Uhhuh...

Jep, olin kaverini N. kanssa sitten Sweatmasteria katsomassa, vaikka olinkin toinen jalka haudassa...

Illan aloitti So Called Plan, joka oli vähän turhaan skeittipunkki minun makuuni. Ja hei pojat... heittäkää se syna helvettiin! Muuten oli ihan jees, mutta tuo hemmetin pimputus pilasi pari muuten hyvää kappaletta. Tosiaankin, voi olla että allekirjoittaneen nihkeys johti siitä, että sekä N. että minä olimme flunsassa ja finrexinin voimalla Kåreniin raahautuneet.

No, anyway, Sweatmaster, siis maailman paras bändi, soitti taas ihan loistavan keikan. Olen nähnyt bändiä lukuisia kertoja aikaisemminkin eikä ole ikinä tuottanut pettymystä. Eikä tälläkään kertaa voinut muuta kuin pomppia mukaan, vaikka haalariamööbat (oli jotkut Turun Yliopiston järjestämät pippalot) jumittivat ja takana olevan äijän bissetuoppi oli vaarallisen lähellä locksejani... jotka nyt btw haisevat bisselle... hmm...

Kiitos Sweatmaster, joko olen hengissä huomenna tai ei niin kuitenkin piristitte iltani. =)

PS. 500 ensimmäistä bileisiin tulleita saivat haalarimerkin - minä sanoin että "ei ole haalaria, olen amis". True. ;)