Kirjoitus aloitettu klo 17:54

Kahvini loppui. Ajattelin hakea sitä lisää.
En jaksa nousta koneen äärestä. Lihakseni eivät toimi. Jalkani ilkkuvat minulle lattialta. Katossa on hilloa. Lattialla matto. Pöydällä tyhjä kahvikuppi. Yritän luoda tunnelmaa tekstiin predikaatittomilla lauseilla. Epäonnistun. Pohdin. Istun. Koitan luoda tunnelmaa lauseilla joissa on vain predikaatti. Epäonnistun taas.

Radio suoltaa radioystävällistä pehmorokkia. Televisiokin on kiinni ja kaukosäädin yli puolen metrin päässä.

Televisio on edelleen kiinni. Radiosta tulee vuorostaan kaupallista industrialheviä.

Televisio säilyy kiinni. (Kieliopillisesti tuhoontuomittu lause)

Jos ostaisin kaupasta jäätelöä, minulla ei olisi kuuma. Mutta kauppa ei ole puolen metrin sisällä. Kahvikuppi taas on. Se on tosin tyhjä. Samoin television ruutu. Radiosta tulevan musiikin sisältö on myös tyhjää.

Taidanpa nostaa perseeni ylös ja hakea vähän kahvia.

Tai sitten en.

Lonkkavikainen sammakko koittaa syödä tultasyöksevää marjapiirasta samalla kun metsänhenki höykyttää kivitaskun poikasia pihakuusessa.

Joskus sitä vain sekoaa. Anteeksi.

Kahvi maistuisi.

Suljin radion, se oli aivan liian perseestä.

Laitoin radion päälle koska oli liian hiljaista.

Valitsin hiljaisuuden perseestä olemisen sijaan.

Nyt sitä kahvia.

Joskus tekisi mieli vetää itseään turpaan kun on näin laiska, mutta en taida jaksaa sitäkään.

Tällä liikunnan ja ruoan suhteella minun täytyisi olla helvetin lihava. Silti olen alipainoinen.

Tänään varjo lankesi vasipuistoon ja ihmiset pelästyivät. Tai mistä minä tietäisin minähän vain hillun himassa.

Ja päivisin töissä. Töissä juon kahvia.

Nyt haen kahvia, ihan varmasti haen.

Ahh, the sweet taste of Colombian coffee beans.

Kirjoitus lopetettu klo 18:13 (Man, I'm a fast thinker)