sukellus tuhkimoiden taivaaseen/
loppuu reissu henkäisyyn raskaaseen/
mikä kertoo mulle paremmin oonko elossa/
kuin tummuvat mustelmat mun ihossa/
-----
tietty rankasu on aina rankaisu/
aina jossain määrin ansaittu/
tietty mä tiiän, liian pitkälle menin/
ja liian paljon mukanani sen rajan yli vedin/
yritin erheeni peittää, tahrani pois paremmin pestä,(et vois kestää)/
sit taas tulee tunne et mikään ei estä/(pettämästä?)
hakkaamista jota ilman rakkaus ei kestä/

(rakkaus koostuu vaan kahen ihmisen verestä!elämisestä..)/
-----
kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa/
on totta et mun haavat ajaa asiaa samaa/(seuraa veri vanaa)
ne kertoo tarinaa verestä ja tuskasta/
ne kertoo valast vääräl perusteel vannotusta/
kuka kertois mullekkin, miksi juuri musta?/
punanen käy kuitenkin enemmän tutusta/
-----
ja mä yritän turhaan päästä pakoon sua/
mut mut on lukittu tähän kohtaloon, mua/
ei saa pakoon vuotavast ruumista, (joka kärsii liiast ruudista)/
ehkä mun elämä on enää kiinni pelkäst tuurista/
ja näist haavoist liian rumista.../
-----
||kertsi...||
mua takas huutaa rakas,takas taas hakattavaks/
....
-----
ei oo ku hetkii hetkellisii retkii/
asioita joita ei voi koko hiton elämää setvii/
miten ihmiskehost ei löydy resettii/
aina kun kosket, pakenen ja sun on turha mua ettii/
vaik puukos ihossani on jo kolmatta senttii/
-----
sun on turha mua teoistani tenttii/
vaikka sä lyöt haen silmistäs respektii/
pyyhin vaa haavani servettii/
ja alan oikeesti taas rauhaani ettii/
-----