Praasniekka (venäjäksi: престольный праздник - prestolnij prasdnik) on yleensä ortodoksisen kirkon temppelijuhla, mutta sitä voidaan käyttää myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä. Nimen tausta on täysin slaavilainen (праздник/prasdnik - juhlapäivä), vaikka itse juhlalla lienee pidemmät perinteet.

Juhlaa vietetään yleensä sen ortodoksisen pyhän kunniaksi ja muistoksi, jolle kyseinen kirkkorakennus on pyhitetty. Praasniekkapäivä on kyseisen pyhän muistopäivä ja se selviää parhaiten ortodoksisesta kalenterista.

Praasniekka alkaa yleensä juhlapäivän aattona vigilialla ja varsinaisena juhlapäivänä on sitten juhlaliturgia ja usein myös vedenpyhitys. Mikäli kirkon tai tšasounan lähistöllä on järvi, joki tai muu vesialue, vedenpyhitys tehdään sään salliessa siellä ja veden ääreen mennään yleensä ristisaatossa. Praasniekkaan saattaa liittyä myös muita juhlallisuuksia, kuten päiväjuhla, yhteinen ruokailu, näyttelyjä, konsertteja, jne.

Praasniekkaperinne katkesi Suomessa pitkäksi aikaa viime sotien jälkeen. Syinä saattoivat olla sodan traumat ja ortodoksisuuden häpeäminen sen venäläisyyteen rinnastuksen vuoksi. Osittain syitä voi myös etsiä ortodoksisen asujaimiston hajaantumisesta evakkoon ympäri maata ja suurten ortodoksikylien sirpaloitumisesta sekä ortodoksisen kirkon tapojen muuttumisesta ympärillä olevan valtakirkon puristuksessa ja osittain jopa painostuksessa enenemässä määrin luterilaisiksi. Identiteetin parantuessa ortodoksisuutta ja tapakulttuurin muotoja alettiin jälleen opiskella ja praasniekkaperinnekin palasi. Suuntaa tässä myönteisessä kehityksessä näytti 1950-luvun lopulla etenkin Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, jossa elvytettiin jälleen käyttöön perinteiset Iljan praasniekat. Ensimmäinen Iljan praasniekka oli Ilomantsissa sodan jälkeisellä ajalla vuonna 1957.

Ennen sotia praasniekkaperinne oli yleistä kaikkialla ortodoksisilla alueilla, missä vain oli ortodoksisia kirkkoja tai tsasounoita (rukoushuoneita). Kirkollisen merkityksen lisäksi juhlaan sisältyi myös tietty maallinen puoli: praasniekalla tavattiin tuttuja, päivät olivat suosittuja kylässä käyntipäiviä, nuoriso tapasi muita saman ikäisiä ortodokseja ja saattoi näin etsiä itselleen puolisoa. Samalla praasniekat toimivat yleisinä tiedotustilaisuuksina lähiseudun ihmisille ja siihen liittyi samalla myös erityinen sosiaaliverkostollinen puolikin, jolloin voitiin joko esimerkiksi katsastaa ihmisten selviytymisiä elämän vaikeuksista ja ongelmista ja pohtia hänen auttamistaan, mutta samalla myös katsastaa esimerkiksi kylän tai alueen johtomiehiä erilaisiin toimikuntiin, valtuustoihin tai muihin tehtäviin. Maallisiin praasniekkajuhliin saattoi myös liittyä erilaisia iltamia tai jopa tanssiaiset.

Praasniekalla voidaan katsoa olevan juurensa niin antiikin Kreikassa kuin Roomassa ja Israelissakin, joissa kaikissa on vietetty samankaltaisia joko maallisia tai kirkollisia tai sekä maallisia että kirkollisia juhlia. Kreikassa nimityksenä on ollut muun muassa panegyris (koko kansan juhlakokous), Rooman monista juhlista esimerkiksi feriae muistuttaa praasniekkaa. Israelin kansan kuudesta omasta praasniekasta kolme oli maallisia ja kolme uskonnollisia. Suomessa oleva ortodoksinen praasniekkaperinne on perua slaavilaiselta Venäjältä, jonka tavat ja tottumukset ovat jääneet pysyviksi meidänkin juhlaperinteeseemme.

(lähde: ortodoksi.net)

Kirjoittanut Mirona

Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ja kommentoida uutisia.