Pohjassani on reikä, ja vuodan suolaista vettä. Purjeeni ovat revenneet alhaalta ylös ja kannellani on ruostetta. Mädäntyneet sisätilani haisevat uskomattoman vahvasti, naapurini voivat pahoin minua katsellessaan. Olen unohdettu, hylätty ja hajotettu. Käyttämättömänä makaan telakalla puoliksi lumen ja jään peitossa.

Mikä oli ennen loistoa, on nyt romua. Muistojeni lämpimät kesäpäivät avomerellä ovat mennyttä. Olin ennen jotain, nyt olen itse turhuus, rahareikä, odottamassa kuolemaani. Päiväni ovat kiduttavan pitkiä.

Tapaakaa minut.

Älkää unohtako minua.