Olen herra Mörö. Uskon olevani pulla.

Veljeni on Sevastopolista. Hänellä on sieraimissa aspartaamia. Ole kukkaketo.

Vessassa on mustikoita. Maksan luottokortilla ilman kantohihnaa.

Hän on maitoauto, mutta nyt ei ole aamu.

Joskus katson ikkunasta valoa, joka on taipunut. Se viettelee minut. Ostan minipossun.

Vaikeita ovat adverbiaalit. Ne eivät puhu totta. Niillä on sieninen menneisyys.

Kuulen kutsun kitukasvuisen. Olen vaskipuhallinorkesteri vailla nuotteja, improvisoimassa.

Missä onkaan valhe, tuo musta tai valkoinen totuuden taittaja? Se olet sinä

Katteeni on loppu. Puolukat jäävät keittiöön. Ostan käteisellä piimää.

Nyt on aamu. Maitoauto on taas täällä, aurinko mukanaan. Pulla on paistunut.