mä mietin kuinka paljon mulla on elettävää, koettavaa, mä mietin onko mitään järkee jatkaa tätä. sä et tuu pitää tästä,
toukokuun kuudestoista päivä, silloin kokeilin itsaria, siitä viikon päästä, teholta mä heräsin.
sun näin itkevän, ja puhuvan kuinka oot pilannu kaiken ja annoit mun joutua tähän.
sulla on paljon sanottavaa, mulla on paljon haluttavaa, mut sit tulee aika ja kaikki tää paska ja onnellinen tulee vie loppuu, kaikki loppuu.

*taas kerran vieressäni itket, taas kerran mä koitin lähteä täält, taas kerran, taas kerran mä en jaksa elämää.*


kaikki puhuu rakkaudest, en mä jää tänne rakkauden takii, mä teen tän rakkauden takii, mun rakas kuoli oman käden kautta, mun rakas mut tänne jätti, mä silti välitän siitä, ja mul on ikävä sitä, sen takii mä huumeit taas litkin, ja suoneen niit pistän, sen takii mä itseeni satutan, sen takii mä viinaan suruni hukutan.
rakastanko paljon vai rakastanko vähä?
kysymykset pyörii mieles enemmä ku päivittäin, ja sun kuva ei tuu koskaa hävii sydämestäin.


*taas kerran vieressäni itket, taas kerran mä koitin lähteä täält, taas kerran, taas kerran mä en jaksa elämää.*



sit tulee päivä jolloin mä en enää herää, se päivä tulee ootas vain,
sä tuut saattaa mut hautaan saakka, tuut tuomaa kynttilän mun haudalle mun lapsen kanssa, sä tuut sillo tajuu kui vaikeet mul oli olla ku menetin aidon rakkaan kaua sitte, sä olit mulle vaa toinen vaihtoehto, sä autoit mun lapsen maailmaa.
nyt katselen teit pilven päältä, tuuttte olemaa onnellisii, mä suojelen teitä.

*taas kerran vieressäni itket, taas kerran mä koitin lähteä täält, taas kerran, taas kerran mä en jaksa elämää.*