Vesilaitoksen taru loppui toistaiseksi vuonna 2005, kun mikään ei enää onnistunut, ja ihmiset "tyrivät" kukin omalla tahollaan.
Ja onhan se niin että bändi on kuin parisuhde, johon ulkopuoliset asiat voivat vaikuttaa rajusti, mikäli ne eivät ole kunnossa.
Kyllähän jokaisella jäsenellä täytyy olla sydän mukana, ja kiinnostus 100% , mikäli haluaa yhtyeen onnistuvan.
Ainahan voi tietty uudistaa kokoonpanoa, mutta Vesilaitoksen tapauksessa sellainen ei tullut kysymykseen.
Jos joskus jatkettaiisiin, tapahtuisi se samalla kokoonpanolla.

Kolme vuotta kului, enemmän tai vähemmän yhteyksiä pidellen.
Eri proggiksia varmasti kukin tahoillaan yritti perustaa, mutta ei se ollut sama asia kuin Vesilaitos.
Kyllä monesti mieleen palasivat hienot ja hikiset hetket Vesilaitoksen riveissä...taisipa sitä allekirjottanut joskus kyyneleenkin vuodattaa aikoja muistellessaan. Ja kun palaaminen entiseen, tuntui mahdottomalta...oli se jokseenkin riipaisevaa.
No musiikki on sydämen asia, ja minä aloitin omien sävellysten teon...Aki teki omia biisejä myös tahollaan.

Kun jo haaveet Vesilaitoksen paluusta oli melkein haudattu. Tyrmäsi Kissu minut uutisella, jonka sisältö oli seuraavanlainen; "Miltäpä kuullostaisi jos alettaisiin taas treenaamaan?"
reaktio oli tietynlainen ilon ja ihmeen sekamelska. Toisaalta tätä olin toivonut ja niin Kissukin, toisaalta olin juuri saanut itseni tekemään omaa musiikkia, joka sekin tuntui hyvältä...joten miettimistä riitti.

Päätös oli lopulta, että hiljaksiin lämmitellään yhtye taas iskukuntoon.
Ja hvyältähän se tuntui taas palata vanhalle treenikselle, tuttuja biisejä laulamaan.
Ainut ikävä seikka oli se että rumpalimme Tomppa valitsi muut intressit, ja että Treenis lähti alta.
Jokainen tekee valintansa, ja kaupungin päätöksiin ei sanaa ole, vaikka yrittäisi...

Mutta nyt on uusi kämppä, uudelleen miksattu biisi, ja tästä lähdetään liikkeelle...
Rumpali puuttuu. Mutta eiköhän oikea mies paikalle löydy ja bändi on taas liekeissä.

ROK!!!