En muista milloin olisin viimeksi nauttinu niin paljon ulkoilmasta, kuin tänään (ku kävelin ulos ensimmäistä kertaa kotiluolastani 5. kerroksesta alas maan tasalle) "aamulla" eli n. klo14. Ensimmäinen henkäys oli raikastavan jäätävä ja seuraavalla henkäykselläni nautin jo auringon armeliaasta lämmöstä poskillani. Jäin siihen hetkeksi, laitoin simmut kiinni ja käänsin kasvoni aurinkoon, huokasin kääntäessäni katseeni kulkusuuntaan, pois suringosta, tuulen piiskattavaksi. Pöliä kun olen, en ole vielä oppinut (edes 18 vuoden Inarissa asumisen jälkeen!!) käyttämään pipoa...kröhöm.. Poskiani ja korviani nipisti, mutta nautin silti auringonsäteiden aiheuttamasta kontrastista puiden ja hankien välillä. Valo oli välillä liian kirkasta silmille (huom, aurinko edelleen takanani) ja poskilleni vierähti muutama ilon tuskan kyynel.

Toivottavasti sinullakin oli tänään vähintään yhtä hyvä alku päivällesi... :)

Lööv, Michelle