kokonaisuudessaan sanottuna olen aikani käyttänyt unelmoimiseen takavuosien projektista joka herää henkiin...

no, herää aikankin yhdeksi yöksi ja sitä kautta olenkin saanut
merkittävän määrän virtaa. virtaa, joka vaikuttaa positiivisesti
koko olemukseen, vaikka viikon mittaiseksi jäänyt tupakointilakko
uhkaa jäädä viikon mittaiseksi.

kaikesta hyvästä ja pahasta huolimatta halusin muistaa päiväkirjaani.
muistaa sitä muutamalla rivillä ja lauseiden sumalla, jolla ei perinteitä
kunnoittaen ole päätä eli häntää...

erotuksena viimeiseen olen hiljalleen pääsemässä irti symmetria-
pakkomielteestäni, enkä ajattele sitä enää niin paljoa, että se
hallitsisi elämääni ylettömissä määrin.

ajattelinkin muistaa päiväkirjaani pienellä runolla, jonka toivon joskus
päätyvän muistelmiini, ja pah, eihän runo ole vielä edes valmis,
mutta odottakaapa muutaman minuutin kuluttua!


viides päivä, viisi valoa
peilikirkkaasta pinnasta hohtaa kuva
kuva, jolle en todellista vastinetta löydä
silti tuo heijastus saa minut miettimään
miettimään todellisia valonlähteitä
todellisia varjoja,
joita muodostavat todelliset esineet
esineet, joiden vieressä olen ollut
joiden pintaa olen hivellyt
kuudes päivä, viisi valoa


että sellaista...
toivottavasti luomani lyriikat tulevaisuuden musiikkiin
ovat edes jonkin verran parempia, todellisempia.

hyvää yötä