Hassua miten elämä voi parissa vuodessa mullistaa itsensä. Vain hetki sitten sukelsin jossain syvällä ja kolautin itseni pohjamutaan. Nyt olen pinnan yläpuolella ja kellun yltäkylläisenä hyvästä tunteesta. Ei sillä, että olisin viisaampi tai tietäisin nyt miten elämää ylläpidetään. Olen kuitenkin tuntenut paljon ja saanut mahdollisuuden siirtyä omista kasvualustoista seuraamaan uuden elämän kehitystä. Nyt elämä kuuluu tuolle kaikelle, mitä en vielä ole päässyt sylissäni pitelemään, mutta toivon vain. Menisipä kaikki hyvin.

En voi väittää itseäni kovin raavaaksi mieheksi, kun herkistyn pienen ihmeellisen mustavalkokuvan edessä. Tuossa muutaman senttimetrinpituinen olio sulattaa ison miehen ja muistuttaa, ettei mitään kannata maailmassa olettaa. Itsestäänselvyyksiä ei ole. Hymyilyttää, kun katson naistani silmiin ja sanomatta mitään jaan onnelisuuden.