Tuiskurock meni oikein kivasti. Järkkäröintiä (lipunmyyntiä) ja keikkailua.

Perjantaina kävin Uniklubin keikalla. En kuitenkaan nauttinut keikasta enää niin kuin ennen, niin valitettavaa kuin se olikin. Jostain syystä Jussi ei enää koskettanut laulullaan. Toki Uneen, Haudattu ja Palvelija oli ihan kiva kuulla livenä, mutta muu materiaali ei enää herättänyt mitään suurempia tunteita. Pientä kyllästymistä kenties ilmassa, olihan se jo tavallaan odotettavaakin, kun keikka oli jo kolmaskymmenes UK:n keikkani. Yleensä mä kyllästyn bändeihin nopeammin. Keikan ainoa kohokohta oli mielestäni Jannen ja Teemun esittämä We don't celebrate Sundays coveri. Siinä oli meininkiä.


Lauantaina festarit jatkuivat osaltani jo kymmeneltä aamulla, kun menin paikalle järkkäröimään. Oli aika kivaa, työporukkamme oli oikein hyvä, insideläppää riitti ja näin ollen seitsemän tuntia meni mukavasti rannekkeita laitellen. Lisäksi työkavereina oli varsin hyvännäköisiä tyyppejä. Silmäniloa minulle. Harmitti kyllä paljon Stam1nan keikan missaus duunin vuoksi. No lohduttauduin sillä, että ainakin kuulin jotain ja näin hieman sivusta meininkiä. Heviletit heilui *huokaus*. Päätinkin, että haluan Stam1nan keikalle heti kun vaan tulee uusi mahdollisuus. Sen verran sydämeni itki, kun en päässyt paikaltani lavan luo fiilistelemään. Näin kuitenki kun Pexi kävi bajamajassa :''D.

Pidin sit päivän taukoni Parasite cityn aikaan ja pääsin nauttimaan rockmusiikista, joka vei taas mennessään<3. Palasin sit työpisteeseeni hymy korvissa. Loppuillan olinkin sit vapaalla ja nautin hieman Irinan keikasta. Verjnuarmun keikka teki minuun suuren vaikutuksen. Ajattelin eka vaan kuunnella pari biisiä, mutta hämmästyksekseni huomasin nauttivani keikasta ja katsoin sen loppuun asti. Vaikuttava keikka. Laulaja varmaan hypnotisoi mut jäämään paikalleni.

Sit Apulanta veti kyllä ihanan keikan<3. Keikan keskivaiheilla oli taas spesiaaleja juttuja, jotka piristivät keikkaa, kuten Koivistoisen vierailu bassossa 0010:n aikana. Toni hauskasti keljuili Jönssillekin tyyliin; ”Soitetaanko se biisi minkä soitit eilen väärin, voisit soittaa sen taas yhtä väärin” ja biisi oli DeeBee. Tällä kertaa Jönssi osasi soittaa sen, mutta mokaili sit yhdessä toisessa veisussa ja Toni sit halusi tän crewn tyypin lavalle näyttämään Jönssille kuinka sitä bassoa oikein soitetaan. Encorella kuultiin Vasten mun kasvojani ja Anna mulle piiskaa ja lisäksi Toni lauloi spontaanisti pari hauskaa veisua. Tonilla oli rento fiilis koko keikan, kuten herra välispiikissään mainitsikin heillä olevan rai-rai-meininki.

Kilven keikasta pidin myös. Soittajien soittotaiteilu varsinkin oli ilo silmälle. Diablokin sai yleisön hyvin messiin, mutta jotenkin keikka ei silti niin koskettanut, vaikka ainakin laulajan välispiikit olivatkin sympaattisia ja hauskoja.

Illan päätti sit Lordi. Viimeinkin kuulun niiden ihmisten joukkoon, jotka ovat nähneet Lordin livenä. Olihan se ihan näkemisen/kuulemisen arvoinen show. Vaikka en kovin lähellä lavaa edes ollut niin melkein saatoin tuntea tuliefektien lämmön, ja valot oli keikan aikana kyllä hienot. Kaiken kaikkiaan lauantai oli ihana festaripäivä.