Ensimmäisten pääsykokeiden jälkeinen päivä. Kävin työkkärissä ja rullailin katuja pitkin ja hymyilin vastaantulijoille. Nautin auringonpaisteen ja rannikkotuulen täydellisestä sekotuksesta. Puistikot on vihreentynyt viimenäkemästä ja masennuskin on tiessään. Tai jossain syvällä piilossa, mutta hyvä kun poissa. Ei viittis viimestä(?) kesää täällä viettää töissä, mutta kaipa se taas täytyy huomenna alkaa painaa. Kerätä rahaa, että pääsee syksyllä taas lähtemään. Mutta lupaan että pyöräilen heti töistä kiertään vanhat mestat, en käy ees kotona välillä. Ei mitään jäähyväisiä...enemmänkin muistelemaan kaikkea kivaa mitä on ollu. Koska tänne en ainakaan jää.

Screaming trees - No one knows