Mikseri.net

#402 kirjoitettu 23.03.2006 17:58

Sujata Masseyn Rei Shimura ja helmenkalastaja.
Ihan kelpo kirja, melko kevyttä luettavaa, kuten myös kaikki aikaisemmat Masseyn kirjat. Reilun 400 sivun lukemiseen meni puolitoista päivää. Ei paha.

#403 kirjoitettu 27.03.2006 09:31

no,tuli plarailtya englannin kielinen illustrated klassikko Robinson Crusoe. Tyon alla terveystiedon kirja,kappale 10 itsemurhaajista seka yopoydalla sivulla 23 oleva legenda Sherlock Holmesin parhaat seikkailut. Kevytta ja aikalailla helpohkoo materiaalia,johtuen varmaan loistavasta kielipaastani.

#404 kirjoitettu 27.03.2006 10:57

3000 Vuosimiljoonaa - Suomen kallioperä. Hmm, veery interesting. Sen verran kova teos, että luen jo seitsemättä kertaa läpi. Viimeisimmät romaanit taisivat olla Remeksen Nimessä Ja Veressä ja Kingin Desperation Tommosta helppoa iltalukemista, kelpo kirjoja.

#405 kirjoitettu 27.03.2006 14:48

Henning Mankel - Comédia infantil
kertoo ihmisten syvästä julmuudesta ja pahuudesta.

#406 kirjoitettu 27.03.2006 14:56

Sven Hassel - petetty armeija
Juu, ihan tavallinen Svenhassel -kirja eli hyvää viihdettä.

#407 kirjoitettu 28.03.2006 17:38

William Gibson: Neuromancer

Tämä klassikko ei paljon esittelyä kaivanne - cyberpunkin perusteos. 8-) Enkuksi tämä pitää tietenkin lukea, vaikka sanasto on paikoitellen verrattain vaikeahkoa.

#408 kirjoitettu 29.03.2006 00:54

Ylläoleva on todella hyvä!

Näitä luen aina silloin tällöin
Franz Kafka "Oikeusjuttu"
Flann O´Brien "Kolmas konstaapeli"
Mihail Bulgakov: "Saatana saapuu Moskovaan" (=maailman paras kirja)
Philip K. Dick "Valis", tai "Palmer Eldrich- kolmasti merkitty mies".


Ihan äsken luin jonkun kirjoittaman Kurt Cobain kirjan, joka oli suht tylsä. Nyt viimeksi luin Mika Waltarin 3 pienoisromaania, jotka oli ihan helvetin hyviä. Fine Van Brooklyn, Niin ei voi tapahtua ja joku kolmas.

#409 kirjoitettu 29.03.2006 17:49

luin viimeks kai uinu, uinu lemmikkini.
oli hyvä kirja, en nyt sen enempiä selittele. mutta leffa kirjasta oli mielestäni niin paska että joutui sitten kirja raiskauksen uhriksi

#410 kirjoitettu 29.03.2006 18:36

Funk-Daddy kirjoitti:

Franz Kafka "Oikeusjuttu"


Tämä on varmasti kaikkein pelottavin kirja, mitä ikinä on kirjoitettu. Suosittelen! Tästä ei nimittäin enää tunnelma parane.


Pasi Turunen: Vartiotorni - valtakunta uudessa valossa

Tämä kirja herätti aikanaan ilmestyessään melkoisen kohun suomalaisessa mediassa. Tässä nimittäin käydään järjestelmällisesti läpi Jehovan todistajien valheiden, skandaalien ja väärien profetioiden tayttämää historiaa. Myös heidän Raamatunkäännöksensä tarkoitushakuisia virheitä ruoditaan. Tämä kirja on paikoitellen todella karmivaa luettavaa, sillä nämä asiat ovat oikeasti tapahtuneet ja siitä huolimatta monet ihmiset pitävät Vartiotorni-seuraa yhä Jumalan erehtymättömänä puhetorvena, jonka auktoriteetti ylittää myös Raamatun. Pakollista luettavaa jokaiselle kristitylle, sekä kaikille muillekin, jotka ovat joutuneet tekemisiin Jehovan todistajien kanssa.

#411 kirjoitettu 29.03.2006 20:34

Luen tällähetkellä Arto Mellerin Kummitusjutun ilmakehää. Hyvä dokumentin tapainen teos.
Sitä ennen luin Arto Mellerin runokokoelmaa Nuoruus, siivekästä ja veristä.
Ja taas sitä ennen Juice Leskisen Äeti. Hienoja kirjottelijoita molemmat!
Runous on mukavaa ja hauskaa. Myös luettavana hauskaa ja mukavaa.

20:34 29.03.2006

#412 kirjoitettu 29.03.2006 20:36

Harry Potter - Puoliverinen Prinssi
Ei kovin kummallinen,lyhyt ja muutenkin aika laimea.Odotan parempaa viimeseltä osalta.

#413 kirjoitettu 31.03.2006 14:14

Albert Hofmann: LSD - My Problem Child

Albert Hofmann tunnetaan henkilönä, joka onnistui ensimmäisenä erottamaan puhtaassa muodossaan ja sen jälkeen tuottamaan synteettisesti LSD-25:ttä, sekä muutamia muita psykedeelisia substansseja (mm. niitä, joita Carlos Castaneda käytti ollessaan Don Juanin oppilaana). Tässä teoksessaan hän kertoo näiden aineiden historiasta ja siitä mihin niiden paljastuminen länsimaiselle yleisölle lopulta johti. Näitä aineita oli nimittäin alunperin käytetty erilaisina luonnotuotteina vain intiaanien pyhissä riiteissä, jolloin käyttö oli hyvin tarkasti rajattua. Erityisesti LSD:n saapuminen kaupallisille markkinoille aiheutti valtavan psykedelialiikkeen nousun 60-luvulla tunnetuimpana ja vainotuimpana apostolinaan tohtori Timothy Leary. Tässä teoksessaan Albert Hofmann kertoo kokemuksistaan psykedeelisten substanssien sekä niiden ympärillä pyörineen liikkeen parissa. Hän kertoo myös henkilökohtaisista kontakteistaan useisiin psykedelialiikkeen avainhenkilöihin. Tämä teos ei kuitenkaan ole mikään kritiikitön huumeiden ylistyslaulu, vaan kirjoittaja käsittelee myös LSD:n laajasta popularisoitumisesta aiheutuneita ongelmia, kuten teoksen nimikin jo antaa ymmärtää. Alunperinhän tarkoituksena oli valmistaa lääkeaine, jota voitaisiin käyttää hallitusti psykoterapiassa, mutta sen vaikutukset olivat niin uusia ja jännittäviä, että siitä tulikin suosittu tajuntaa laajentava huume. Tällaisen käytön tekijä tuomitsee vaarallisena ja vastuuttomana. Tekijä nähtävästi kuitenkin edelleenkin uskoo LSD:n potentiaaliseen hyötykäyttöön kaikista vastoinkäymisistä ja ylilyönneistä huolimatta.

#414 kirjoitettu 01.04.2006 13:37

LauriT kirjoitti:
Albert Hofmann: LSD - My Problem Child

[...]
Kiitos. Teit tästä ketjusta hyödyllisen ja järkevän. Pelkkä kirjojen luettelu on pätemistä, mutta sisällöstä kertomisesta voi joku muukin hyötyä.

#415 kirjoitettu 01.04.2006 20:41

Luin tuossa muutama viikko sitten Pikku prinssin. Oon joskus ennekun sen lukenut, mutta oli ihan pakko lukea uudestaan. Se on vaan niin ihana kirja. Jotkut väittävät sitä oudoksi.
Elikkä, jos joku ei ole koskaan kirjaa lukenut tai siitä kuullutkaan niin kerron siitä nyt (kirjaimellisesti) muutaman sanan: Pieni poika asuu pienen pienellä planeetalla ja lähtee etsimään ystävää.

Onko tämä sitten aikuisille vai lapsille tehty kirja? jaa-a, kai se on ensisijaisesti lasten kirja, mutta kyllä jokaisen aikuisenkin tämä pitäisi lukea ymmärtääkseen tiettyjä asioita elämästä.

#416 kirjoitettu 01.04.2006 22:11

Orson Scott Card: Ender's Game
Orson Scott Card: Speaker For The Dead
Orson Scott Card: Xenocide
Orson Scott Card: Children Of The Mind

Todella mainio kirjasarja ja vielä parempi, jos näkee tarinan läpi.

Aloitin juuri Robert Jordan: Tikaripolku.

#417 kirjoitettu 01.04.2006 22:25

LauriT kirjoitti:
Albert Hofmann: LSD - My Problem Child

[...]
Stocco kirjoitti:

Kiitos. Teit tästä ketjusta hyödyllisen ja järkevän. Pelkkä kirjojen luettelu on pätemistä, mutta sisällöstä kertomisesta voi joku muukin hyötyä.


Jep. Pari kertaa täällä on jopa syntynyt ihan keskusteluakin, vaikka ollaankin gallup-alueella. Ainahan se on mukavaa, kun joku huomaa.

#418 kirjoitettu 01.04.2006 23:05

Jean Rabe - Petos

Kirja oli pettymys

#419 kirjoitettu 03.04.2006 06:21

Esko-Juhani Tennilä - Svéjkin poika

Kertoopi Tennilän "elämäntarinan" lisäksi paljon (n. 4/5 kirjasta) Tennilän eduskuntatyöstä ja muistakin työhönsä liittyvistä seikkailuista. Hieno kirja, jos poliittinen (lähi)historia ja varsinkin vasemmiston näkökanta kiinnostaa, niin suosittelen!
Ja ei - ei ole lainkaan tylsää lukemista. Vaikka puhutaankin poliittisista päätöksistä, keskusteluista ja tapahtumista, niin kaikki se on kuvattu erittäin elävästi ja mukaansatempaavasti - voi melkein kuvitella huudon eduskunnassa kun porvarien kierot juonet ovat taas köyhiä kyykyttämässä..

#420 kirjoitettu 03.04.2006 13:39

Hannu Lehtelä - Mainettaan parempi; valtioneuvos Harri Holkeri

#421 kirjoitettu 03.04.2006 15:23

Dorothy Irving - Ammatti: muusikko

Oikein mukava ja helposti luettava kirjanen, joka sisältää mm. filosofista pohdintaa muusikon ammatista ja käytännön neuvoja esiintymistä ja harjoittelua varten. Suosittelen jokaiselle muusikolle ja musiikin opiskelijalle tyylistä riippumatta.

#422 kirjoitettu 13.04.2006 15:50

Dominic Streatfeild: Cocaine - An Unauthorized Biography

Todella laaja ja perinpohjainen esitys kokaiinin ja crackin historiasta sekä huumeidenvastaisesta sodasta. Teos lähtee löytöretkien ajasta, jolloin ensimmäiset Vanhan maailman lähettiläät törmäsivät intiaanien coca-kulttuuriin. Cocan pureskelu ei varsinaisesti kuitenkaan vedonnut eurooppalaisiin, vaan sitä käytettiin aluksi vain intiaanien hallitsemiseen. Vasta siinä vaiheessa, kun cocasta alettiin jalostamaan kokaiinia, se alkoi herättämään kiinnostusta eurooppalaisissakin. Aluksi kokaiinia käytettiin lääketieteessä ensimmäisenä tunnettuna paikallispuudutusaineena.

1900-luvun taitteessa kokaiini oli kuitenkin jo vakiintunut rikkaiden ja älykköjen keskuudessa suosituksi huumeeksi. Mm. Freud käytti sitä todennäköisesti koko elämänsä ajan, vaikka hän itse muuta väittääkin teoksessaan "Unien tulkinta". Myös Aldous Huxley tunnetaan huumeilustaan, samoin Adolf Hitler, joka käytti sekaisin amfetamiinia ja kokaiinia - yhdistelmä tunnetaan nimellä "speedball". 1920-luvulla kokaiinin käyttö romahti Euroopassa ja USA:ssa 1. Maailman sodan vaikutuksen takia. 1940-luvulla sitä käyttivät enää lähinnä eurooppalaiset sotilaat ja sotaveteraanit. 1960-luvulla se alkoi kuitenkin nousta taas uudelleen suosioon, tälläkin kertaa aluksi rikkaiden ja menestyvien keskuudessa. 1980-luvulla kokaiinista jalostettu crack (crack keksittiin jo 70-luvulla, tosin nimellä "freebase") toi hinnat niin alas, että aineesta tuli lopulta yleinen vitsaus kaikista köyhimmissä kansanluokissa nimenomaan USA:ssa. Tämä kehitys johti varsinaisen "huumeidenvastaisen sodan" aloittamiseen USA:n toimesta.

Euroopassa crack ja kokaiini tosin eivät ole levinneet niin laajalle, vaan käyttö on rajoittunut vain suhteellisen pieniin piireihin verrattain korkeiden hintojen ansiosta. Tämä Euroopan hintaero USA:han nähden johtuu puhtaasti maantieteellisistä etäisyyksistä - tämän hetken kokaiiniteollisuuden keskus on nimittäin Etelä-Amerikka ja erityisesti Kolumbia. Kokaiinin salakuljettaminen USA:han Meksikon tai Kuuban kautta on halpaa ja suhteellisen helppoa. Eurooppaan salakuljettaminen on huomattavasti vaarallisempaa, koska täällä on paljon tiukempi syyni rajoilla ja henkilöstön lahjominen on vaikeampaa.

#423 kirjoitettu 13.04.2006 20:07

Alan W. Watts - Zen
Ihan yes kirja. Tästä kyllä on jo jonnin verran aikaa. Toinen kerta kun luin, tällä kertaa omana. Avautui aihepiiriin nähden aika hyvin. Taisi olla ajatuksena nimenomaan länsimaiselle lukijalle sulateltu teos. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille.

Thomas Hylland Eriksen - Hetken Tyrannia
Ihan yes kirja. Ideana siis sen näennäisparadoksin ruodinta että miksi nyt kun on näitä kaiken maailman aikaasäästäviä tekniikoita niin vallan paljosti niin silti kaikilla on vaan koko ajan kiire. (Tai ei kaikilla mutta no siis tuota no niin)

Sivuaa paljolti samaa aihetta kuin edellinen mielestäni.

#424 kirjoitettu 14.04.2006 23:54

Robin Hobb - Narrin Matka

Fantasiakirja, joka yllätti hienolla maailmallaan joka ei ole Tolkien-rip off:ia, kuten niin monet muut fantasiamaailmat tuppaavat olemaan. Hyvin kirjoittettua tekstiä, jota on mukavaa ja sujuvaa lukea. Oikein viihdyttävää luettavaa, vaikka juonenkäänteet olivatkin välillä turhan ennalta-arvattavia. Mutta aiheutti mielihalun etsiä käsiin sarjan seuraava osa, mikä on aina kirjalle hyvä ominaisuus.

4/5

#425 kirjoitettu 15.04.2006 21:47

Dan Brown: Da Vinci -koodi
Eilen aloin tuota lukemaan, ja näin nopeasti sen ahmisin. Se, että kertooko tuo jotain kirjan keveydestä, jääköön nyt pohtimatta. Kaikenkaikkiaan tykkäsin, paljonkin. Varsin viihdyttävä teos, johon tosiaankin uppoutusin. Henkilöhahmot jäävät tosin jokseenkin pintapuolisiksi, mutta eipä tuo nyt haitannut. Helppolukuista tekstiä ja mielenkiintoinen aihe - juuri sopivaa luettavaa näin pääsiäislomalla.

#426 kirjoitettu 16.04.2006 03:27

Kalevalaa tullut luettua, ihan koulua varten.

#427 kirjoitettu 16.04.2006 13:01

Kurt Vonnegut - Mestarien aamiainen

Pitkänäperjantaina puraisi kirjakärpänen, joten lukaisin vanhan suosikkikirjani yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Loistavaa tarinankuljetusta ja hienoja henkilöhahmoja, etenkin maailman tykein tieteiskirjailija Kilgore Trout.

Juuri nyt on työn alla paljon puhuttu Da Vinci -koodi. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta kirjalta.

#428 kirjoitettu 18.04.2006 20:33

Lukaisin tuossa pääsisäisloman aikana kasan kirjoja...

Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja

Jaakko Hämeen-Anttila on kääntänyt suomeksi mm. Koraanin. Hän on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Helsingin yliopistossa. Vakaumukseltaan hän on kuitenkin tietääkseni ihan "kunnon kristitty". Tämä kirja onkin periaatteessa kristityille kirjoitettu esittely islamin uskonnosta ja historiasta. Islamia peilataan tässä länsimaisen kulttuurin ja kristinuskon kautta tuoden esille yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia.

Tämä kirja onkin mielestäni erittäin suositeltavaa luettavaa jokaiselle läntisen kulttuurin piirissä kasvaneelle ihmisille, sillä pelkän Koraanin avulla islamista saatava kuva ei nähtävästi vastaa kovinkaan hyvin todellisuutta. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Koraanin rinnalla yhtä tärkeä uskonnollisen opin lähde on ns. "sunna-tieto" eli profeetta Muhammadin elämää ja käyttäytymistä käsittelevät kertomukset ja niiden oikeaoppiset tulkinnat. Näistä kertomuksista käytetään nimitystä "hadith" ja ne jakaantuvat aina kahteen osaan: ensimmäinen osa on todistajaketju profeetasta tai hänen seurassaan olleesta silminnäkijästä kertomuksen ylöskirjanneeseen henkilöön, toinen osa on itse tarina, joka sisältää aina jonkin uskonnollisen opetuksen. Sunnan pohjalta on muodostettu joukko perimmäissäädöksiä, joista käytetään nimitystä "sharia". Tämän lisäksi hyväksyttyjä uskonnollisen opin lähteitä ovat muslimien historiallinen yksimielisyys jostain asiasta sekä Koraanista tehdyt "analogiapäätelmät" eli sen rinnastukset nykypäivään.

Nämä neljä tekstitraditiota siis säätelevät islamin oppia ns. sunna-muslimien keskuudessa: Koraani, sunna, yksimielisyys sekä analogiapäätelmät. Tämän lisäksi ns. shia-muslimeilla annetaan poikkeuksellisen suuri arvovalta imaamien omille mielipiteille. Imaameista korkein on ajatolla. Hänen sanansa painaa yhtä paljon, kuin paavin sana katolilaisten keskuudessa. Iran on nykyään kaikista tiukimmin shialainen valtio - tämä on lähinnä edesmenneen ajatolla Khomeinin ansiota. Lisäksi on olemassa myös ns. suufilaista islamia, jossa kaikki painoarvo annetaan Jumalan palvonnalle ja ylistämiselle.

Nykyajan muslimiterrorismista vastuussa on lähinnä wahhabiittilainen islam, joka on alun perin lähtöisin Saudi-Arabiasta, mistä se on levinnyt myös muualle maailmaan. Tälle ominaista on kiihkeä arabinationalismi ja mm. Osama bin Laden on alkujaan wahhabiittilainen saudi, vaikka hän onkin menettänyt jo aikoja sitten kansalaisuutensa. Nykyään nimittäin wahhabiittilaisuus näkyy vain ja ainoastaan Saudi-Arabian sisäpolitiikassa - Saudi-Arabia on arabimaista kaikista tiukimmin islamistinen - heidän ulkopolitiikkansa sen sijaan on hyvin ystävällismielistä lännelle. Afganistanin taleban-hallitus oli niin ikään wahhabiittilainen.


Lisbeth Haase: Rakas Johann Sebastian!

Tämä on siitä poikkeuksellinen säveltäjäbiografia, että tämä onkin kirjoitettu säveltäjän vaimojen näkökulmasta. Tämä kirja perustuu lähinnä säilyneeseen Bachin kirjeenvaihtoon. Mukana lienee kuitenkin aimo annos romantisointia. Musiikin historian kannalta tämä on varsin suppea ja pinnallinen teos, joka toimii parhaiten lisämateriaalina esim. Malcolm Boydin Bach-biografialle tai muulle vastaavalle laajemmalle teokselle. Bachin musiikkia tässä Lisbeth Haasen teoksessa ei käsitellä nimittäin juuri lainkaan, vaan tämä kirja keskittyy lähinnä Bachien perhe-elämän kuvaamiseen.


P. Mustapään runoja - valikoinut Maunu Niinistö

P. Mustapää on taiteilijanimi, jonka takana vaikuttaa tunnettu kansanrunouden tutkija Martti Haavio. Hänen runoilleen ominaista on vahva kansanrunouden vaikutus: säetoisto, arkaismit, kronikanomaisuus ja myyttisyys. Tässä kokoelmassa on mukana sekä Martti Haavion 20-luvun tuotantoa, että myöhempää 40- ja 50-lukujen tuotantoa, joka alkaa jo loppupäässään lähentymään modernismin monikerroksisuutta. Näissä uudemmissa runoissa viittaukset mytologiaan ja uskontoon ovat toisinaan erittäin voimakkaita. 20-luvun tuotanto on vielä enimmäkseen helpommin lähestyttävämpää, mutta loppupään runous vaatii toisinaan lukijaltaan jo varsin paljon taustatietoa mytologian tuntemuksen muodossa. Vuodelta -45 on peräisin P. Mustapään tunnetuin runohahmo, läkkiseppä Lindblad, joka sittemmin esiintyy useissa P. Mustapään runoissa käyden läpi koko elämän kirjon aina tuonpuoleiseen asti. Muita P. Mustapään "legendaarisia" hahmoja ovat mm. Mikko Puhtinen ja Dominus Krabbe.


Benny Hinn: Hyvää huomenta, Pyhä Henki

Päätin nyt sitten lukaista tällaisenkin tekeleen, kun aiheesta on täällä keskusteltu hiljattain ja tiedän muutenkin Benny Hinnin olevan varsin huteralla pohjalla opetuksessaan.

Suurin epäraamatullinen harha hänen opetuksissaan on ehdottomasti se tapa, jolla hän tulkitsee kolminaisuusoppia omien tarkoitusperiensä oikeuttamiseksi. Hänen mukaansa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki erillisiä persoonia, joilla jokaisella on oma erillinen olemuksensa. Nämä toimivat kaikki erikseen toisistaan täysin itsenäisinä ollen kuitenkin keskenään sopusoinnussa. Tämän pohjalta hän on tullut sellaiseen päätelmään, että Isä ja Poika ovat ylhäällä Taivaassa, eivätkä voi mitenkään olla suorassa vuorovaikutuksessa uskovien kanssa muuten kuin Pyhän Hengen välityksellä. Tähän mennessä kaikki on muutoin ok, paitsi että tuo kolminaisuuden eri aspektien erillisyyden voimakas painottaminen herättää varmaan useimmissa Raamattunsa tuntevissa lukijoissa jo tässä vaiheessa kysymyksiä ja ihmetystä. No, pahin onkin vasta tulossa.

Benny Hinn katsoo olevansa nimittäin erityisesti voideltu Jumalan lähettiläs, joka voi jakaa Pyhää Henkeä kaikille halukkaille, jotka vain suostuvat "antautumaan kokonaan". Antautumiseen kuuluu luonnollisestikin olennaisena osana vapaaehtoinen luopuminen kohtalaisen suuresta summasta käteistä, jonka Benny Hinn kerää itselleen "Jumalan valtakunna työtä varten". Verottomana tietenkin. Samalla, kun hän kiertää veroja minkä ehtii ja ostelee uusia autoja, pukuja, timanttisormuksia ynnä muita ylellisyyksiä, hän saarnaa täysin vakavissaan seuraajilleen "täydellistä antautumista" ja "lihan kuolettamista". Lisäksi hänellä on paha tapa koroittaa itseään "pienillä valkoisilla valheilla" - "tuhansia" tulee uskoon ja parantuu hänen kokouksissaan "joka viikko", jälkeenpäin näistä tyypeistä ei kuitenkaan löydy jälkeäkään. Uskokoon ken haluaa.


Kerstin Klason: Jumalalle arvokas

Kirja kertoo kehitysvammaisesta Ruotsin sosiaalihuoltojärjestelmässä. Kirjan päähenkilö Elisabeth Broberg on ollut vauvasta asti laitoshoidossa ja pääsee vasta teini-iässä ensimmäisen kerran viettämään joulua oikeiden vanhempiensa luo. Myöhemmin hän alkaa aktiivisesti ajamaan vammaisten oikeuksia kiertäen puhumassa TV-ohjelmissa, kouluissa ja seurakunnissa. Kirja perustuu todelliseen henkilöön.

#429 kirjoitettu 19.04.2006 02:17

Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa

Historiallinen romaani joka sijoittuu Malakaan (Malesia) toisen maailmansodan aikaan, kun japanilaiset sotajoukot valloittivat maan joka oli käytännössä Brittiarmeijan komennossa. Sodan jälkeiset kirjan tapahtumat sijoittuvat Australian takamaille, karjatilalle.

Oikein mukava romaani, jossa rakkaustarinan ohella kirja maalaa kuvat maailmoista kaukana täältä sekä ajassa että paikassa. Hellyyttävä tarina sitkeistä ihmisistä.

#430 kirjoitettu 21.04.2006 14:12

Anthony de Mello: Havahtuminen

Teos "Havahtuminen" ilmestyi intialaisen jesuiittaveljen A. de Mellon kuoleman (v. -87) jälkeen. Se sisältää hänen New Yourkissa pitämien luentojensa transkriptioita. Kirjalliselta tyyliltään tämä kirja on siis puheen- tai saarnanomaista. Kirja on pastori J. Francis Stroudin toimittama.

Teoksessaan "Havahtuminen" de Mello käsittelee oman itsensä löytämistä hengellisen heräämisen kautta. Tähän prosessiin viittaa myös kirjan nimi. De Mellon mukaan hengellinen herääminen tapahtuu, kun yksilö tajuaa, että hänen tunteensa ja halunsa eivät ole yhtä kuin "minä itse", vaan ne ovat pelkästään jotain, mitä "minä" saattaa erilaisissa tilanteissa kokea. Viha, rakkaus, tuska ja onni ovat vain pelkkiä ohimeneviä tunteita, joille ei pidä antaa liian suurta arvoa. Kun yksilö oppii tarkastelemaan itseään ulkopuolisen silmin, hän ikään kuin havahtuu hereille unesta ja kokee hengellisen heräämisen. Tällöin toteutuu de Mellon mukaan se mihin Paavali viittasi sanonnalla "olemme maailmassa, mutta emme maailmasta". De Mello asettaa keskivertoihmisen iänikuisen onnentavoittelun hyvin kyseenalaiseksi. Hänen mukaansa tärkeintä elämässä ei ole onnellisuuden saavuttaminen, koska onnen tunnetta seuraa aina masennus, vaan sen sijaan ihmisen tulee vapautua kaikista itseään sitovista tunteista. Tätä tarkoittaa de Mellon mukaan Paavalin opettama "lihan kuolettaminen". Vapaus on de Mellon mukaan ennenkaikkea tunnetason vapautta kaikista ennakko-odotuksista ja velvollisuuksista. Tällöin ihminen lakkaa hänen mukaansa etsimästä onnellisuutta ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä. Tätä tarkoittaa hänen mukaansa Jeesuksen opetus "ihmisen pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi". Ihmisen on de Mellon mukaan lakattava myös tekemästä tietoisesti hyvää tai pahaa tullakseen todella vapaaksi. Tällöin toteutuu hänen mukaansa Jeesuksen opetus siitä, kuinka "oikea kätesi ei saa tietää mitä vasen kätesi tekee". De Mellon mukaan Jeesus eli täysin synnittömän elämän, koska hän ei voinut tehdä tietoisesti väärin. Toisaalta hän ei myöskään tehnyt tietoisesti oikein, koska tämähän olisi de Mellon mukaan vain hienostunut muoto itsekkyydestä. Jeesus oli oikean ja väärän yläpuolella, koska hän oli "hereillä".

Kokonaisuutena "Havahtuminen" sisältää monia varsin mielenkiintoisia ja järkeenkäypiä ideoita. Tosin de Mellon käsitykset kristinuskosta ovat paikoitellen ehkä hieman epäortodoksisia ainakin minun käsittääkseni.

#431 kirjoitettu 21.04.2006 14:20

Jaroslav Hasék - Kunnon Sotamies Svéjk (osat 1-2)
Noh, seuraavaks sitten osat 3-4.. tosi hyvältä vaikuttaa, suosittelen.

#432 kirjoitettu 22.04.2006 23:50

Kate West: Wiccan käsikirja

Yleistajuinen, pääasiallisesti melko nuorelle lukijakunnalle suunnattu, opas wiccan perusteisiin. Tässä ei varsinaisesti käsitellä mitään kovin vaikeatajuisia metafyysisiä kysymyksiä siis.

Wiccahan ei oikeastaan ole mikään "kunnollinen" uskonto siinä mielessä kuin vaikkapa kristinusko, juutalaisuus tai islam, koska wiccalla ei ole vastaavankaltaista vakiintunutta tekstitraditiota. Wicca on pikemminkin yhdistelmä useista eri uskonnoista - mukana on pääasiallisesti aineksia sumerilaisesta ja kelttiläisestä mytologiasta, mutta myös kreikkalaiset, roomalaiset, germaaniset ja pohjoismaiset myytit ovat merkittävässä asemassa.

Oikeastaan voitaisiin sanoa, että wiccan täsmällinen muoto riippuu pitkälti siitä, että missäpäin maailmaa sitä kulloinkin harjoitetaan. On tietysti olemassa joitain yleisesti suositumpia muotoja, kuten gardnerilainen tai aleksanterilainen wicca, mutta niissäkin on paljon sisäisiä variaatioita.

Pääosassa kuitenkin näyttää olevan voimakas ritualismi ja animistinen tai polyteistinen jumal'käsitys. Myös erilaiset luonnonparannusmenetelmät ovat tärkeitä wiccassa.

Länsimaisissa wiccan muodoissa näyttäisi myös korostuvan tietynlainen uskonnollinen feminismi tai vaihtoehtoisesti sellainen polyteistinen ajattelu, jossa tunnustetaan sekä miespuolista, että naispuolista jumaluutta yhtäaikaa tasavertaisina kumppaneina. Tämähän on suuri ero perinteellisiin patriarkaalisiin "kirjan uskontoihin".

#433 kirjoitettu 23.04.2006 21:38

Christopher Paolini: Eragon

Christopher Paloini: Esikoinen

Aika jänskiä fantasiakirjoja

#434 kirjoitettu 23.04.2006 22:13

Eastwood kirjoitti:

Ei ole vaikea ymmärtää miksi kaikki hc-kristityt pillastuivat tuosta.


Ei niin... Ikävä kyllä. Suurin osa tuosta kirjastahan on täyttä satua. Tarkoitan nyt juurikin niitä "historiallisia tosiasioita", joita tuossa esitellään. Minäkin olin aluksi vähän niin kuin, että "mitä vittua?", kunnes tutustuin itse paremmin Nag Hammadista löytyneihin kirjoihin ja muuhun kirjan pohjamateriaaliin. Teos "Pyhä Veri - Pyhä Graal", johon tuo Da Vinci -koodi perustuu on kuulemma muuten huijausta (löytyy kirjahyllystäni, en ole vaan ehtinyt lukemaan, se on aika paksu järkäle). Da Vinci -koodin shokeeraavuus perustuu siihen, että siinä uskotellaan lukijalle tosiasioina itse keksittyjä juttuja.

#435 kirjoitettu 23.04.2006 22:48

Marja-Leena Parkkinen: Ulos kaapista

Tähän kirjaan on koottu suomalaisten homoseksuellien kaapistatulotarinoita. Ne ovat varsin avartavaa luettavaa ja pakottavat ajattelamaan asioita myös näiden henkilöiden kannalta. Kirjan lopussa käsitellään suppeasti myös homoseksuaalisuuden historiaa sekä siihen liittyviä psykologian virhekäsityksiä.

Näissä virhekäsityksissä on pääasiallisesti yritetty väittää, että homoseksuaalisuus riippuisi tietyntyyppisestä kasvatuksesta ja perheoloista (mm. Erik Ewalds ajaa Suomessa tätä ns. "eheytymisoppia"). Tämä olettamus on kuitenkin osoitettu selkeästi virheelliseksi tilastollisilla tutkimuksilla. Homoseksuaalisuus on siis luultavasti lähinnä henkilön omista luontaisista taipumuksista kiinni.

Homoseksuaalisuuden harjoittaminen oli rangaistavaa Suomen lainsäädännön mukaan vielä vuoteen 1971 asti. Tautiluokituksesta se poistettiin vuonna 1981. Homoseksuaalisen parisuhteen rekisteröiminen tuli mahdolliseksi vuonna 2002.

#436 kirjoitettu 23.04.2006 22:54

Michael Cunningham: Tunnit

Aika mielenkiintoinen kirja. Pohjaa Virginia Woolfin elämänkertakirjoihin, päiväkirjoihin ja tämän kirjoittamaan Mrs Dalloway -kirjaan. Kirjassa on kolmen naisen tarinat, joiden väliltä löytyy linkkejä toisiinsa. Hyvä kirja.

Myös elokuva on mainio

#437 kirjoitettu 01.05.2006 18:51

Dalailama & Howard B. Cutler: Onnellisuuden taito

Tämä kirja on syntynyt tiibetiläisen uskonnollisen johtohahmon, Dalailaman, sekä länsimaiseen psykoanalyysiin erikoistuneen tohtori Cutlerin käymien keskustelujen pohjalta. Kirjassa siis yhdistyy perinteisen tiibetiläisen buddhalaisuuden ja länsimaisen psykologian näkemykset. Kirja on toisin sanoen suunnattu länsimaisille ei-buddhalaisille lukijoille, joita kuitenkin kiinnostaa edes jossain määrin henkisyys ja hengellisyys.

Dalailaman johtoajatuksena on, että onnellisuus on mielentila, joka on mahdollista saavuttaa järjestelmällisellä mielen harjoittamisella. Hän kertoo erilaisia käytännöllisiä ajatteluharjoituksia, joilla voidaan muuttaa omaa suhtautumistapaa rakentavammaksi. Onnellisuus on Dalailaman mukaan vapautta kärsimyksestä. Kärsimys taas ei niinkään johdu Dalailaman mukaan ulkoisista olosuhteista, vaan ihmisen sisäisestä asennoitumisesta näihin.

Kirjassa on paljon hyviä ja käytännöllisiä ideoita, joita voidaan käyttää oman elämänlaadun parantamiseen. En kuitenkaan henkilökohtaisesti usko, että ihmiselle on mahdollista varsinaisen onnellisuuden saavuttaminen joidenkin mielikuvaharjoituksien avulla yksinään, kuten Dalailama antaa ymmärtää. Selvää on kuitenkin ainakin se, että jonkinlaisella myönteisellä tavalla tällaiset harjoitukset voivat varmastikin vaikuttaa suorittajansa asennoitumiseen, mikä luultavasti tekee ihmisen jokapäiväisistä kärsimyksistä täällä maan alhoissa edes hieman siedettävämpiä.

Kannattaa tutustua, vaikka ei ehkä kannatakaan odottaa mitään "oikotietä onneen" tästä kirjasta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kärsimys kuuluu jokaisen ihmisen elämään olennaisena osana kaikkitietävän Jumalan salatuissa suunnitelmissa, jotka lopulta koituvat kaikkien omaksi parhaaksi. Olen tosin tietoinen siitä, että tämäkin on vaan yksi tapa muiden joukossa suhtautua kärsimykseen, eikä välttämättä juurikaan lisää ihmisen ymmärrystä kärsimyksen olemassaolon todellisesta syystä.

#438 kirjoitettu 03.05.2006 15:27

Mika Waltari - Turms, kuolematon

#439 kirjoitettu 03.05.2006 16:05

Molière: Saituri
Näytelmä, joka kertoo nimensä mukaisesti hyvin saidasta miehestä sekä hänen lapsistaan, palvelijoistaan yms.
Koko näytelmän lukemiseen meni aikaa noin pari tuntia, sillä ehdin lukea sen tänään hypäreiden aikana. Sivuja oli muistaakseni 123.
Aluksi epäilin, etten jaksa lukea tätä, mutta ihme kyllä jaksoin ja se oli jopa mielestäni melko hauska.
Go Molière, go!

#440 kirjoitettu 03.05.2006 22:52

Judith Michael - Verkkoon kiedotut 1