Ei mikään muutu maailmassa. Nuorna kollina päivän käänteinen kohokohta oli aina kun joku kaupan täti erehdyksissä äityi päästämään suustaan sammakoita tyyliin "Mitäs tytöille" tai jotain muuta yhtälailla miehistä egoa kohottavaa. Kyllähän sitä sitten lukioaikojen pitkätukkavaiheessa osasi jo odottaakin, että vanhat känniset äijänköriläät tulivat tanssiinkutsuja esittämään, kun näkivät takaapäin vain poninhännän heilautuksen. Lähinnä huvittavia pikku tarinoita siitä syntyi kun möreällä äänellä niille kääntyessään vastasi, jotta "Tottakai, mutta vaan jos mä saan viedä".

Mutta, että nyt sitten täälläkin? Tuon ainokaisen musikaalisen tuotoksen, joka on saatu julkaisukuntoon, kun vihdoin verkkoon saa 'julkiseen' kommentointiin, niin sitten tipahtaa ensikommenttina "tyttö kuulostaa ihan...". Huoh. Kyllä sitä kuitenkin on aina luullut edes kuulostavansa mieheltä, vaikka hiusmuoti ja poskien poikamainen silokkuus on saattanut hieman likinäköisempiä joskus erehdyttääkin. Mutta ei. Lienee aika ottaa vinkistä vaari, lähettäkää mulle terävät sakset, pliis.