisi mitään AOR-tyyppistä kamaa soittavia valtakunnallisia radiokanavia minne Claptonin tyylinen musiikki sopisi. Radio Rock soittaa enemmän uudempaa hard rockia ja kevyempää metallia? Onko enää paikallisradioita edes olemassa? Kuunteleeko ihmiset enää edes radiota musiikin vai juontajien vuoksi?

Mutta enpä usko että isoimmat radiokanavat Amerikassakaan Claptonin tyyppistä musiikkia enää soittavat. Samaa "roskaa ja huttua" se valtavirta USAssakin kuitenkin kuuntelee, mutta isossa maassa nyt tosiaan voi koko radioala olla pirstoutunut siten että jokaiseen musamakuun löytyy jotain.

Sinänsä kiinnostavaa kuulla että Claptonin musa soi paljon USAn radioissa 80-luvun lopulla, sillä miehellä ei varsinaisia hittialbumeita tai -biisejä silloin ollut ennen varsin laadukasta Journeyman-levyä (1989). Siltäkään ei tietääkseni mitään isoja radiosinglejä löydy.
Voisiko olla että satuit vain pyörimään kaveripiireissä jotka kuuntelivat AOR-kanavia ennemmin kuin siihen aikaan suosittua tukkaheviä?

#651 kirjoitettu 28.01.2023 20:20 Muok:28.01.2023 20:23

IT kirjoitti:
... Amerikka on ihan eri tavalla Rock maa, siinä missä Suomesta on tullut enemmän Metalli maa,


tätä hieman kummallista yleistystä pitää vielä ravistella sen verran, että itse asiassa lähes jokaisen vähänkään menestyksekkään 2000-luvun metallibändin päämarkkina-alue on yleensä USA. Ja tämä koskee niin areenatason kuin muutaman tuhannen ihmisen yleisöjä vetäviä metalliyhtyeitä.

Tämä on tullut hieman ikävälläkin tavalla ilmi viime vuosina, kun USAn löysätessä koronarajoitteita siten että se mahdollisti eurooppalaisten bändien kiertueet siellä, niin totta kai kaikki rupesivat saman tien buukkaamaan USAn rundeja, mikä sitten lopulta johti siihen että kun tarjontaa oli taantuman aikaan turhan paljon niin lippujen myynti jäi selvästi odotettua vaisummaksi.
Ja kaiken lisäksi siinä missä ennen USAn kiertäminen oli myös kustannuksiltaan halvempaa (polttoaine, rekkojen ja bussien vuokrat, majoitukset jne.) niin tilanne on nyt kääntynyt täysin päinvastaiseksi eli Euroopan kiertueet ovat kannattavampia vaikka yleisömäärät jäävätkin yhä pienemmiksi.

#652 kirjoitettu 28.01.2023 20:36

Itse kävin claptonin keikalla messukeskuksessa olikohan joskus 80 luvulla ja mun mielestä se oli kyllä ihan hyvä keikka. Bändissä oli silloin myös Albert Lee joka on kanssa ihan saakelin hyvä kitaristi.

#653 kirjoitettu 28.01.2023 20:55 Muok:28.01.2023 20:57

spaussi kirjoitti:
Itse kävin claptonin keikalla messukeskuksessa olikohan joskus 80 luvulla ja mun mielestä se oli kyllä ihan hyvä keikka. Bändissä oli silloin myös Albert Lee joka on kanssa ihan saakelin hyvä kitaristi.


nimenomaan "ihan hyvä". Niin oli myös keikka Jaffa-areenassa kymmenisen vuotta sitten.

Kyse olikin tässä alunperin siitä onko Eric yliarvostettu kitaristina. Mutta eipä siihenkään ole oikeata vastausta olemassa. Minusta hän on myös "ihan hyvä", vauhtiin päästessään ajoittain erinomainen.

Ja mullakin tosiaan on kymmenkunta Erkin sooloalbumia hyllyssä, kaikki viralliset Cream levyt ja videot, Mayallin kanssa tehty levy neljänä versiona, Derek and the Dominoesin Laylasta kolme versiota ja pari livetuplaa jne jne. eli jotain kokemuspohjaa asiaan kumminkin. Kuhan lämpimikseni jauhan...

#654 kirjoitettu 28.01.2023 21:34 Muok:28.01.2023 21:40

IT kirjoitti:

Ja tuosta Pittsburghin radioasemasta vielä sen verran, että siellä kyllä soi ohjelmistossa silloin niin uudemmat bändit kuten Guns 'N Roses sulassa sovussa Classic Rock bändien kanssa...


soittolistaa kun pläräilin niin tämä näyttää sittemmin muuttuneen, mikä on varmaan ihan ymmärrettävää kun klassisen rokin soundimaailma alkaa olla jo aika erilainen moderneihin rockjulkaisuihin verrattuna.

Tuon Wikin mukaan tämä on ollut alueen kuunnelluin kanava vuodesta 2006 lähtien.

Ja onhan sen tosiaan vuosien mittaan huomannut esim. haastatteluista, YouTube-videoista ja monista podcasteista että nämä suurimmat klassiset rockstarat ovat USAssa ns. "household nameja" ihan eri tavalla kuin täällä koto-Suomessa, ainakin keski-ikäisten ja sitä iäkkäämpien keskuudessa.

Jenkeissäkin kyllä varmaan edelleen yleinen musamaku ja radiokanavat muuttuu mitä etelämmäs mennään...

#655 kirjoitettu 28.01.2023 22:59

IT kirjoitti:
Joo, onhan tuo Amerikka iso maa, ja sinne sekaan mahtuu kaikenlaista musiikkimakua... Mutta kun puhun Amerikasta Rock maana enkä metallimaana, niin en tarkoita etteikö metalli olisi suosittua jenkeissä... Kyllähän se on, mutta Rock on monin verroin suositumpaa...



Tällaisen Nielsenin tilaston löysin vuodelta 2013 mikä tosiaan tukee tätä:

https://www.statista.c...

Sinänsä kiinnostavaa että kuitenkin 2000-luvun myydyimpien levyjen listalta USAsta löytyy pääosin poppia, rappia ja r'nb:tä. Ilmeisesti noiden musatyylien myynti sitten keskittyy enemmän juuri sen hetken yksittäisiin hypeilmiöihin. Rockin puolella taas tietyt klassikot myyvät yhä hyvin tuoreemman rockin ohella.

Varmaan tuo rockin johto tuosta jonkin verran kaventuisi jos listattaisiin myös striimaukset. Levyjä yhä ostava väestö oli kuitenkin jo 2013 enemmän iäkästä väestöä ja nuoret lähinnä striimaavat biisinsä.

Vastaavasti Saksassa näemmä popmusiikki jyrää. Rock ja metalli on laitettu samaan kategoriaan mutta jää silti rumasti jälkeen popin suosiosta.

https://www.statista.c...

#656 kirjoitettu 28.01.2023 23:17

Tulen tänne setäilijöiden joukkoon kertomaan kuunnelleeni Deee-Liten albumin World Clique. Ai onko tämäkin setäilyä, höpistä jostain yli 30 vuotta vanhasta albumista? Lolz. En minä tosin sen enempää höpise, kunhan kuuntelin. And remember, groove is in the heart.

#657 kirjoitettu 29.01.2023 10:34

art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)

Totaalista soittoinspiraation puutetta voi varmaan kutsua myös "tyylilliseksi pidättelyksi". Itsekin olen J.J. Calemaisesti kovasti pidätellyt tyyliäni koko ikäni

Toki tuon itse keksimäni (lainausmerkeissä olleen) termin voi noinkin tajuta. Tarkoitan sillä kuitenkin soittotyyliä muilla keinoilla kuin täysillä paahtamalla ja jatkuvalla kovalla energialla. Musassa kun voi luoda erilaisia tunnelmia erilaisin keinoin ja mm. J.J. Cale on pystynyt yhdistämään biisinteon, soiton ja lauluresurssit hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi, jolloin soiton ja laulutulkinnan voimasuhteet ovat balanssissa keskenään. Fiiliksiä, tunnelmia on monenlaisia ja kaikki ne ovat yhtä tavoittelemisen arvoisia sen mukaan mitä tekijä itse haluaa.

#658 kirjoitettu 29.01.2023 17:29

IT kirjoitti:
... Mutta pointti siis se, että Rock on aina ollut suositumpi genre USA:ssa kuin metalli...


tästä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystäkään. Tuo metallimusiikkiin liittyvä viestini pointti oli vain se että USA on myös metallimusiikin ylivoimainen markkina-alue, vaikka varsin yleinen käsitys on että se olisi suositumpaa Euroopassa. Ja tämä siis siltä kannalta missä on kannattavampaa tehdä kiertueita, eli käytännössä puhutaan tietyistä osavaltioista hyvinä markkina-alueilla.

En usko että Euroopassakaan on metallimusiikin kuulijoiden osuus missään maassa merkittävästi yli tuon 17:n prosentin. Tietenkin tämä rockin ja metallin raja on nykyään varsinkin uudemman musiikin osalta erittäin häilyvä. En tiedä mihin Nielsenillä se raja on vedetty.

Vanhemman musankin osalta esim. Mötley Crue/Def Leppard-kombo edelleen pystyy kiertämään stadioneita...mihin kategoriaan nekin nykyään laittaa? Aikanaan ne oli 'metallia', nykään lähempänä AOR-kategoriaa. Metallica soi tietääkseni myös useimmilla AOR/classic rock-asemilla tiheään.

#659 kirjoitettu 29.01.2023 18:45

IT kirjoitti:

Vertailun vuoksi USA:ssa on 72 metallibändiä miljoonaa asukasta kohden, jotenka Suomessa luku on melkein 10-kertainen Amerikkaan verrattuna...



olisi jännittävä testi laskea kuinka monta promillea noista yli kolmesta tuhannesta suomalaisesta metallibändistä osaa nimetä, tai tietää kuinka moni keikkailee tai julkaisee musiikkia kaupallisesti.

Raaka arvioni on että USAssa laatu jokseenkin korvaa määrän puutetta. Sikäläisessä sosiaalijärjestelmässä on varmaan hankalampaa heittäytyä nuorella iällä muusikkorentuksi ilman kovin kummoista talenttia?

Jos taas kuitenkin kuluttajamarkkinoista puhutaan niin harrastajamäärään nähden hieman erikoista että moni metallibändi jättää yhä kiertueillaan Suomen suosiolla väliin, vaikka esim. Baltian maat ja muut pohjoismaat kelpaavat. Osasyynä toki nuo vedet tuossa eteläisen Suomen ympärillä nostamassa matkakustannuksia aika oleellisesti.

Itse kun paljon pyörin erinäisillä levymyyntiin keskittyvillä foorumeilla ja somesivustoilla muiden setä- ja täti-ihmisten seassa , niin siellä voisi sanoa että klassiselle rokille ja kasariheville on selvästi eniten kysyntää. Metallimusa yhtä selkeänä kakkosena. Kasarihevin jos laskee metalliksi niin voi jo olla aika tasaista.

Metallimusiikin kuluttajien keski-ikä nousee selvästi koko ajan. Enää kun ei ole "pakko" saatika muodikasta alistua nelikymppisenä lavatansseihin ja iskelmämusiikin pariin tms.

#660 kirjoitettu 30.01.2023 10:37

Hausmylly: Tahdonvoimaa (1995). Luoja, minä olen tämänkin bändin nähnyt joskus livenä. Teini-iässä limudiskossa! Eikä se ollut edes hyvä! Mutta ihan nostalgista kai näitä juttuja on kuunnella, oman aikansa meininkiä. Tällä albumilla on Ikävä lokakuu -biisi, joka oli jonkin sortin hitti. Jumputi jumputi. Siihenkin liittyy joku hassu muisto, johon liittyy joku hassu tyttö, jonka kanssa yritin tehdä sähköpostituttavuutta (joka oli talossa, jonka rakensi Jussi), muistan siis hänen maininneen kuuntelevansa joskus surumielisinä hetkinään kyseistä biisiä. Surumieli jumputi jumputi. Älä sano huomisesta -kappale oli ihan hauska kuunnella, kun sen tunnisti välittömästi jäljitelmäksi East 17:n hitistä Stay Another Day, lolz.

#661 kirjoitettu 03.02.2023 18:12

toissa viikolla julkaistu Riversiden ID.Entity ensikuuntelussa. Etukäteissinkutkin olin jotenkin onnistunut ohittamaan.

Tämä puolalaisorkka on yksi harvoista yhtyeistä joka on musiikillisesti niin mielenkiintoinen, että annan suosiolla anteeksi useimmiten hiukan hölmöt peruskoulusanoitukset, ja jopa voimakkaahkon itä-eurooppalaisaksentin.

Tuossa hauskaa kasaritribuuttia sellaista kaipaaville hihhuleille:

Riverside - Friend Or Foe (single edit)

#662 kirjoitettu 04.02.2023 09:12

Molokon Statues vuodelta 2003. Moloko liittyy minulla kiinteästi siihen aikaan, kun vielä kuviteltiin, että musiikki on kehittymässä parempaan suuntaan ja kulttuuri myös, maailmasta ei ehkä 2003 oltu enää varmoja. Oltiin nuoria ja urban internationaleja, kuunneltiin Mobya, Röyksoppia, Airia, Goldfrappia, Morcheebaa, Molokoa, tietysti myös 22-Pistepirkkoa jonka silloinen tyyli oli aika validin semivaltavirtainen. En tiedä, kumpi Molokon albumi on minusta parempi, Statues vai sitä edeltänyt Things to Make and Do, joka tietysti oli se mistä me kaikki innostuimme. Joskin *krhm* *öhöm* minä ennen muita silloisessa kaveripiirissä.

#663 kirjoitettu 05.02.2023 19:54

My Bloody Valentine - Ep’s 1988 - 1991

Tupla-cd, 24 biisiä, lähes 100 minuuttia musiikkia. Seminaalia shoegazea, aikanaan käänteentekevää ja vieläkin välittömästi tunnistettavaa soundia. Kevin Shieldsin hulvatonta Jazzmasterin whammy barin käyttöä, äänivalliin hukkuvia vokaaleita. Näitä levyjä asiakkaat kai palauttivat puotiin, kun epäilivät niiden olevan jotenkin viallisia.

#664 kirjoitettu 06.02.2023 12:28

cedarbear kirjoitti:
My Bloody Valentine - Ep’s 1988 - 1991

Hyvä bändi edelleen. Noihin eepeihin en olekaan jaksanut saada aikaiseksi tutustua. Omasta hyllystä löytyy Isn't Anything, Loveless ja m b v vinyylimuodossa.

Oma viimeisin levyni on puolestaan sitä Kyllä-orkesterin kasari-vuosikymmenen tuotantoa, josta täälläkin oli puhetta. Päätin ihan vittuillessani ottaa ensimmäisenä tarkasteluun Big Generator -albumin, joka ei minusta ole ollut yhtään niin hyvä kuin se numerosarjaplätty. Eipä kyllä ole vieläkään. Love Will Find a Way on jees, Final Eyesia ja Rhythm of Loveakin kuuntelee ihan mielikseen, loput albumista on melkein yhtä tyhjän kanssa. 80-luvun studioherrojen soundit kolisevat ja bändi on soittavinaan jotain epämääräisesti progehtavaa, paitsi nimikappale on kyllä ihan vain "heviä". On vuosi 1987 ja jotkut meistä ovat ehkä jo / vielä (yliviivaa tarpeeton) koulun penkillä, joten annanpa sille muulle sisällölle kouluarvosanan 7+, parhaalle biisille 9+ ja kahdelle seuraavaksi parhaalle 8+. Pelkkää plussaa siis. Jessss.

#665 kirjoitettu 07.02.2023 12:17

Crowded House: Woodface (1991). Olen aina ennen tavannut ajatella, että Puunaama on näiden aussien & kiivien paras albumi, mutta jostain syystä nyt ei olekaan tuntunut siltä. Mistähän nämä heilahtelut johtuvat? Varmaan mielialan heilahteluista. Emmätiiä. Kuuntelin näet jokunen päivä takaperin samaisen poppoon myöhemmän albumin Together Alone ja tykkäsin ehkä enemmän. Mutta eipä tuossa Woodfacessa ole sen hirveämmin valittamista. Ei ihan lempimusaani, vähän turhan perus, mutta ovathan nämä hyviä biisejä. It's Only Natural, Fall at Your Feet, Four Seasons in One Day, nämä kumppanit. Weather With You tapasi tietysti soida radiossa joskus kun olin nykyistä viattomampi ja puhtoisempi.

#666 kirjoitettu 08.02.2023 18:35

Elder - The Gold & Silver Sessions

Nykyisin Berliinissä majaansa pitävä jenkkiläinen Elder soittaa "raskasta psykedeelistä, progressiivista psych ja stoner rockia", valitse siitä. Tämä on noin 35-minuuttinen kolmen biisin instrumentaaliannos, joka on mielestäni lajissaan keskitasoa parempaa. Huomattavasti.

#667 kirjoitettu 08.02.2023 18:59 Muok:08.02.2023 19:01

Tällaisessa moodissa nyt ollaan, joten nyt soi

Dead Meadow - Force Form Free

ja kun en mitään osuvaa keksi, niin lainaanpa tuota kuvausta: "Formed in the fall of 1998, Dead Meadow emerged from the Washington, D.C. indie/punk scene to fuse their love of early ’70s hard rock and ’60s psychedelics into a unique marriage of dreamy guitar-fuzz bliss and stoney riffs."
Aika nappiluonnehdinta, ja lisäisin vielä että yllättävän letkeä levy. Suosittelen.

Levyn lopettava "Binah" on hieno!!

#668 kirjoitettu 09.02.2023 00:55

Raptori: Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian (1991). Enpä jostain syystä ollut tähänkään tutustunut kokonaisuutena, ennen kuin hommasin oman ceedeen jokin aika sitten. Valtaosa levyn sisällöstä on kyllä ollut tuttua. Kuten bändin jäsenet ovat itsekin todenneet, heidän kaksi "klassista" albumiaan ovat ihan erilaisia keskenään. Räppiä on kyllä ja samat tyypit asialla, joskin JuFo III on nyt vähemmän äänessä kuin debyytillä. En minä oikein voi tästä muuta kuin tykätä. Meininki on hirveän paljon huumorintajuisempi kuin juuri millään tämän vuosisadan räp-levyllä, eikä kuitenkaan pelkkää vitsihuumoria niin kuin valitettavan isolla osalla ysärin alkupuolen kotimaan räp-yrittäjistä. Homma on tehty osaavasti ja ammattitaitoisesti, silti professionalismista ei ihan ensimmäisenä, toisena tai kolmantenakaan tule mieleen tällaista sekoilua. Kyllä minä Moé-albumista yhä enemmän tykkään, mutta kiva olla tämänkin hyllyssä. Ne oli kotoisin Hyvinkään getosta, jos joku muuta väittää, se on petosta.

#669 kirjoitettu 11.02.2023 23:37

Madness: Absolutely (1980). Tämmöisenkin menin ostamaan... Baggy Trousers -biisistä olen tietysti aina tykännyt ja Embarrassment on vielä parempi, eikä muissakaan ole valittamista. Ska-meininkiä aika paljolti, mutta yksi rockabilly-kappalekin ja lattarimenoa ja ihan vain poppiva. Hieman liian monta liian samantyyppistä biisiä on albumille ängetty, tiivistetympi paketti olisi tehokkaampi.

#670 kirjoitettu 13.02.2023 12:12

Yo La Tengo - This Stupid World

Tulipa sitten kuunneltua tämä uutukainen ensimmäistä kertaa. Voisin tietty väittää että muutamat laulut ovat ns. melodisesti niukkoja, ja jotkut kappaleet on ns. tehty aikaisemminkin, kuitenkin juuri tämän bändin toimesta, joten sellaista sattuu kun 40 vuotta tahkoaa. Annan kuitenkin 9/10, sillä valittu linja pitää, ja tod. näk. 99,99% kaikesta nykyään julkaistusta musiikista on saatanan tylsää. Kuulematta.

Huhtikuun Köpiksen konsertti on jo ollut jonkin aikaa loppuunmyyty, joten onneksi olin ajoissa hereillä.
Tulipa vielä mieleeni tällainen juttu: Kun bändi edellisen kerran soitti Köpiksen liepeillä Albertslundissa Badesøen Festivaalilla v. 2018, heidän versionsa Neil Youngin Time Fades Away -biisistä oli paras mitä olen koskaan kuullut. (Ehkä siksi että muita koverointeja en ole todistanut.) Tämä tapahtui sen seurauksena kun bändi tiedusteli yleisöltä, että ”shall we follow the setlist, or go nuts?” (Valitsivat jälkimmäisen.)

#671 kirjoitettu 13.02.2023 18:53

Revolver - the Beatles.

#672 kirjoitettu 14.02.2023 18:15

Codeine - Dessau (2022)

Slowcore-trio Codeine äänitti nämä kappaleet esikoislevynsä jälkeen v. 1992, mutta syystä tai toisesta niitä ei julkaistu. Sittemmin ne toki ilmestyivät eri versioina bändin myöhemmillä levyillä. Numero Group leibeli on taas tehnyt uroteon ja pelastanut tämän setin. Onhan nää ihan saatanan hienoja biisejä, niitä harvoja, jotka eivät kulu korvissani lainkaan samassa tahdissa kuin valtaosa muusta musiikista.

9/10.

#673 kirjoitettu 19.02.2023 00:28

S'Express – Original Soundtrack (1989). Maailmassa on virhe, ja yksi sen oleellisimpia ilmentymiä on 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun mullistavimpien house-albumien tyhjänpäiväisyys. Oikeasti ne albumit eivät ole mullistavaa nähneetkään, ne vain sattuvat sisältämään yhden biisin joka on mullistava. S'Expressin Theme From S'Express (1988) saattaisi olla valintani jopa kymmenen kaikkien aikojen käänteentekevimmän biisin listalle, mutta niinpä vain se on tällä albumilla varsin yksin. S'Expressin jatkohitit, Superfly Guy ja Sly & the Family Stonen biiseistä kikkailtu Hey Music Lover ovat varmaan aika lailla seuraavaksi parhaat biisit. Kokonaisuus on silti mukiinmenevämpi kuin Guru Joshin Infinity (1990), jonka nimikappale on täysin omaa luokkaansa ja toinen hitti Whose Law (Is It Anyway) aika lailla yhtä selvästi toiseksi paras. Höh. 1960-luvun albumitkaan eivät kyllä aina olleet hirveän hyviä, täyte on täytettä. Möh.

#674 kirjoitettu 20.02.2023 17:39

Viimeisen parin päivän sisällä olen kuunnellut seuraavat taideteokset ja hengentuotteet:

Godspeed You! Black Emperor – 'Allelujah! Don't Bend Ascend
Godspeed You! Black Emperor – Asunder, Sweet And Other Distress
Lee Ranaldo – Between The Times And The Tides

Kaksi ekaa on Efrim Menuckin johtaman kanadalaisen postrock-kollektiivin tekosia muutaman vuoden takaa. Tämän bändin aikaisemmista tuotoksista täällä Mikserissäkin muistaakseni kohistiin silloin joskus kun täällä oli vielä elämää ja innostusta johonkin erilaiseen. Nyt nuo kuulostavat paikoin ihan komeilta, mutta myös välillä aika rasittavilta.

Sonic Youthin kakkoskitaristin soolotuotanto on ainakin mulle ollut yllätyksellisen poppia. Ripauksittain ihan hyvääkin.

#675 kirjoitettu 21.02.2023 10:06

Godspeed You! Black Emperorilla on edelleen oma fanikuntansa, itselläni nimenomaan sen tyyppiseen musiikkiin liittyy tällä hetkellä eniten sellainen "aikanaan teki vaikutuksen mutta..." -fiilis.

Oma viimeisin levynkuunteluni: The Brand New Heavies – Shelter (1997). Tähän nyt liittyy sellainen juttu, että ajattelinpa jonain päivänä varmaan jo vuosikymmen sitten, että tämän kyllä ostan, kun jossain halpis-cd:nä törmään. Olin sen joskus toissa vuosikymmenellä kuunnellut läpi ja tykännyt kohtalaisesti. Lähinnä hittibiiseihin (Sometimes ja You Are the Universe) liittyy miellyttäviä muistikuvia siitä, kun on ollut nuorempi ja ihmetellyt maailmaa tuntuvasti nykyistä positiivisemmin – nykyäänhän sitä ihmettelee lähinnä kaikenlaisia persemäisyyksiä, mutta se siitä. You Are the Universea coveroi itse asiassa myös paras pubin nurkassa ikinä näkemäni bändi, tämä tapahtui joskus 2000-luvun alussa, muutkin esitetyt biisit olivat soul- ja funk-tyyppisiä covereita ja meikähän innostui tanssimaan niin, että eräs seurueeseen kuulunut jähmeähkö mieshenkilö äityi kutsumaan liikehdintääni adjektiivilla "nätti". Haha. No juu, tarina jatkuu niin, etten tietenkään törmännyt Shelteriin halpis-cd:nä yhtään missään, paitsi joskus sattumalta ja silloin levy oli hiukan naarmuinen, joten jätin hyllyyn. Ei kysymys ollut niinkään tärkeästä albumista, että sitä olisin kuunnellut jostain Spotifysta tai Youtubesta, ajattelin vain kuuntelevani sitten kun fyysinen editio on kohdalle osunut. No, tänä talvena se sitten osui kohdalle Lahessa Levykauppa Äxässä kokonaiseen YHDEN euron hintaan. Lol. Aivan hyvältä tämä kuulosti edelleen, joskin muutama täytteeltä tuntuva kappale hieman latistaa kokonaisfiilistä. Hyvää semiretroa groovemusaa, ei mieletöntä eikä mahtavaa.

#676 kirjoitettu 23.02.2023 11:34

Bob Dylan - Blonde on Blonde

Tässä on kyllä todella hyvä lp-levy. Sisältää monta erittäin hyvää biisiä ja todistaa sen että Dylan jos joku on mestari biisien kirjoittamisessa. Sad eyed lady of the lowlands on malli esimerkki miehen taidoista.

#677 kirjoitettu 23.02.2023 14:27

spaussi kirjoitti:
Bob Dylan - Blonde on Blonde

Tässä on kyllä todella hyvä lp-levy. Sisältää monta erittäin hyvää biisiä ja todistaa sen että Dylan jos joku on mestari biisien kirjoittamisessa. Sad eyed lady of the lowlands on malli esimerkki miehen taidoista.


Juu. Parempaa levyä ainakaan singer-songwriter genressä ei taida olla olemassakaan.

Tämän kunniaksi kuuntelin itse Bobin albumin The Bootleg Series Vol. 4 - Live 1966. Mikäli Roopertin tämän vuosimallin hyvin sarkastisen kuuloista laulutapaa kaipaa lisää niin tuossapa on Blondelle erinomainen kompanioni.

#678 kirjoitettu 23.02.2023 15:13

Filius|B kirjoitti:
Viimeks kuunnellu kokonaisen levyn..15 vuotta sitten.

Ei vaan jaksa kun surullinen totuus on että niissä on aina 80% paskaa.


kannattais kokeilla jotain muuta kuin rappia ja hip-hoppia välillä.

#679 kirjoitettu 23.02.2023 16:11 Muok:23.02.2023 16:18

Filius|B kirjoitti:

Se että me tehdään sitä (tai sitä muistuttavaa) kohtalaisesti,ei tarkoita että tulis sitä kuunneltua.



Olihan tämä jo tiedossa. Pakollinen puhemusapiikki on vain aina pakko heittää kun pienikin tilaisuus avautuu.

Sitä paitsi tajusinkin jo että räpätys ja hippelihop-levykäisten kohdalla tämä 80 taitaisikin olla turhan optimistinen prosenttiarvio.

Noiden annettujen esimerkkien perusteella 80 prosenttia paskaa kuulostaa ihan järkevältä. Stevie Wonderilta tosin täytyy olla aika lailla just ne paskimmat levyt että sopii tähän yhtälöön. CCR:ltäkin varmaan just Mardi Gras...

--------------------------------------------
Slipknotista puheen ollen kuuntelin just Stone Sourin covereista koostuvan levykäisen Straight Outta Burbank ensi kertaa. Varsin toimivia jokseenkin alkuperäisiä ehkä turhan paljon kunnioittavia versioita mm. Rollarien, Maidenin, KISSin ja Black Sabbathin klassikoista. Corey Taylorilla on mainettaan upeampi lauluääni kyllä. Ei siinä mitään.

Gimme Shelter

#680 kirjoitettu 23.02.2023 16:55 Muok:23.02.2023 16:57

F|Bitch kirjoitti:
Nyt puhuu tosi äijät musiikista niin ämmät on hiljaa.
Mutta jos puhuttais välillä nussimisesta. Olis nämä äijät...


uusia ketjuja voi aina perustaa...

"Mitä nussit nyt?"

"Mitä nussit viimeksi? Arvostele..."

"Pakko Saada..."

voi olla että valtaosalla vakiporukkaa olisi aika vähän kerrottavaa.