Mikseri.net

#362 kirjoitettu 07.06.2022 23:39

IT kirjoitti:
Tällä levyllä Motörheadistä tuttu Lemmy esiintyy Ian Willis nimellä, ja soittaa kitaraa ja laulaa levyn vokaaliosuudet...

On aika paljon sensuuntaisia viittauksia, ettei Lemmyn nimi oikeasti ollut Kilmister, vaan Willis. Yhtä lailla on viittauksia, joiden mukaan hänen sukunimensä oli Holbrook. Ian oli etunimi joka tapauksessa.

IT kirjoitti:
Kyllähän se on niin, että "High 'n' Dry" on Def Leppardin paras levy mun mielestä... Se onkin kympin levy, ja siitä on paha pistää paremmaksi...
1. Hysteria 8+, 2. High 'n' Dry 8–.

Minkä kokopitkän levyn viimeksi kuuntelin? EMF: Schubert Dip. Aivan vitun hyvä. Aikanaan tästä tykkäsivät ensisijaisesti varhaisteinitytöt, mikä vain vahvistaa sitä ymmärrystäni, että varhaisteinitytöt ovat yleensä aina oikeassa.

"E! Ecstasy! M! Motherfucker motherfucker! F! From us to you!"

#363 kirjoitettu 07.06.2022 23:41 Muok:07.06.2022 23:46

Purple cat - Distant worlds
Purple cat - Distantworlds II

#364 kirjoitettu 07.06.2022 23:47

Sen verran pitää ottaa takaisin, että yritin äsken kuunnella pitkästä aikaa Hysteriaa ja se on kyllä niin ylihiottua karkkia jo etten päässyt ekan biisin kertsiä pidemmälle, vaikka diabetes onkin mulla vasta työn alla.

High 'n Dry:llä on toki vielä ihan kunnon rokkisoundit. Se sokerikuorrute ja perinteinen kasarikaiku ja ylituotanto alkoi hiipiä sinne mukaan vähitellen.

---------
viimeisin loppuun asti pääsemäni levy oli

Iommi - Fused (2005)

Komeat soundit ihan jo cd:ltä. Tonyn kitara ja riffit möyrii tutun jykevästi. Glenn Hughes voksuissa on...no, Glenn Hughes voksuissa.

Heikon kasin arvoiseksi levyksi tämä on pauttiarallaa asettunut /11

Paljon parempi kuin kaksikon edellinen yhteistyö 'Seventh Star'

Wasted Again

#365 kirjoitettu 07.06.2022 23:52 Muok:08.06.2022 00:07

aurinkoP kirjoitti:

On aika paljon sensuuntaisia viittauksia, ettei Lemmyn nimi oikeasti ollut Kilmister, vaan Willis. Yhtä lailla on viittauksia, joiden mukaan hänen sukunimensä oli Holbrook. Ian oli etunimi joka tapauksessa.



tuo oli mulle uutinen.

Se nyt on ainakin tiedossa Lemmy nimi tuli siitä kun äijä oli nuorena aina perse auki kerjäämässä kevereiltaan rahaa lainaksi

'hey, can you lemmy five quid' tai 'lemmy borrow a fiver'

---------------------------------------
pikaisesti paria kirjaa pläräämällä selviää että Ian Willis oli Lemmyn isäpuoli ja Willis nimi oli nuorella Ianillakin käytössä.

Lemmyn isästä ei hetheti löytynyt muuta tietoa kuin että 'he was an Asshole'. Tuota Asshole-nimeä ei varmaankaan olisi ollut orastavan rokkitähdenalun hyvä adoptoida itselleen.

#366 kirjoitettu 08.06.2022 00:22

Lemmy oli ennen Sam Gopalia bändissä nimeltä The Rockin' Vickers (alkuperäinen nimi Rev. Black & the Rocking Vicars). Bändin on kerrottu käyneen Suomessa, ja yhdeksi bändin jäseneksi on merkitty "Ian Holbrook". Toisaalta on kerrottu, että nimenomaan Lemmy on käynyt Rockin' Vickersin jäsenenä Suomessa. Nykyään näkee väitettävän, ettei Lemmy ollut mukana Suomessa, vaan bändissä oli toinen henkilö nimeltä Ian Holbrook ja toinen Ian tuli hänen tilalleen vasta myöhemmin. (Englanninkielinen Wikipedia jopa ilmoittaa aiemman jäsenen nimen muodossa "Ian Holdbrook" [sic].) Tietääkseni kuitenkin Lemmy itse on kertonut käyneensä bändin mukana Suomessa. Muistelen nimen Holbrook löytyvän myös jotain kautta Lemmyn varhaisista vaiheista. On siis aika perusteltua väittää, ettei ketään erillistä Ian Hol(d)brookia ollut olemassakaan, vaan kyseessä on vanha kunnon Lemmy, joka on käyttänyt vuoroin mitäkin nimeä.

#367 kirjoitettu 08.06.2022 00:43

Holbrook oli yksi Vicarsin perustajajäseniä tietääkseni, jonka kaima Willis/Kilmister korvasi.

Lemmy kyllä myös tietääkseni kävi Suomessa. Eri asia sitten onko tieto tuoreesta miehistönvaihdoksesta tavoittanut tuohon aikaan esim. Suomen lehdistöä. Tiedonkulku tuohon aikaan oli mitä oli. Varsinkin kun tuntemattomasta bändistä oli kysymys.

#368 kirjoitettu 08.06.2022 00:52 Muok:08.06.2022 01:38

#369 kirjoitettu 08.06.2022 01:38

Waldemar Wallenius, Soundi 3/1983:

"Ei ole tavanomaista, että joku esimerkiksi käyttää uransa aikana kolmea eri sukunimeä. Hänen hulttioisänsä sukunimi siis on tiettävästi Kilminster* ja sitä Ian kaikesta huolimatta käyttää nykyään. Miksi sukunimi sitten oli Holbrook hänen käydessä ensimmäisen kerran Suomessa loppuvuodesta -65 The Rockin' Vickers -yhtyeen kanssa? Ehkä se oli hänen äitinsä uusi sukunimi uuden avioliiton jälkeen. Mutta miksi hän vuonna -68 käytti Sam Gopal -yhtyeessä nimeä Lemmy Willis ja miksi jotkut ovat myöhemmin muistelleet aikaa, jolloin Lontoon poliisi tunsi hänet Ian Willisinä? En ole arvannut äijältä itseltään kysyä." (*Sic.)

"Mukana oli vain kaksi alkuperäistä – laulaja Harry Feeney alias Rev. Black ja pahamaineinen rumpali Ciggy Shaw – kun mukaan joskus vuoden -65 aikana tulivat ainakin Ian Holbrook ja Nick Gribbon ja ilmeisesti myös Stephen 'Mogs' Morris... joskaan en ole varma, mutta sama se... jonkinlaisia kitaroita he rämpyttivät. Se on varmaa, että Rev. Black & The Rockin' Vickers -nimellä käytiin syksyllä -65 Suomessa herättämässä kohua keikoilla ja levyttämässä single 'Zing Went the Strings of My Heart' / 'Stella' (Decca SD 5662), joten Lemmyn vinyylidebyytti tiettävästi tapahtui täällä! Ei se mitään, ellen ihan väärin muista, levy oli surkea."

Suosikissa 8/1982 puolestaan oli Ilpo Muston kirjoittama juttu otsikolla "tiesittekö, että jo vuonna '65 Motörhead-Lemmy heilui pastorina Suomessa". Artikkelissa viitataan Suosikin jo vuonna 1965 julkaisemaan artikkeliin Rockin' Vickersin keikasta. (Sitä minulta ei toistaiseksi löydy.) Tämän vuoden 1982 sisältä löytyy pienempi artikkeli, jonka on Muston sijaan kirjoittanut Unto Torniainen:

"'Onko tämä liikaa!' Yllä olevalla otsikolla tervehdittiin vuoden -65 loppupuolella maassamme vieraillutta Rev. Black & The Rocking Vickers -yhtyettä."

"Rev. Black & The Rocking Vickers oli niitä beat-aallon esiintuomia yhtyeitä, joiden täytyi yrittää pinnalle konstilla millä hyvänsä. Yhtyeen taidot kun eivät riittäneet kivenkovassa kilpailussa, jossa paalupaikan oli lunastanut Liverpoolin iloinen nelikko The Beatles. Rev. Black & The Rocking Vickers kiersi Suomea joulun alla -65 mm. Helsingissä, Turussa ja Lahdessa ja aiheutti suunnatonta närkästystä joka paikassa. Yhtyeen kitaristi Ian Holbrook tunnetaan tänään raskaan rockin maailmoissa paremmin nimellä Lemmy ja Lemmyssähän ruumiillistuu rockin paholainen, suorastaan demoninen voima. Ehkäpä Rocking Vickers -ajat olivat sittenkin vaikuttaneet Lemmyn ideoihin ja aivoituksiin."

"Monet 60-luvun puolivälin rock-ihmiset voivat tuumata kasvavalle heavy-sukupolvelle. Mitäs tuo muka on: 'Minähän näin Lemmyn Suomessa jo 17 vuotta sitten.'"

#370 kirjoitettu 08.06.2022 03:15

IT kirjoitti:

Ja yhtyeen muut jäsenet ovat tuossa aiemmassa kommentissani linkkaaman jutun mukaan kertoneet, ettei Lemmy esiintynyt yhtyeen keikoilla Suomessa vuonna 1967...

Ja Lemmy korvasi Holdbrookin jo vuonna 1965 yhtyeessä...


Ei esiintynytkään vuoden -67 Suomen vierailulla. Ja enpä ole ennen kuullutkaan tuota urbaanilegendaa että olisi.

Legenda koskee Vicarsin Suomen visiittiä vuonna 1965, jolloin levyttivät täällä tämän singlensä:

https://www.discogs.co...

keräilijät ainakin maksaa tuosta kunnon summia ihan sen vuoksi Lemmy on (kaiketi?) sillä mukana. Musiikillista arvoa levyllä ei taida ole kenenkään mielestä.

80-luvun alun Suomalaisten musiikkitoimittajien artikkeleille en laittaisi hirveästi painoarvoa tiedonlähteinä. Ainakaan jos niissä mm. ihmetellään minkä takia Lemmy käytti Willis-sukunimeä.

#371 kirjoitettu 08.06.2022 08:58

SelloRekt / LA Dreams - Daytona rising.

Loistava uusi levy.

#372 kirjoitettu 08.06.2022 09:05 Muok:08.06.2022 09:07

Chau Sara - Lightsaber bar

#373 kirjoitettu 08.06.2022 11:16

art074 kirjoitti:
80-luvun alun Suomalaisten musiikkitoimittajien artikkeleille en laittaisi hirveästi painoarvoa tiedonlähteinä.

Wallenius teki kyllä yleensä taustatyöt hyvin. Tämä lainaus oli pitkästä (ja loppujen lopuksi kesken jääneestä!) Hawkwind-teemaisesta juttusarjasta, jossa hän lainaili jatkuvasti katkelmia ulkomaisista lehdistä. Joo, internetiä ei niihin aikoihin ollut, mutta toisaalta 1960-luvusta oli kulunut hirveän paljon vähemmän aikaa, eikä vielä niin monia jälkiviisasteluja ollut nuijittu "faktoiksi".

Oleellista tässä on minusta, että edelleen yleisen käsityksen mukaan Suomessa kävi loppusyksyllä 1965 Rockin' Vickersin kokoonpano, jossa oli mukana Lemmynä tunnettu Ian, ja toisaalta, että silloinen kokoonpanotieto kertoi kitaristin nimeksi Ian Holbrook. (Ja lisänä: jos Ian Holbrook olisi tosiaan eri ihminen kuin Ian Kilmister/Willis, hänen olisi pitänyt vain käväistä Rockin' Vickersissä, koska molempien on kerrottu liittyneen bändiin samalle soittajantontille samana vuonna 1965.)

Palatakseni ketjun aiheeseen: The Pansies – Fancy the Pansies v:lta 1996. Ysäri-Suomessa osattiin indiepop ja -poprock, ja on harmillista, että se jäi väläyksenomaiseksi vaiheeksi.

#374 kirjoitettu 08.06.2022 12:43

IT kirjoitti:

Et taida paljoa lukea meidän muiden kommentteja, saatikka noteerata meidän lähteitä...



mitäpä sitä sellaista tekemään kun voi totuudet tarkistaa 80-luvun alun Soundista tai Suosikista.

-------------------------------

päivä käynnistyi aiheeseen osuvasti korkkaamalla viimeisin Motörhead kokoelma:

Everything Louder Forever

aika kiva kappalevalikoima. Jokainen studiolevy on edustettuna ainakin yhdellä rallilla, eli klassikoiden kyytipoikana kerrankin myös tuoreempia helmiä.

Jos haluaa omistaa vain yhden Motörhead-albumin niin tämä voisi olla oikein hyvä vaihtoehto. Itselläni on nyt 44 sellaista Motörhead-levykäistä, jotka Discogs tunnistaa

#375 kirjoitettu 08.06.2022 14:03

IT kirjoitti:
Et taida paljoa lukea meidän muiden kommentteja, saatikka noteerata meidän lähteitä...

Kas kummaa, minulla on tullut teistä ihan sama fiilis. Näillä lainauksilla yritän esittää teille tietynlaista logiikkaa, mutta mitäs siitä kun Herrojen Insinöörien mielestä on vain hassua käyttää lähteinä 1980-luvun alun suomalaisia musiikkilehtiä mieluummin kuin kaikkitietävää Wikipediaa.

Oikeasti, jos Wikipedia sanoo Ian "Holdbrookin" liittyneen bändiin jo 1964, se ei välttämättä tarkoita, että kukaan Ian olisi liittynyt bändiin 1964. Toisaalta Walleniuksen lähteet sanoivat, että Ian Holbrook liittyi bändiin 1965, ja sekään ei välttämättä tarkoita että hän olisi liittynyt vasta 1965.

Mikä on kaikkein varmimmin totta, on se, että Lemmy oli Rockin' Vickersien kanssa Suomessa loppuvuonna 1965 JA hänen nimekseen oli ilmoitettu Ian Holbrook (tosiaan ilman d:tä, en ole koskaan aiemmin törmännyt d:lliseen muotoon). Tietysti on mahdollista, että Ian Holbrook oli eri ihminen ja hän oli lähtenyt bändistä niin vastikään, ettei tieto yhden Ianin vaihtumisesta toiseen Ianiin tavoittanut suomalaisia. Tämä on selvää. Itse en siihen oikein usko, paitsi että --

IT kirjoitti:
Tuo Wikipedian artikkeli kertoo, että bändistä lähti kaksi kitaristia vuonna 1965, ja Lemmy oli toinen joka astui tilalle... Tämän saman vahvistaa Vickersin Harry Feeney:

Harry Feeney Interview

-- kiitän muuten tästä, kiva lukea tämä haastis! Jos Feeney tarkoittaa, että kaksi kitaristia oli lähtenyt bändistä juuri ennen Lemmyn liittymistä (...hiemanhan tuo jää epäselväksi...) ja että Lemmy tuli ylipäänsä bändiin Nick Gribbonin tilalle, nykytieto tunnistaa toiseksi pois lähteneeksi vain herran nimeltä Holbrook. Siinä tapauksessa olet tietysti oikeassa, riippumatta siitä oliko I. Willis erehdyksessä merkitty I. Holbrookiksi Suomen turneella.

Toisaalta Rockin' Vickersin historiaan kuuluu ihan tuon Wiki-sivunkin mukaan aiempi kahden kitaristin lähteminen – Ken Hardacren ja Alex Hamiltonin, joiden Wiki-tieto sanoo lähteneen vuonna 1964. Tämä on siis saattanut tapahtua myös 1965, ja tietysti on mahdollista, että Feeney muistaa väärin tai me tulkitsemme häntä väärin. Voi siis esim. olla, että nämä kaksi kitaristia lähtivät, Gribbon tuli ensimmäisen tilalle ja Lemmy toisen tilalle, sen jälkeen Gribbonkin lähti bändistä ja Lemmy otti nimenomaan hänen tonttinsa soolojen soittajana. Who knows? Emme olleet todistamassa.

#376 kirjoitettu 08.06.2022 14:47

omat lähteeni olivat Lemmyn oma kirja (tai co-write) White Line Fever, sekä Mick Wallin Lemmystä kirjoittama kirja. Jotenkin luotan noihin enemmän kuin 80-luvun Soundeihin ja Suosikkiin. Ihan yläastekoulutus riittänee tuon ymmärtämään.

Ja insinöörit sitä paitsi ei tiedä kuka Lemmy on. Tai jos tietävät niin luulevat että Lenny Kravitz on sama tyyppi. Tästä on omakohtaista kokemusta.

#377 kirjoitettu 08.06.2022 17:23

IT kirjoitti:

Ei ollut perustajajäseniä, jos Wikipedian tiedot pitävät paikkaansa:



tuo toinen linkkaamasi Early Years-artikkeli puolestaan kertoo:

"The Rockin’ Vickers were together from 1963 to 1967. The original lineup consisted of Harry Feeney on vocals, Ian Holbrook on guitar, Steven “Mogsy” Morris on bass and Cyril “Ciggy” Shaw on drums. "

tuollainen käsitys minullakin oli että Lemmy olisi korvannut alkuperäisjäsenen jolla oli sama etunimi. Tuo Holbrook sukunimi ei ollut tarttunut muistiin mistään.

Tiedä sitten kumpi on totuus. No, ehkä tässä elämässä jotenkin pärjäämme eteenpäin ilman tätä tietoa?

#378 kirjoitettu 08.06.2022 22:57

T-rex
Electric Warrior
Tätäkin tuli aikanaan kuunneltua.

#379 kirjoitettu 09.06.2022 00:02

The Band - The Band (1969)

tämä on varmaan sitä pahamaineista setämusiikkia sitten jos mikä?? Ehkä jopa sellaisen hönön maalaissedän joka keittää yöt pontikkaa metsässä ja pyörii päivät paikallisen ala-asteen liepeillä?

Täyden yhdentoista levy silti edelleen/11

Tuossa vikabiisissä jaksaa aina tuo säkeistöjen komppi ihmetyttää:

King Harvest

#380 kirjoitettu 09.06.2022 12:27

art074 kirjoitti:
Tai jos tietävät niin luulevat että Lenny Kravitz on sama tyyppi. Tästä on omakohtaista kokemusta.

Joo, Lenny Kilmister, Lenni Kravitz ja Lemmy-Kalle Taipale.

#381 kirjoitettu 09.06.2022 14:42

art074 kirjoitti:
The Band - The Band (1969)

tämä on varmaan sitä pahamaineista setämusiikkia sitten jos mikä?? Ehkä jopa sellaisen hönön maalaissedän joka keittää yöt pontikkaa metsässä ja pyörii päivät paikallisen ala-asteen liepeillä?

Täyden yhdentoista levy silti edelleen/11

Tuossa vikabiisissä jaksaa aina tuo säkeistöjen komppi ihmetyttää:

King Harvest


Minua on puolestaan aina askarruttanut The Bandin laulusoundi, ns. harmoniat, että mikä on se ns. juju - jos sellainen on - joka niissä on minua erityisesti kiehtonut. Osaako kukaan musiikin teoriaa (ja käytäntöjä) tunteva avata tätä? Olihan siinä bändissä hienoja ja ainakin persoonallisia laulajia ja soundi oli jotenkin ”ragged”, mutta siinäkö kaikki?

Tuon levyn The Unfaithful Servant oli kans unohtunut; jotensakin hieno biisi.

Minulle The Bandista tulee aina ensimmäisenä mieleen It Makes No Difference - klassikko, ainakin mulle.

#382 kirjoitettu 09.06.2022 21:34 Muok:09.06.2022 21:34

cedarbear kirjoitti:

Minua on puolestaan aina askarruttanut The Bandin laulusoundi, ns. harmoniat, että mikä on se ns. juju - jos sellainen on - joka niissä on minua erityisesti kiehtonut. Osaako kukaan musiikin teoriaa (ja käytäntöjä) tunteva avata tätä? Olihan siinä bändissä hienoja ja ainakin persoonallisia laulajia ja soundi oli jotenkin ”ragged”, mutta siinäkö kaikki?



olisihan tuossa varmaan yhden väitöskirjan edestä analysoitavaa jollekkin akameetikolle. Jos kerta AC/DC:n groovesta voi Suomesta väitellä niin kai tästäkin.

Tuota voisi kuvata lauseella "all over the place". Useimmat bändit pyrki rakentamaan tiukkoja harmonioita perussointujen muodossa. The Band taas lauloi usein satunnaisen oloisesti... joskus kaikki samaa nuottia, joskus riitanuottia, joskus normiharmoniassa, ja usein sopivasti nuotin vierestä.

Ajoitukset harvemmin osuivat ihan kohdalleen. Yleensä joku tuli enemmän tai vähemmän jäljessä, joskus kaikki. Studio-ototkin tuntuvat usein improvisoiduilta ja livemäisiltä ja saattoivat sitä ollakkin.

Joskus ei tiedä kuka kolmikosta edes vetää ns. lead vocalia. Tässä esimerkiksi tuntuu että välillä toinen laulaja viimeistelee toisen jo aloittaman fraasin. Ikävä tapa noin siviilissä, mutta toimii tässä:
We Can Talk

Tuohon kun vielä yhdistää laulajien persoonalliset äänet ja sen että Richard Manuelin falsetto taipui melkein mihin tahansa tarpeen mukaan.

#383 kirjoitettu 09.06.2022 21:36 Muok:09.06.2022 21:43

aurinkoP kirjoitti:
Lemmy-Kalle Taipale.


aloin miettiä miltä tämä kaveri mahtaisi näyttää ja kuulostaa, ja nyt meni yöunet vähäksi aikaa.

--------------------
ja taas soi Opethia...viimeisin In Cauda Venenum (2019)

Ruotsinkielistä progea. Mikäpä voisi mennä pieleen?

10/11

Muutama 'Aution saaren biisi' tällä levyllä. kuten:

Allting Tar Slut aka 'kaikki ottaa horon'

#384 kirjoitettu 13.06.2022 12:47

Madonna: Erotica

#385 kirjoitettu 14.06.2022 14:25

Queenjazz cannot be stopped

Ihan jäätävän hyvä

#386 kirjoitettu 14.06.2022 23:23

The Primitives: Pure. Vuosimalli 1989. Hämmentävä levy, koska vinyylin A- ja B-puoli ovat ihan erilaista musaa. Ja vielä niinpäin, että A:lla on maalailevaa pop-psykedeliaa, B:llä pikkupunkahtavaa vauhtikitarapoppia, joka A:n jälkeen kuulostaa melkein humpahtavalta. Biisimateriaaliltaan huipputason levy, mutta samalla vitun ärsyttävä. Oikeastaan sekin on vain jees. Musiikin kuuluu hieman ärsyttää.

#387 kirjoitettu 15.06.2022 20:21

David Coverdale - Into The Light (2000)

biisien nimistä olisi pitänyt arvata...

She Give Me
Don't You Cry
Love Is Blind
Slave
Cry For Love
Living On Love
Don't Lie To Me

voi helvetti mitä tuubaa/11

#388 kirjoitettu 16.06.2022 00:09

Don Huonot: Hyvää yötä ja huomenta. Yxi exä tullee viikonloppuna kylään, ja näemmä valmentaudun tilanteeseen kuuntelemalla yhtä hänen teinivuosiensa lempialbumia (suom. huom.: no en nyt oikeasti höpöpäät!)

#389 kirjoitettu 16.06.2022 17:24

Hedvig Mollestad - Tempest Revisited

Norjalaiskitaristin uusin, viime vuoden lopulta. Osin vähän kokeellisempaa kuin aikaisemmat, mutta tuttua räimettä ja paahtoa on ihan tarpeeksi. Onkstäänyssittejjatsia?

3,5/5

#390 kirjoitettu 16.06.2022 18:21

Seuraavaksi vähän erilaista:

Just Mustard - Heart Under

Nuoren irlantilaisbändin uutuus, ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka ei loppupeleissä sitä omintani, sillä hodarikioskillakin sanoisin "everything else but no mustard". Tai jotain.
Genrettäjille tiedoksi että shoegaze, dreampop, trip hop jne.

3+/5

#391 kirjoitettu 16.06.2022 18:36

Filius|B kirjoitti:
art074 kirjoitti:.

She Give Me
Don't You Cry
Love Is Blind
Slave
Cry For Love
Living On Love
Don't Lie To Me


Näyttää ihan IT:n soittolistalta


tälle Coverdalen Megamasterssille ei vaan heru yhtään sympatiapistettä.

#392 kirjoitettu 17.06.2022 08:04

Röyksopp - Profound Mysteries

Aivan loistava uusi levy Röyksoppilta.

#393 kirjoitettu 17.06.2022 10:46

curved kirjoitti:
Aivan loistava uusi levy Röyksoppilta.

On hyvä. En tykännyt niiden kahdesta edellisestä albumista ollenkaan. Uusi on taas enemmän sitä vanhaa hyvää. On tässä tietysti uusiakin vaikutteita, mutta ne ovat vaihteeksi ihan jees.

#394 kirjoitettu 17.06.2022 19:50

Aidan Baker - Songs of Undoing

"Aidan Baker is a Canadian musician making experimental ambient music", no joo, se tiedetään.
Mutta "An album of sort of deconstructed grunge/slowcore songs", mitä helvettiä tää sitten on??
No hätä, 4/5.

#395 kirjoitettu 18.06.2022 14:17 Muok:18.06.2022 14:18

aurinkoP kirjoitti:
curved kirjoitti:
Aivan loistava uusi levy Röyksoppilta.

On hyvä. En tykännyt niiden kahdesta edellisestä albumista ollenkaan. Uusi on taas enemmän sitä vanhaa hyvää. On tässä tietysti uusiakin vaikutteita, mutta ne ovat vaihteeksi ihan jees.





Mulla on vähän sama. Ei oikein edelliset kolahtanut, mutta uusin levy on kyllä taas sellainen jota tulee kuunneltua.

#396 kirjoitettu 18.06.2022 14:19

eevee - beat tape 12

#397 kirjoitettu 18.06.2022 14:51

yuhei miura - Kreative

#398 kirjoitettu 18.06.2022 17:45

The Charlatans: Wonderland. Ainoa Charlatans-levy joka minulla on vinyylinä. Ei paras heidän levyistään, mutta silti hyvä. Love Is the Key.

#399 kirjoitettu 19.06.2022 13:18

aurinkoP kirjoitti:
The Charlatans: Wonderland. Ainoa Charlatans-levy joka minulla on vinyylinä. Ei paras heidän levyistään, mutta silti hyvä. Love Is the Key.


Täytyypä tutustua bändiin. Kuuntelin tuon Wonderlandin ja hyvältä kuulosti ensikuulemalta. Hyvä meininki läpi koko levyn.

#400 kirjoitettu 20.06.2022 10:46

Blues Brothers -soundtrack on ihan sikahyvä levy. Ja leffakin on sikahyvä, se sisältää useita paraatiesimerkkejä siitä musiikin ihmeitä tekevästä voimasta, jonka nykypaskiaiset ovat isolta osin unohtaneet. (Joo joo, fiktiota, mutta silti!)

Oman kuuntelulistani viimeisin: The Crash – Pony Ride. Tämä ilmestyi 2006 ja jäi bändin viimeiseksi olosuhteissa, jotka tuntien en välttämättä ihmettele asiaa. Rumba näet haastatteli joko Teemu Brunilaa tai koko bändiä (en muista kummin) levyn tiimoilta, ja siinä Brunila joka tapauksessa avautui, kuinka turhauttavaa on ollut saada musatoimittajilta joskus jopa kahden tähden arvioita – "Paris Hiltonillekin annetaan 2 tähteä". No eiköhän saman lehden saman numeron myöhemmällä sivulla ollut juurikin kahden tähden arvio Pony Ridesta, ja muistikuvani mukaan se pohjautui ihan vain lähtökohtaan, ettei näillä eväillä saavuteta kansainvälistä menestystä. Luulen kavereiden silloin tajunneen, ettei heidän juttunsa tajuamisesta ole oikeasti Suomessa mitään toivoa. Minusta tämä albumi on ihan hyvä.