Mikseri.net

#522 kirjoitettu 17.07.2022 19:46

Zero Nine @ Kuusamon Olutfestarit, EVO-areena, 17.7. 2022

Viides tai kuudes kerta kun saman bändin näen ja esiintymisaika oli helvetin myöhään. Mutta nyt jytisi ja kunnolla. Saundit olivat kohdallaan, mutta silti pärjäsi ilman kuulotulppia.

#523 kirjoitettu 29.11.2022 10:55

Aika vähän elämää on ollut tässä langassa viime aikoina:

Marc Ribot @ G LiveLab Tampere, 28.11.2022

Ribot (s. 1954) veti akustisen soolokeikan, ja se ei ollut tietenkään mitään trubaduurikamaa, tietävät ne jotka tietävät. Parin viime vuoden aikana muutaman kerran siirretty konsertti toteutui vihdoin, joten paikalla oli täysi sali asialle vihkiytyneitä. Varsin ainutlaatuinen 90-minuuttinen musiikkielämys, jota yleisö osasi myös kunnioittaa. Genreistä on turha puhua tässä yhteydessä, wikipedia antaisi vaikka ”Experimental, alternative, avant garde, hardcore punk, no wave, classical, free jazz”, joten halukkaat saavat tuosta valita ja kuvitella.

#524 kirjoitettu 03.12.2022 23:48

Linda Fredriksson Juniper. Aina kiva kuulla musaa jonka tasoista ei itse pysty ikinä tekemään vaikka miten treenaisi.

#525 kirjoitettu 03.02.2023 09:56

Dungen, Tampereen Tavara-asemalla 2.2.2023

Kaupungin uusin keikkapaikka loi hienot puitteet ruåttalaisbändin keikalle. Odotetusti ja onneksi kitaristi Reine Fiske dominoi aika vahvasti, mutta ei kanssamuusikoissakaan valittamista ollut. Pääjehu Gustav on eläväinen hahmo ja pätevä biisinikkari, mutta kun en kovin laajasti tunne yhtyeen tuotantoa, muutamiin kappaleisiin oli vähän vaikea päästä sisälle, johtuen volyymista, balanssista, soundista, kuulostani? Ruotsin kieli on laulettuna(kin) kaunista - vaikka ei tällä kertaa yhtä kaunista kuin vaikka Thåströmin tai Wiehen (= skåånee!) lauluissa.

Lämppärinä soitti Pekka Laine & The Enchanted kuuden miehen ja kolmen kitaran voimin, ja sehän oli aivan nautittavaa melodista menoa.

#526 kirjoitettu 03.02.2023 10:37

cedarbear kirjoitti:
Dungen, Tampereen Tavara-asemalla 2.2.2023

Kaupungin uusin keikkapaikka loi hienot puitteet ruåttalaisbändin keikalle. Odotetusti ja onneksi kitaristi Reine Fiske dominoi aika vahvasti, mutta ei kanssamuusikoissakaan valittamista ollut. Pääjehu Gustav on eläväinen hahmo ja pätevä biisinikkari, mutta kun en kovin laajasti tunne yhtyeen tuotantoa, muutamiin kappaleisiin oli vähän vaikea päästä sisälle, johtuen volyymista, balanssista, soundista, kuulostani? Ruotsin kieli on laulettuna(kin) kaunista - vaikka ei tällä kertaa yhtä kaunista kuin vaikka Thåströmin tai Wiehen (= skåånee!) lauluissa.

Lämppärinä soitti Pekka Laine & The Enchanted kuuden miehen ja kolmen kitaran voimin, ja sehän oli aivan nautittavaa melodista menoa.

Kolmiäänisesti
”Duuuuuu ääär fööör fiin för miiiiiig, men jag vill ha dig ändååååååååå”

#527 kirjoitettu 01.04.2023 20:49 Muok:01.04.2023 20:49

Litku Klemetti @ Kuusamotalo, Kuusamo 1.4.2023

Oli jees. Kunnon vanhanajan bändimusisointia.

#528 kirjoitettu 07.04.2023 19:35

Steve Gunn & David Moore @ G Livelab, Helsinki, 5.4. 2023

Akustista kitara-pianomusiikkia, täysin improvisoitua tai ainakin sen oloista, vaikka luontodokumentin taustalle sopivaa, rauhallista ja seesteistä tunnelmaa. Täydellistä rentoutumismusiikkia, johon saattoi uppoutua. Jos ei sitten sattunut nukahtamaan. No, niin ei käynyt, jos sattui seuraamaan Gunnin vasemman käden sormien liikettä.
Lämppärinä Jukka Nousiainen yhdessä Janne Laurilan kanssa väänteli nappuloita ja kutoi äänimattoa, toisessa biisissään Jukka soitti kitaraakin.
Tosi miellyttävä retki pääkaupunkiin, ja takaisin.

#529 kirjoitettu 22.04.2023 15:05

Yo La Tengo @ Bremen Teater, Kööpenhamina (21.04.2023)

Kuudes kerta toden sanoo, oisko näin? No en tiedä, mutta ekasta taitaa olla jotain 25 vuotta. Veteraanitrio on edelleen kovassa terässä, ja vanhat suosikkibiisit soivat entistä jykevämmin ja terävämmin, ja Ira Kaplanin (66 v.) kitaraterrori näyttää saavan yhä mielettömämpiä muotoja. Samalla tavalla hiljaiset ja yksinkertaiset kappaleet sujuvat vaivattomasti. Täysi sali, kaksi tuntia soittoa + encoret, eipä enempää voisi toivoa.

Köpiksen konserttitarjonta on muutenkin ihan kiitettävä. Eilen, eli samana iltana, Store Vega -salilla - kyllä, siinä samassa paikassa jossa näin Low’n vähän vajaa vuosi sitten viimeistä kertaa - soitti Godspeed You Black Emperor!

Vanhakin ihan nuortuu, ainakin hetkeksi. 10/10.

#530 kirjoitettu 23.04.2023 15:54

Jore Marjaranta @ Ravintola Talonpöytä, Kuusamo, 21.4.2023

Hyvä keikka. Jore on saatana tiukka komppikitaristi. Rämpytti akustista voimalla ja samalla rytmityksellä kuin mitä itsekin soitan. 2-3 mielestäni parasta luulemaani Juha Tapion hittiä paljastui Jore Marjarannan biisiksi (mm. Miten pelko lähtee).

#531 kirjoitettu 21.05.2023 19:05

Litku Klemetti Duo @ Museoiden yö, Tampere - 20.05.2023

Kas siinäpä energinen esiintyjä, hulvaton tulkitsija, todella hyvä kosketinsoittaja ja omaperäinen laulaja, ja melko huippea lauluntekijä. Pitää kai sanoa että ei tämä ihan minun genreeni käy (jos minulle jokin yksi genre olisi se ainoa!), vaan olihan tuo tosi kivaa ja hienoa katsottavaa ja kuunneltavaa.

Samana iltana, saman tapahtuman yhteydessä, tsekkasin myös Jarkko Martikaisen soolokeikan. Ei siinäkään valittamista, herätti jopa pientä ihailua, vaikka en hänen äänenkäytöstään kovasti pidäkään.

#532 kirjoitettu 24.05.2023 00:09

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus Akustisena Kuusamotalo, Kuusamo 27.4.2023

Tämä menee kevyesti koskaan kokemieni keikkojen TOP10:in. Sähköiset levyversiot ovat moninpaikoin ehkäpä liian junnaavia omaan makuuni, mutta akustisesti kaikki toimii täydellisesti. Äärimmäisen tiukkaa, jopa grungeista soitantaa. Biisien tarinat tulivat hyvin esiin.

#533 kirjoitettu 15.07.2023 22:53

22-Pistepirkko @ Laukon kartano, Vesilahti - pe 14.7.2023

Ulkoilmakonsertti kauniissa puistossa ja kesäinen sää, pienet sadekuurot eivät haitanneet, eli pelkät puitteet jo tekivät illasta nautinnon. PK:n ääni ei ollut ihan kunnossa, mutta se ei menoa hidastanut, yhteensä lähes kahdessa tunnissa hieno otanta bändin tuotannosta. Edelleenkin (43 vuoden jälkeen!) ja paikoitellen trio kuulostaa amatöörimaiselta ja kotikutoiselta, mutta siinä se viehätys varmaan onkin. Eivät kai nuo muuten olisi yksi harvoja suomalaisia bändejä, joita jaksan ”seurata”.

#534 kirjoitettu 16.07.2023 09:39

Tommi Läntinen @ Kuusamon Olutfestarit, EVO-areena, Kuusamo 15.7.2023

Suomen Bruce Springsteen oli hyvässä vedossa. Yksittäisistä biiseistä Via dolorosa oli massiivinen kokemus.

#535 kirjoitettu 16.07.2023 10:29 Muok:16.07.2023 10:30

Kostiainen kirjoitti:
Tommi Läntinen @ Kuusamon Olutfestarit, EVO-areena, Kuusamo 15.7.2023

Suomen Bruce Springsteen oli hyvässä vedossa. Yksittäisistä biiseistä Via dolorosa oli massiivinen kokemus.


Yksi omista varhaisista keikkakokemuksista oli Läntinen jossain lentopallohallissa Salossa ysärillä. Oli kova. Muistan erityisesti basistin kovan menon ja hienot kaiuttimet. Olin kiinnostunut bassoista, vaikka en varmaan ollut edes koskenut sellaiseen vielä silloin.

Snacke muokkasi viestistä huonoa tekstiä 10:30 16.07.2023

#536 kirjoitettu 16.07.2023 16:39 Muok:16.07.2023 16:44

Omalla. Oli ihanaa

Fitz muokkasi viestiä 16:40 16.07.2023

Eiku mitä helvettiä, ei pidä paikkaansa. Eilen olin lisäks kuuntelemassa muutaman indierokkibändin iltaman, paikalla oli ainakin ilmeisesti comeback-keikan soittanut ysärikulttibändi Cessna. Se oli ihan ok, soitti vähän liikaa sitä Stereolab-henkistä matskuaan mistä en niin pidä, ne -97 surinarokkilevyt oli enemmän omaan mieleen. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin illan päättänyt Suite Green, mahtava flanellipaitarokkimeininki.

#537 kirjoitettu 19.07.2023 23:49

Kävin Iskelmäfestivaaleilla. Luulin ekana et se ois kamalaa mut alkoholin nautittuani aloin runsaasti nauttia esimerkiksi J.Karjalaisesta, Elastisesta ja Laura Voutilaisesta. Mutta Lairo Tähkää en kestänyt. En. Hyi helvata. Onneks alueella oli tanssibaari niin, menin sinne piiloon.

#538 kirjoitettu 06.08.2023 13:37

Brian Jonestown Massacre @ Epäjohdonmukaisten tanssiaiset, Rukajärvi, Kuusamo 4.8.2023

Sattuneesta syystä tämä jäi nyt viimeisimmäksi keikaksi. Bändin nimi oli ennestään tuttu ja jopa 2 biisiä tunnistin joskus ennenkin kuulleeni.

Vitusti porukkaa kuuntelemassa, massivinen show. Lavalla peräti 5 kitaristia ja yhdellä heistä henkilökohtainen tuulikone. Letti hulmusi koko setin ajan. Tamburiinin soittakin bändissä oli. Pitkistä välispiikeistä en oikein päässyt kartalle, mutta musiikki kyllä toimi.

#539 kirjoitettu 06.08.2023 16:17

Viime viikonloppuna oli kaverin 40v bileet ja siellä oli pari bändiä soittelemassa. Gattus Malugalum ja Grimoire Ad Imperator. Ensimmäinen oli jotain grindiä ja toinen oli kunnon black metal rituaali. En tiennyt bändejä entuudestaan enkä muutenkaan näistä mitään ymmärrä, mutta hyvää settiä vetivät ja maistui kyllä.

Bandien jälkeen meikäläinen veivaskin sit loppu illan levyjä ilman genrerajoja, pääasiassa UG konemusaa, joten pääsin samalla myös omalle privaatti keikalle. Jippii!

#540 kirjoitettu 12.08.2023 21:36

Osapuilleen 25 vuotta sitten näin telkkarista musiikkivideon. Mietin, että nämä tyypit olisi kiva nähdä livenä. Tietysti sitten menivät hajoamaan ennenkuin ehdin kengännauhoja solmia mutta ei hätää, pari kuukautta sitten julistettiin jäähyväiskiertue alkavaksi. Tällä kertaa puin nauhattomat kengät ja ryntäsin lippukauppaan. Eilen koitti ilon hetki kun Kyyria soitti Olympiassa.

Yleensä jään keikoilla taaemmaksi, varsinkin Olympiassa, ja harmittelen kun en näe mitään. Tällä kertaa ujuttauduin sievästi hymyillen eturiviin ja havaitsin, että kaikki muutkin lyhyet tytöt olivat siellä. Menen toistekin, siis.

Kyyria oli huomattavan energinen ja erinomaisen hikinen. Näyttivät siltä, että lavalla oli mukavaa vaikka olivatkin päässeet hiukan keski-ikäistymään. Reilun puolentoista tunnin aikana kuultiin kaikki hitit mutta kiitettävän vähän tarinointia. Olin oikein tyytyväinen, menisin toistekin jos tulisi mahdollisuus.

#541 kirjoitettu 12.08.2023 21:43

HW kirjoitti:
Osapuilleen 25 vuotta sitten näin telkkarista musiikkivideon. Mietin, että nämä tyypit Eilen koitti ilon hetki kun Kyyria soitti Olympiassa.


koin hetkellistä suurta hämmennystä kun kuvittelin Kyyriaa keikalla Pariisin Olympiassa. Mutta se kai onkin L'Olympia virallisesti ettei pitäisi mennä sekaisin.

#542 kirjoitettu 14.08.2023 12:25

Kostiainen kirjoitti:
Brian Jonestown Massacre @ Epäjohdonmukaisten tanssiaiset, Rukajärvi, Kuusamo 4.8.2023

Sattuneesta syystä tämä jäi nyt viimeisimmäksi keikaksi. Bändin nimi oli ennestään tuttu ja jopa 2 biisiä tunnistin joskus ennenkin kuulleeni.

Vitusti porukkaa kuuntelemassa, massivinen show. Lavalla peräti 5 kitaristia ja yhdellä heistä henkilökohtainen tuulikone. Letti hulmusi koko setin ajan. Tamburiinin soittakin bändissä oli. Pitkistä välispiikeistä en oikein päässyt kartalle, mutta musiikki kyllä toimi.


Olin samalla keikalla! Mulle taas kovin tärkeä bändi, niin oli mahtava päästä näkemään vihdoin. Välispiikit oli kyllä hirveetä paskaa, mutta isoin yllätys oliskin ollut jos Newcombe olis vanhetessa tullut mukavaksi.

Samaisilla festareilta täytyy itse mainita upea Tuomas Toivosen keikka. Kuuluu myös noihin edeltämainittuihin "kuunneltu sata vuotta, nähty livenä ei-koskaan" -artisteihin, olin ihan fanipoikana paikalla. Puolet Tuomaksen syntikoista ei lähtenyt soundcheckissä lopulta toimimaan selittämättömästä syystä, joka johti artistin tunnin mittaiseen improvisoituun keikkaan soittiminaan ainoastaan valtava kantele ja laulu. Vaikea sen enempää selventää mitä siinä tapahtui, mutta ne ketkä oli paikalla tietää mistä puhun kun sanon, että se oli vähintäänkin ainutkertaisen kaunista.

Muuten oliki sit ihan susipaska festari!

#543 kirjoitettu 20.08.2023 10:40 Muok:21.08.2023 12:02

Bushman’s Revenge with Alexander Hawkins @ Blå, Oslo - la 19.8.2023

Jos oikein dramaattiseksi heittäytyisin, niin voisin väittää että tämä oli niitä viimeisiä keikkoja bucket-listallani. Norjalaistrio vahvistettuna brittiläisellä Hammond-urkurilla soitti uuden levynsä (All the Better for Seeing You) julkaisun ja samalla 20-vuotisen uransa kunniaksi Grünerløkkan hämärällä pikkuklubilla. Konsertti oli Oslo Jazz Festival -viikon päätöskeikka, ja mikäpä siinä, tämä oli vähiten ”jatsia”, ja hyvä niin, siksipä olin paikalla. Olen kuitenkin aina lähestynyt tätä bändiä kitaravetoisena rock- or whatever triona, ja olihan se aika pysäyttävää nähdä ja kuulla kitaristi Even Helte Hermansenia aivan lähietäisyydeltä.
Pidin.

Pitipä vielä mainita, että päätösbiisinään soittivat tämän Sonny Sharrock -coverin
As We Used To Sing.

#544 kirjoitettu 20.08.2023 10:40 Muok:20.08.2023 10:41

#545 kirjoitettu 26.08.2023 16:09

Ryosuke Kiyasu + Olimpia Splendid @ Telakka, Tampere

Harvoin näkee tilanteita, missä täysi sali ihmisiä tuijottaa hiljaa ja intensiivisesti lavalle, missä tyyppi painii virvelirummun kanssa. Oli upeaa, ja hieno oppitunti taiteen todellisesta olemuksesta: mitä vaan voi tehdä - mutta kuun teet, tee täysiä.

Olimpia Splendid oli uusi tuttavuus, aivan mukiinmenevää noiserokkailua.

#546 kirjoitettu 26.08.2023 18:36 Muok:26.08.2023 18:38

Fitz kirjoitti:
Ryosuke Kiyasu + Olimpia Splendid @ Telakka, Tampere

Harvoin näkee tilanteita, missä täysi sali ihmisiä tuijottaa hiljaa ja intensiivisesti lavalle, missä tyyppi painii virvelirummun kanssa. Oli upeaa, ja hieno oppitunti taiteen todellisesta olemuksesta: mitä vaan voi tehdä - mutta kuun teet, tee täysiä.

Olimpia Splendid oli uusi tuttavuus, aivan mukiinmenevää noiserokkailua.


Pakko oli katsoa tubesta. Oli kyllä hämmentävää touhua. Tykkään itse kovasti virvelirummuista, mutta tuosta jampasta en ole ihan varma. Ihan kuin purkisi huonon rumpalin traumaa rumpuparkaan

#547 kirjoitettu 27.08.2023 13:12

SampoM kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Ryosuke Kiyasu + Olimpia Splendid @ Telakka, Tampere

Harvoin näkee tilanteita, missä täysi sali ihmisiä tuijottaa hiljaa ja intensiivisesti lavalle, missä tyyppi painii virvelirummun kanssa. Oli upeaa, ja hieno oppitunti taiteen todellisesta olemuksesta: mitä vaan voi tehdä - mutta kuun teet, tee täysiä.

Olimpia Splendid oli uusi tuttavuus, aivan mukiinmenevää noiserokkailua.


Pakko oli katsoa tubesta. Oli kyllä hämmentävää touhua. Tykkään itse kovasti virvelirummuista, mutta tuosta jampasta en ole ihan varma. Ihan kuin purkisi huonon rumpalin traumaa rumpuparkaan


Heh joo. Ihan ansioituneissa bändeissä Ryosuke on uransa aikana soittanut, että mistään taidon puutteesta tässä ei sentään ole kyse. Toki ihmiset on valitettavan kapeakatseisesti kategorisoinu tän sooloesityksen tiukasti käsitteen "Musiikkiesitys" alle, jolloin varmasti jää homman ydin kokematta.

Käy ilmeisesti melko useinkin Suomessa esiintymässä, suosittelen lähtemään rohkeasti katsomaan jos vielä tänne tulevaisuudessa eksyy!

#548 kirjoitettu 11.09.2023 22:15 Muok:11.09.2023 22:15

Kävimme perjantaina kuuntelemassa lisää nuorisomusiikkia vuosien takaa. Tällä kertaa meitä viihdyttivät White Cloud Fire sekä Waltari.

Aloitetaanpa ensinmainitusta. Yleensä lämppärit jäävät näkemättä, koska tämä kaveri tässä on auttamattoman hidas liikkeissään. Perjantaina kuitenkin onnistuin liikkumaan huomattavan vikkelästi, ja päädyimme tapahtumapaikalle jo ensimmäisen biisin puolivälissä. Tai toisen, en tiedä. Joka tapauksessa tämä odottamaton käänne ilahdutti minua suunnattomasti, sillä White Cloud Fire soitti ammattimaisen letkeästi mukaansatempaavaa rokkimusiikkia. Pidin heistä kovasti ja suosittelen kaikille.

Kuulun niihin tynnyrissä kasvaneisiin, jotka eivät ole aikaisemmin nähneet Waltaria elävänä eivätkä oikeastaan paljoa kuunnelleetkaan. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja suoraan sanottuna vähän pelotti. Mekkokriisi oli lähtiessä läsnä voimallisena, samoin hius-, kenkä-, sekä meikkikriisi. Onneksi aikaa oli sen verran rajatusti, etten ehtinyt näissä tuntemuksissani pitkään velloa.

Waltari soitti siis alkuperäiskokoonpanossaan Torcha!-albumin 30-vuotisjuhlan hengessä. Lavaa hallinneista suurista persoonista tunnistin vain Kärtsyn, joka näytti tismalleen samalta kuin Jyrkissä vuonna 4. Olin hämmentynyt ja hiukan kateellinen.

Luulin, että Waltari jäisi etäiseksi tuttavaksi, sellaiseksi jolle tarjotaan viileää käsipäivää harvoin tavatessa. Pääsin yllättymään, kun pidinkin heistä kovasti. Viimeistään Vogue päästi Waltarin "haluan uudestaan katsomaan!" -listalle.

Olin erinomaisen viihdytetty, hämmentynyt, hikinen, sekä jaloistani väsynyt.

#549 kirjoitettu 29.09.2023 01:40 Muok:29.09.2023 01:55

HW-tädin "nuorisomusiikkia naftaliinista" -seikkailut eivät suinkaan päättyneet tähän. Nimittäin! Palasimme juuri Pakkahuoneelta jossa soitti Demolition 23

Charming (aviopuoliso) pitää Michael Monroen tuotannosta (kukapa ei) ja kävi katsomassa Demolition 23:n vuonna -94 mainitulla Pakkahuoneella. Yllättävät, kesän korvalla julkistetut paluupistokeikat inspiroivat syntymäjuhlalahjalipun ostantaan, ja tänään koitti Suuri Päivä.

Vaikka torstai on keikkapäivänä jokseenkin ahdistava (työt, kaunistautuminen, siirtymä ennen kello yhdeksää), onnistuimme päätymään keikkapaikalle hyvissä ajoin, ja hyvä näin; terassilta huomasimme vartti ennen keikan alkua ovella huomattavan pitkän jonon.

En ole aktiivisesti kuunnellut Demolition 23:n ainoaksi jäänyttä levyä, vaikka jälkiviisaana voinkin kertoa, että tunnistin n.72% soitetuista kappaleista. Mike Monroe artistina on tuttu "jo" kolmen keikan takaa, joten tiesin mitä odottaa. Demolition 23 soitti kokoonpanossa Michael Monroe, Sami Yaffa, Nasty Suicide, Karl Rockfist.

Ylittikö Demolition 23 kaikki odotukset? Tottakai, tottakai.

Ensimmäisenä mieleen tarttui se, miten iloisilta kaikki näyttivät. Ei vain yleisö, vaan myös esiintyjät. Oli kuin bändi olisi odottanut paluuta ja riemuinnut siitä, että sai taas soittaa tutut biisit. Lavalta pursuili iloa silloinkin kun kappaleen sanoma oli synkkä.

Aluksi kuultiin luonnollisesti albumin menevimmät kappaleet luontevassa järjestyksessä mikä sai hyvin kayttäytyneen, ehkä hiukan vanhentuneen yleisön, pomppujalan vipattamaan. Kaikilla näytti olevan todella mukavaa, ja minusta se oli ehkä nautinnollisin osa koko tapahtumasta: en huomannut yhtäkään kulmien rypistystä enkä kuullut ainuttakaan negatiivista kommenttia.

Keikan loppupuolella huomattavan vähäpuheinen Mike sanoi, että seuraavaksi tulee biisi, jota ei ole ennen soitettu. Punaisissa valoissa soi Ain't It Fun, yksi suosikkini Guns'N'Rosesilta. Tämä ja Deadtime Stories, jonka Mike esitti yksin encoren aluksi, saattoivat kirvauttaa pari kyyneltä.

Kaikenkaikkiaan kokonaisuus oli ns. hyvänmielen keikka. Mikään ei kaduttanut, eikä mikään jäänyt harmittamaan, ja jos tarjoutuisi tilaisuus mennä uudestaan, menisin. Ja! Onnistuin asettumaan kohtaan, josta näin Nastyn sormet kitarasooloissa! Swoon!

* uteliaita keikkojen googlaus ääniä *

#550 kirjoitettu 28.10.2023 16:14

Jatketaanpa! Tällä kertaa kävimme ulkomailla asti livemusiikin perässä!

Lauantaina 21.10. Berliinin Columbia Theaterissa soitti IAMX. Tämä antoi oivallisen tekosyyn käydä ensimmäistä kertaa Berliinissä (erikoinen kaupunki, en oikein lämmennyt). Olimme valinneet hotellin melkoisen kaukaa keikkapaikasta, ja siirtymä oli varsin berliiniläinen operaatio: ratikka hukassa, metro myöhässä, kuuma, loputtomasti portaita, määrättömästi ihmisiä, ahdistunut, eksynyt. Selvisimme kuitenkin perille. Vaikka aikataulu näytti tiukalta, saimme seisoskella hiljalleen tiivistyvässä ihmismassassa 45 minuuttia odotellen artistin esiintuloa.

Äkkivilkaisulla Columbia Theater vaikutti varsin kelvolliselta keikkapaikalta: baaritiskit oli kaukonäköisesti sijoiteltu seinustoille ja salin lattia vietti portaittain lavaa kohti. Väljemmällä keikalla tila olisi varmasti toiminut moitteettomasti, mutta IAMX oli myyty ei vain loppuun, vaan yli. Olimme valinneet paikat salin keskivaiheilta, mutta pakenimme takariviin toisen kappaleen puolivälissä koska tungos kävi pelottavaksi. Takaa ei luonnollisesti nähnyt juuri mitään, mutta eipä tarvinnut murehtia tallotuksi tulemista.

IAMX on herkullinen ja mukaansatempaava esiintyjä. Vaikka showsta ei nähnyt oikeastaan muuta kuin salissa tanssivat valot, huolehti oivallinen äänentoisto siitä, että harmitus ei päässyt kasvamaan hallitsemattomiin mittoihin. Aion mennä toistekin mahdollisuuksien salliessa, mutta ehkä valitsen sekä korkeammat kengät että järkevämmän paikan.

#551 kirjoitettu 28.10.2023 22:06

Mä ainaki luen tätä blogii

#552 kirjoitettu 29.10.2023 16:05

Kävin kattomassa Dylan DeBlancia Telakalla. En ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta muut oli koska sali oli täynnä. Helvetin hyvää musaa, nynnypop meets americana ja laulu just sellasta epäselvää vähän nasaalia yninää kaiutettuna mikä saa mun sisälläni helisemään.

Ilmeisesti keikkailee pääasiassa bändin kanssa, mutta en oo varma haluanko kuulla sitä. Monesti itseltä menee terä tollasesta musasta jos siinä on joku default rokkibändi mukana, tykkään americanani riisuttuna.

#553 kirjoitettu 22.11.2023 11:51

Alan Sparhawk - Casa da Musica, Porto (21.11.2023)

En osaa sanoa tästä mitään objektiivista, ja kun en subjektiiviseksi kehtaa heittäytyä, viittaan Guardianin arvioon yhtyeen Utrechtin Le Guess Who -festarin keikasta muutama päivä sitten. Setti oli varmaan ihan sama, ymmärrettävästi, ja bändissä bassossa poikansa Cyrus, ja lisäksi rummut ja banjo. Monessa mielessä unohtumaton tunti.

Sparhawk oli itse asiassa Lambchopin lämppärinä, ja Lambchop oli tällä kertaa Kurt Wagner yksin, pianistin kanssa, laulamassa/lausumassa omituista lyriikkaansa. Boring.

#554 kirjoitettu 26.11.2023 18:38

Eilen Tampereen Tavara-asemalla soitti Pohjonen Alanko. Menimme katsomaan.

Tämä taisi olla toinen kerta kun näimme Pohjonen Alangon. Ensimmäinen kohtaaminen hämmästytti avaruusäänineen ja hassuine hattuineen, mutta kun tiesi mitä odottaa, oli esitys jopa viihdyttävämpi.

Kyseessähän on Taide, johon liittyy ihmisäänen taipuisuuden ihmettelyä, valoa ja videota, tanssibiittejä ja tietysti Kimmon haitari ja Ismon kitara. Ja viulu. Vajaan puolentoista tunnin aikana kuultiin kurkkulaulua, edellämainittuja avaruusääniä, naurua, ja muistaakseni pari ihan oikeaakin biisiä. Esiintyjät näyttivät siltä että oli oikeasti hauskaa, ja niin oli yleisölläkin. Keikka oli vähän lyhyenlainen, mutta niin täynnä kaikenlaista hienoa, että ilta tuntui hintansa arvoiselta. Suosittelen tätä kaikille, ja aion mennä uudestaan.

Ehkä alan Pohjonen Alankoa seuraavaksi superfaniksi!

#555 kirjoitettu 14.12.2023 23:37 Muok:14.12.2023 23:39

Jatketaanpa.

Joskus loppukesästä Hurmaavani havaitsi keikkoja selatessaan, että legendaarinen hevimetalliorkesteri nimeltä Fear Factory tulee Olympiaan joulun alla. Minähän en luonnollisesti tiennyt tästäkään yhtään mitään, mutta seurasin tänään sujuvasti. Torstaikeikat, kuten olen maininnut, ovat hiukan haastavia koska velvollisuudet yms säätö, joten päätimme juoda vettä.

Lämppärit jäivät taas suurimmaksi osaksi näkemättä, mutta ehdimme sentään nähdä osan Butcher Babiesista. Tyttö-örinä on aina kiinnostavaa, ja tämäkin oli ihan ok. Hyvin energinen sekä muutenkin viihdyttävä, musiikki tosin ei ihan suosikkeihin lukeudu.

Menneistä oppineena lähestyimme vaihdon aikana lavaa kohteena etummaiset rivit. Tällä kertaa lavan edustalla ei ollut pieniä tyttöjä, vaan suuria, karvaisia miehiä. Fear Factoryn saapuessa lavalle alkoi sekä tuplabasari- että strobotykitys, joka miellytti minua kovasti. Toisen biisin puolimatkassa lavalta käskettiin tehdä keskelle tilaa, ja havaitsimme päätyneemme moshpitin reunalle. Mikä ei miellyttänyt minua ensinkään!

Seuraavana kohteena oli takarivi, josta keikan seuraaminen oli huomattavasti turvallisempaa. Fear Factoryssahan soittivat iäkkäämmät herrasmiehet joiden keskellä oli nuoren oloinen laulaja, joka oli valitettavasti rikkonut jalkansa mistä johtuen keikka oli esiintyjien puolesta ei-aivan-niin energinen kuin musiikin aggressio olisi edellyttänyt. Olin hyvin vaikuttunut laulajan äänen kestävyydestä: kiertue on ollut pitkä, ja esiintymisiä lähes päivittäin. Tästä huolimatta Milo Silvestro kuulosti viimeisenkin biisin loppuun asti siltä kuin olisi juuri tullut suihkunraikkaana esiintymään.

Hieno keikka, vaikka pitti pelottikin. Suosittelen kovasti. Huomenna jatkuu, cha cha chaa!

#556 kirjoitettu 16.12.2023 20:54 Muok:16.12.2023 21:07

Muutama viikko edellämainittujen Fear Factory lippujen hankkimisen jälkeen oli minun vuoro silmäillä keikkalistauksia. Saatoin päästää hyvinkin kovaäänisen parkaisun havaitessani, että Fear Factorya seuraavana iltana samaisessa Olympiassa soittaa Lord of the Lost. Josta pidän kovasti. Hetken harkinnan jälkeen päätimme mennä katsomaan tätäkin koska kertaakaan ei olla kaduttu nähtyjä keikkoja, vaan vain väliinjätettyjä, ja eilen koitti Suuri ilta.

Päivä oli täynnä kaikenlaista säätöä, ja näin ollen molemmat lämppärit jäivät näkemättä. Ehdimme paikalle juuri kun Gothminister lopetti. Viimeisen biisin puolikas kuulosti oikein hyvältä, ehkä pääsen joskus näkemään enemmän.

Yleensä tässä vaiheessa seuraa yleisluontoista seilausta: ihmiset hakevat juotavaa, vaihtavat paikkaa, ostavat paitoja tai muuten vain hylkäävät salin, mikä tarjoaa oivallisen tilaisuuden etsiytyä lavan läheisyyteen. Tällä kertaa noin kolme ihmistä poistui väliajalla. Sali oli tupaten täynnä, ja soittoajan lähestyessä tungos vain tiivistyi. Lord of the Lost aloitti säntillisesti sovittuun aikaan, ja kävi selväksi, että luvassa oli niinsanottua massahysteriaa. Liikkumatilaa ei ollut milliäkään, ihmismassa pyrki lähemmäs lavaa, ja kun viereeni asettuneet minua kaksi kertaa suuremmat naisihmiset päättivät, että on hyvä hetki pogota, livistimme takariviin turvaan.

Tästä huolimatta näin sentään vilauksia bändistä. Settilistalta löytyi hittien lisäksi tuntemattomampaakin tuotantoa, mukaan luettuna Loreley, josta pidän kovasti, ja jonkun euroviisuvoittajan coveri. Se pina colada -biisi, kyllä te sen tiedätte.

Kaiken kaikkiaan Lord of the Lostin esiintyminen oli paitsi viihdyttävä ja musiikillisesti tasapainoinen kokonaisuus, myös hyvin ammatillinen. Chris Harms kertoi mukavia tarinoita biisien välissä ja muistutti yleisöä siitä, miten tärkeitä kaikki fanit ovat. Meitä kehotettiin myös tekemään yksityispitti (pogootte itsenne ympäri nyt, toinen käsi ilmaan, kaikki yhdessä!), ja olin oikeasti katketa naurusta kun edellisillan kauhumuistot pyrkivät pintaan.

Oli suunnattoman hauskaa, aion mennä toistekin (sanonko kaikista bändeistä samoin? Haittaako se?) ja koska en oman hitauteni takia ehtinyt ostaa teepaitaa saati pinssejä, menen nyt LOTL-verkkokauppaan tuhlaamaan. Cha Cha Cha!

#557 kirjoitettu 17.12.2023 19:33 Muok:17.12.2023 19:34

Zero Nine 45v juhlakonsertti, Kuusamo-talo, Kuusamo 17.12.2023

Tuttua ja turvallista, mutta silti kova keikka.

#558 kirjoitettu 13.01.2024 22:56

Olipa kerran monta kuukautta sitten päivä, jolloin huomasin Swallow The Sunin tehneen Jotain Jännittävää. Mainitsin asiasta doomiin perehtymättömälle Hurmaavalle, ja sain "voihan se olla hieno esitys" -olankohautuksen sekä lipunostouutiset. Perjantaina koitti Suuri Päivä jota varten matkasimme Helsinkiin asti!

Aleksanterin teatterissa (todella kaunis paikka) esitettiin ensin Stravinskyn teokseen pohjautuva The Rite erinomaisen hämmentävänä modernina tanssina. En ymmärtänyt juonesta tuon taivaallista, joten keskityin ihmettelemään ihmiskehon taipuisuutta ja tanssijoiden sulavuutta. Toisen rivin paikoilta sekä kuuli että näki hengästymisen, ja taisin huomata yhden tahattoman päähänpotkaisunkin.

Huomattavan pitkän, jonotuksen täyttämän väliajan jälkeen Swallow The Sun soitti Plaque of Butterflies -albumin kokonaisuudessaan tanssiesityksen piilottamana. Harvoin käy niin, että bändiä ei huomaa katsella lainkaan Tämäkin esitys oli erinomaisen hämmentävä moderni baletti, jota sävyttivät kuoleman ja yksinäisyyden tunteet. Musiikki oli täydellistä, luonnollisesti, ja vuodesta 2008 odotettu tanssiteos juuri niin lumoava kuin toivoin.

Kahlatessamme halki Helsingin jäätävän viiman ja lumikaaoksen, joka sai arvostamaan Tampereen intraa vieläkin enemmän, ohitimme Bar Loosen, vanhan hyvän ystävämme, jonka kyltti lupasi metallimusiikkia kolmen bändin voimin sekä kymmenen euron hintaan. Mitäpä siihen voi sanoa muuta kuin shut up and take our money.

Ensin soitti Roju, joka muistaakseni oli oikein menevää skrätsäyksellä varustettua metallipoppia. Ei kovin mieleenpainuvaa, mutta en vihannut, päinvastoin. Toivon muistavani kuunnella jossain vaiheessa levyltä.

Seuraavaksi oli Glacerate, joka on ilmeisesti kuvannut musiikkivideon Puuhamaassa, ja kuvailee musiikkiaan HyperMetalliksi. Glaceraten setti oli todella lyhyt, ja missasimme sen melkein kokonaan ulkona käymisen johdosta. Se mitä kuulimme, oli oikein viihdyttävää.

Viimeisenä soitti Crucify the Faith, jota menimme katselemaan oikein eturivistä kun sinne kerran mahtui. Soittajilla oli paljon kieliä ja paljon tukkaa, ja kaikkia käytettiin kadehdittavan ammattimaisesti. Tämä oli siinä määrin mukaansatempaavaa metallia, että fanityttöydyin välittömästi. Oli pittikin, hyvin kohtelias ja toiset huomioonottava sellainen.

Tämän kaiken jälkeen tuli vielä DJ soittamaan synthwavea ja postpunkkia mistä johtuen olimme kaikki molemmat hyvin iloisia.

#559 kirjoitettu 01.03.2024 10:02

Ahmed Ag Kaedy & Shubie Brothers @ G Livelab, Tampere - 29.2.2024

En tiennyt tuosta SB-yhtyeestä oikein mitään ennakkoon, mutta nehän olivat suomalaisia huippumuusikoita, mm. Miikka Paatelainen, Jussi Jaakonaho ja Janne Haavisto… Hiton hyvää settiä, eka tunti omillaan, ja sitten toinen tuon malilaiskitaristi/laulajan taustalla. Ag Kaedy ei ehkä ollut sellainen virtuoosi kuin vaikka Mdou Moctar, vaan pitäytyi perusasioissa kuivalla soundillaan. Sen sijaan bändin kitaristit pistivät kyllä parastaan, ja nostivat tuareg-soundin aivan uudelle tasolle. Hieno hybridi!
Shubie Brothersista täytyy vielä mainita, että oma settinsä toi seesteisimmillään mieleen amerikkalaisen Brokeback-yhtyeen äänimaailman, joka ei ollut ollenkaan huono juttu.

#560 kirjoitettu 28.03.2024 10:37

Slift & Kanaan @ Slaktkyrkan, Stockholm - 27/03 2024

Hilpeän niminen keikkapaikka… Lämppärinä oslolaistrio Kanaan soitti vajaat kolme varttia. Näin bändin eka kertaa v. 2019 Köpiksen Loppenilla Papirin supporttina. Silloin ensilevy oli jo tehty, nyt pitkäsoittoja on jo ainakin kahdeksan! Kyllä on sointi muuttunut n. viisi kertaa raskaammaksi, ja kitaristi Ask Vatn Strømin - hilpeä nimi tämäkin… - lisäksi myös basisti ja rumpali ovat lisänneet virtuoosin elkeitään. Genret on aina mahdottomia ja kai myös tarpeettomia, mutta nykyisellään tämä on kai freeform psychedelic, krautrock ja jazzmetal.

Ranskalainen trio Slift näyttää olevan aikamoisessa nosteessa, ja kyllähän nuo livenä saa aikaan aika helvetillisen metakan. Vähän molempien bändien kohdalla täytyy sanoa että melodisuuden puute - ok, tarkoittaako se nyt vain sitä että kitara ei kuulu? - vaivaa, ja se korostunee etenkin livenä (ja minun korvissani) siksi että basso ja rummut soivat niin mielettömällä volyymilla. Vai onko mulla vääränlaiset korvatulpat?

No, ilman tätäkin elämystä olisin… ööh… tätä elämystä köyhempi.