Siellä oltiin sitten jännäämässä miltä "uusi" bändi tuntuu luonnossa!

Ilmoituksen mukaan konsertin piti alkaa klo 20 ja ajateltiin mennä ajoissa vaikka lämppäri Indica ei mitenkään kiinnostanutkaan. Paikalla kuuli sitten että Indica oli juuri poistunut lavalta! Hyvä että tultiin juuri siihen aikaan (ei millään pahalla tytöt...)! Sitten kuultiin että 20:15 alkaisi. Sitä sai sitten odottaa n. 20:30 asti kun tosissaan alkoi tapahtumaan.

Mahtipontinen ja melko pitkäkin aloitusbiisi alkoi, valot olivat hämärät, taustalla oli Nightwish-teksti ja kuva violettisävyisesti valaistuna. Sitten se räjähti, kauan odotettu keikka! Bye bye beautiful oli jostain kumman syystä ekana. Anetten esiintyminen oli vapautunutta ja iloista. Hän esitteli bändin suomeksi: "Tässä on Tuomas!" jne.. Itsensä hän esitteli: "Minä olen Raaka-Arska! Pitäkää varanne!"

Valoja ja paukkuja ei säästelty konsertin alkupuolella. Myöhemmin paukut eivät olleet niin merkittävässä osassa. Musiikki pelasi kylläkin täysin omalla painollaan valojen tukiessa voimakkaasti fantastista Nightwish-maisemaa. Biisit keskittyivät luonnollisesti uuden levyn materiaaliin, vain 2 vanhempaa biisiä esitettiin varsinaisen setin aikana. Parhaimpina uusista jäi mieleen mm. pitkä ja vaativa The Poet and the Pendulum, 7 Days to the Wolves ja Amaranth. Marcon The Islander oli yllättävän vakuuttava näin livenä (hieno biisi muutenkin!). Reilun tunnin ja vartin setin jälkeen saatiin vielä kuulla mm. Nemo ja meikäläisen ehdoton suosikki Wishmaster, jota en uskonut enää koskaan livenä kuulevani, mutta mahtavasti se vaan kuitenkin tuli! Vimosena kuultiin sitten hempeä Wish I had an Angel, jota en niin ihan sikana diggaa vaikka hyvä biisi onkin.

Loppujen lopuksi aivan tyrmistyttävän loistava konsertti, jonka veroista ei ole pitkään aikaan kokenutkaan! Kyllähän kaikenlaiset Dream Theaterit ja Rushit ovat omaa luokkaansa, mutta tämä oli jo tietyistä syistäkin odottamisen ja kokemisen arvoinen! On ihan pakko myöntää että oli aika lähellä tällaisen hevihemmon kyynelkanavien varomaton aukeaminen, mutta onneksi sai pidettyä tunteensa kurissa! Tuomas oli kyllä aika liikuttunut konsertin aikana ja ihmekö tuo! Kyllä varovaisesti avautunut todennäköisesti suurimmalta osalta paikkakunnan alkuperäisasukkaista muodostunut yleisö antoi totaalisen hyväksynnän koviakin kokeneelle bändille! Monet hyvät naurut myös saatiin aika koomisten välispiikkien ansiosta unohtamatta elämän vakavampiakin puolia...

Helsingin Jäähalli olisi seuraavaksi vuorossa ja aivan varmasti se tulee olemaan elämääkin suurempi kokemus jo pelkästään hivenen isomman paikan ja yleisömääränsä ansiosta. Caribiassa kun lavakin on niin matalalla että siinä kärsii visuaalinen ja hieman äänellinenkin puoli.

Mahtavaa!!!!!!