syksyn jälkeen

ilman tuota vuodenaikaa
ei kai vois olla talvee
joka hankensa yli kohta heittää
menneen kesän
jos pois haipuneen

syksyssä rakastan tuota sadetta
joka vettään paiskoo
lehdet karistaen
maan pintaan peittämään
kesän kauniin hetken

ehkä se aina saa miettimään
sitä yhtä asiaa
miks kaikki karkaa etelään
tätä kaikkea kylmyyttä
ja vuoden kierron lyhyyttä

miks sitten aina tänne jään
miettimään ja miettimään
tätä kaikkea kurjuutta
ja elämän suurta ankaruutta

ehkä siitä nautin kai
et saa maistaa sitäkin
mitä muut ei koskaan tahtois nähdä
läheltä tai kaukaa
tuskaa ja sitä rauhaa

kun voi vain olla
vain olla ja hengittää
tuota ilmaa iltaan huurtuvaa
ja tunnetta iholla viiltävää

ne ei nää noita tähtiä
ajattelen
ei ne tahtoiskaan
kun ne ymmärrä niiden kauneutta
kun se syksy saa ne loistamaan

mie rakastan niitä
ja veisin sinut niitä ihailemaan
puristaisin hiljaa kämmenestäs
ja alkaisin kertomaan

miten kaunis onkaan tämä aika
aika jolla vihaakin vihataan
ja rakkaus joka on lyöty loukkoon
taas lyödään uudestaan

mut minä uskon
että kaiken jälkeen sen
kaiken hävityksen
jäljelle jää lämpö ja kaipuu
tuon päivän..

syksyisen...