Pitkätukkainen

Pitkätukkainen käveli metroaseman yläkerroksessa. Hän oli keskittynyt
noukkimaansa harmaaseen ilmaisjakelulehteen kun hän astui alakertaan vieviin
rullaportaisiin. Harmaat seinät valuivat ylös melkein yhtä nopeasti kuin
viereisillä portailla liukuvat typertyneet ilmeet. Kukaan ei huomannut Pitkätukkaista:
hän ei erottunut joukosta millään tavalla. Pitkätukkainen ei
kiinnittänyt näihin seikkoihin mitään huomiota, niin tavanomaisia ne olivat, ja sitäpaitsi hän oli hyvin keskittynyt lehteensä.

Vihdoin Pitkätukkainen saapui alas ja laahusti itään päin ajavan metron
laiturille. Hän asettui nojaamaan lehtensä kanssa vasten lasiseinää, jonka
takana oli joskus vuosia sitten ollut ihmisten viihdytykseksi
taideteoksia; nyt sen pölyisen olemuksen läpi paljastui vain likainen
lattia ja röpelöinen harmaanvalkea seinä. Ketään ei oikeastaan kiinnostanut
mitä sen läpi näkyi sillä lasiseinälle ominaiset nojaustekniikkaan liittyvät
seikat kiihottivat ihmisiä kääntämään selkänsä sille.

Hetken päästä asemalle saapui virran mukana muuan korkea-arvoinen EverstiLuutnanttiVääpeli, tuttavallisemmin Ev.Luut.Vääp. Ev.Luut.Vääp. poskilla oli lievä puna ja hän supisteli nyrkkejään lujasti ja verkkaiseen tahtiin aaltoillen sitä mukaa kun hänen ajatuksensa velloivat edestakaisin jossakin hermostuttavassa asiassa jonka takia hän oli hieman käärmeissään. Hän käveli samalle laiturille missä Pitkätukkainen nojaili.

Jättimäinen pamaus kaikui suuressa metrohallissa. Ev.Luut.Vääp. hämmästyi
hetkellisesti iskunsa voimasta. Pitkätukkaisen lehti kirposi käsistä ja
lensi jonnekkin. Lähestyvä nyrkki oli saanut Pitkätukkaisen refleksinomaisesti siirtämään päätään hiukan eteenpäin tuplaten lyönnin voiman takaraivon törmätessä voimakkaasti lasiseinään.

Lasiseinä näytti hetken huojuvan ja Pitkätukkaisen rojahtava keho paljasti siihen ilmenneet säröt. Monet katselivat uteliaana Pitkätukkaista, joka nyt makasi epäinhimillisessä asennossa alati kasvavassa
verilammikossa; puolet tarkkailivat silmää, jonka rikkoutuneitten silmälasien lasi oli ilmeisesti puhkaissut sen jälkeen kun sirpaleet olivat ensin repineet tiensä läpi silmäluomen; puolet havainnoivat suurta verimäärää, joka näytti valuvan Pitkätukkaisen kasvon jok'ikisestä ihohuokosesta. Kului ehkä kymmenen sekuntia ja pitkä tukka oli jo aivan tahmainen verestä, kun tympeät kasvot kääntyivät katsomaan uutta mielenkiintoista kohdetta: harmaa metro ujelsi tavanomaiseen tapaan asemalle, suhahti väsyneesti ja avasi ovensa. Ulos virtasi lauma tyhjiä katseita. Ev.Luut.Vääp. kasvoilta oli jo kaikonnut puna kun hän rystysiään hellien astui sisään metroon tympeiden kasvojen joukossa.

--
Iepuzaeh