Vihdoin koitti se päivä, jolloin olisin näkevä kestosuosikkini The Hauntedin livenä. Tuskan keikan kun missasin tyhmyyttäni... Täpinä oli siis suuri, mitä lähemmäs kello yhtätoista mentiin.

Toki täytyy mainita jotain myös lämppäreistä, jotka kummatkin olivat suhteellisen tuntemattomia allekirjoittaneelle. Ensimmäiseksi lauteille astui Insision ja kovan setin vetikin. Soitto oli käsittämättömän tiukkaa ja tukkameri täytti lavan. Ikävä kyllä yleisö oli perin suomalaista... eli vaikka bändi tahkosi döödistään lavalla kuin hullu, jokuset lavan eteen eksyneet yksilöt lähinnä keskittyivät seisomaan kädet puuskassa (paraskin puhumaan, kun itsekin istuin yläkerrassa oluttuoppi kourassa) rokkipoliisimeiningillä. Bändi olisi kyllä ansainnut riehakkaamman yleisön, mutta minkäs teet.

Totalt Jävla Mörker on myöskin pumppu, johon en muutamaa mp3:sta lukuunottamatta ollut juuri tutustunut. HC-grind oli homman nimi ja kyllähän tuotakin livenä katsasti oikein mielellään. En tiedä, toimisiko levyltä kuunneltuna yhtä hyvin. On mainittava, että TJM sai yleisössä aikaan enemmän meteliä kuin Insision.

Ja sitten koittikin hartaasti odotetun The Hauntedin vuoro, jonka vedosta ei ole juuri pahaa sanottavaa. Bändi soitti tiukasti ja uusi/vanha vokalisti Dolving hoiti homman kotiin hienosti. Herra oli hieman harvasanaisempi kuin edellinen pestinhaltija Aro, mutta Dolving keskittyikin puhumisen sijasta toimimaan. Välillä käytiin kättelemässä yleisöä ja seuraavaksi kiivettiin kaappien päälle.

Biisejä tuli sopivasti niin vanhoja kuin uusiakin, jokaiselle jotain-periaatteella. Bändi huudettiin pariin otteeseen takaisin lavalle ja viimeisen biisin tullessa Dolving joutui toppuuttelemaan yleisöä: "Tämä sitten on VIIMEINEN BIISI, enempää ei tipu! Jos haluatte nähdä enemmän meitä, tulkaa kesän festivaaleille". :) Ja saipa Nosturin yleisö miehen painostuksesta aikaan isoimman moshpitin, mitä paikassa olen koskaan nähnyt. Himmailijat joutuivat likistämään itsensä aivan seinää vasten, jotteivät olisi joutuneet mukaan myllytykseen. Ainoa miinuspuoli oli, että setti tuntui välillä omituisesti järjestetyltä. Liikaa tuli sellaisia suvantovaiheita yhteen putkeen.

Yhteenvetona: harva bändi saa meikäläisen sellaiseen hurmioon kuin The Haunted, näemmä. Tästä todistaa ei ainoastaan niskaa vaan koko vartaloa vihlova jomotus. Lisää tätä, mutta vasta sitten kun lihassärky on loppunut!!