(laulu)
otus siipirikkoinen, itkien miettien/
Pitkin maita ontuu onnee etsien.
Sen vielä löytää voi, aika ei lopu noin/
Sen sielu kaipaa rauhaa sille onnen sois.

Löysin pienen otuksen, surullisen siipirikkoisen/
Nostin käteen lämpöiseen tän suloisen tapauksen.
Kyyneleet sen poskella vain, en ymmärtänyt lain/
Oikeita sanoja hain, ett tän otuksen iloiseksi sais.
Tää yritys mun pieleen meni, ei noussut pää enkelini/
Jotain tämä yritti sanoo, kai apuu nii kauniisti anoo.
Mielelläni auttaisin, jos vain tajuisin/
Mitä otus haluisi, ettei kyyneleet enää valuisi.
Turhaan koitin ymmärtää, ajatuksiani kyntää/
Tän pienen kauniin elämään, en voi noin vain ryntää.

Laskin maahan otuksen, tän soman siipirikkoisen/
Sen siivet maata laahaten, kulki pois tää ontuen.
Katsoin perään mietin vain, ehkä vastauksen siitä sain/
Pysäytin tän sanoillain, juoksin perään mukaan hain.
Ei aikaakaan kun nousi pää, mieleeni jää, hetki tää/
Kun katsoi mua silmillään, tää kauniisti hymyilevä.
Tarttui kiinni kaulaani, halasi, rutisti/
Sanoi "kerron suruni, tää on mun tarinani".
Istuin päälle kannonpalan, vannoin valan, pitäen sanan/
Tää otus mulle kertoi salan, tehden muhun syvän haavan.

"tän kerron sulle auttajani, todellinen ystäväni/
mun hylkäs perhe, kaverini kun näytin särön siipeni.
En kulkeen pysty yksin matkaa, en elämääni jatkaan/'
Tää olo minut pian hautaan nakkaa, jos apuu en saakkaan.
Siks istuin yksin miettien, miten jatkan, tiedä en/
Kiven päällä itkien, tuulen soittoon vaipuen.
Silloin nähdä sinut sain, kuvan kauniin rinnallain/
Tartuin kaulaas siivilläin, mä rikkoinen nii hädissäin.
Näin tuntee ystävän todellisen, aidon, niin mieluisen/
Ei hylkää toista takii sen, ett näkee siipirikkoisen.

(laulu)
nyt tanssii leikkien, tää pieni perhonen/
Sen siivet hohtaa kultaa maita valaisten.
Se onnen löytää sai, sen tiedän minä vain/
Ystävyys on onni, muilla välii lain