Uhhuh, elämäni muuttui viikoksi oikein dramaattiseksi. Saimme vihdoinkin aikaan treenit bändin kanssa, pääsimme jopa kämpälle asti ilman viime hetken peruutuksia, ehdittiin soittaa n. 5 biisiä läpi ja sitten vaan yhtäkkiä bassoni kuoli. Siis siitä ei tullut enää ääntä. Ja kyllä, mikit olivat päällä. No sitten kokeiltiin uuden piuhan kanssa, jos vaikka piuhassa olisi jotain vikaa, mutta ei ollut. Sitten kokeiltiin toista vahvaria, eikä vieläkään tullut ääntä (kyllä, master volume oli kaakossa...), joten siiheen ne treenit sitten loppuivat. Onneksi Lauran miäs lupasi yrittää korjata rakas Jackini. Viikko kului ja minä ihan paniikissa kotona ajattelin, että joudunkohan nyt bassonostorumbaan. Ne, jotka tietävät kuinka paljon ongelmia jo säröpedalin hankinta on minulle aiheuttanut (enkä ole vieläkään saanut sellaista ostettua), varmasti ymmärtävät tilanteen vakavuutta. Sitäpaitsi minulla ei vaan yksinkertaisesti ole rahaa uuteen bassoon. Paitsi että joulu tietty lähestyy kovaa vauhtia. Äitiii..? Olen ollut tänä vuonna oikein kiltti... Kuitenkin T. sai bassoni elvytettyä. Kiitos. Nyt olen taas onnellinen. =)

Bassonrahoittamismielessä loikkasinkin pariksi päiväksi yksityisyrittäjyydestä duunareiden maailmaan. Tienasin varastotyöllä kolmessa illassa enemmän kun firmani tekee voittoa viikossa. Pitäisiköhän harkita alan vaihtamista..?

VA lähtee taas nauhoittelemaan muutama kipale ensi viikkona. Kohta meillä on tarpeeksi materiaalia best of... levyn tekemiseen.