yksin huoneessa, melkeen kuolleena.
makaan vuoteessa,suuressa maailmassa
eteenpäin poljen ennenkuin kuolen
pidän huolen teistä niin mä muistelen

vaivun uneen pelästyn ja herään
äänen kuulen ja hetken pelkään
selkäpiitä karmii mitä jos oon saaliina
vaihtuu maailma mun ympärillä

ystävillä mul ois tarvetta
nyt ne on haaveita ajatuksen saastetta
meille luotuja ulkomailta tuotuja
elämän malleja tarinoita satuja

pitkin katuja kuljen mun latua
edessä savua ,sumua ,kaupungin kulkua
tänne tultuaan aloin muuttua jämähtää ja juuttua

Kerto:
niin usein mä pelkään niin usein en kerro kaikkea mistä mä huolehdin
niin harvoin jään miettimään harvoin kerron mistä mä uneksin

mun pään sisäl liikkuu paljo asioita
asioita joitten takii pitäis kapinoida
aivoit aktivoida tai vaikka platinoida
ei jaksa kuunnella aina ajan patinoita

Toisil on ongelmii joita pitäis kuunnella
mut kuka kuuntelis välil muitten tunteita
vaik kuluu tunteja silti ei tunneta
luulit mut tuntevas mut et taida tuntea

ei olla kummeja jos ei vielkään tajuta
niitä faktoja joita ne vaa mainostaa
...pitää painostaa vaik se ei ees auta mitää
miks meiän aina pitää olla niinku pitää

ku joku ohjais meitä miten täällä elää
kohtalo ohjaa ku magneetti rautaa vetää
sillon välit pettää ku mennää ääripäähän
eiks tätä mustavalkost maailmaa voi värittää HÄ