Nonni. Vihdoinkin taas kanssasi rakas paivakirjani. Nyt ollaan sitten tultu Cambodzeaan ja oli kylla matka. Ensiksikin, BUSSIT ON IHAN PERSEESTA!!! Lahdettiin ensin koh changilta kohti rajaa, jonne oli matkaa noin 300km. Ida kirjoittaa: Matka alkoi n. tunnin myohassa thaimaalaisen ajanlaskun mukaa. saaren keskella on iso vuori ja serpentiini tiet ovat todella mutkikkaita ja jyrkkia. Kun oltiin saatu kaikki matkustajat kyytiin, eraan maen keskella minibussistamme kuului pamaus. se johtu luultavasti vaihdelaatikon putoamisesta,koska kun tie loiveni ja oli aika vaihtaa isompaan vaihteeseen, auto sanoi stop. Ihmeesti hauska thaikku kusimme sai fiksattua kakkos vaihteen paalle ja miesten tyontovoimalla paastiin maki ylos ja viela alaskin suoraan korjaamolle. Vaihteet alkoivat pelata ja pasimme jatkamaan jo n. kolme tuntia kestanytta matkaamme.

Kumma kylla automme kesti cambodzan rajalle ja paastiin fiksaamaan viisumeja. Viela 20 min samassa bussissa , jonka jalkeen kavelimme rajan yli toiseen bussiin. Eri maa eri valuutta. Myos maisemat vaihtuivat taysin. Cambodza oon tosi koyha maa ja heti rajalla olikin kerjalaisia ihan 3 vuotiaista vanhoihin pappoihin. Enaa 150 km, ajattelimme. se ei kuitenkaan osoittautunut niin nopeaksi, silla 150 km taittamiseen meni reilu 6 tuntia kumpuisella saden raiskaamalla hiekkatiella. Tasta bussista hajosi vain katossa oleva kaiutin. Bussi matkat ovat sinaansa mukavia, silla vessa- ja ruokataukoja pidetaan mukavan tiheasti. Siem Reapiin saavuimme n. klo 12 yolla. koko paiva siis busseissa.

Ensimmainen paivamme cambodzassa alkoi aamiaisella guest housen ravintolassa. sielta saimme tuk tukin angkor wattiin - muinaiseen temppeli kaupunkiin. paikka on mahtava. Niin kaunis ja historiallinen. Mowglin tarina on kotoisin sielta ja pystyin kuvittelemaan apinat ja sherekanin seikkailemassa viidakon keskella makaavilla raunioilla. Apinoita nahtiinkin, mutta tiikeria ei onneksi. Yhdessa paivassa ei ehtinyt millaan kiertamaan kaikkia temppeleita, silla valimatkat niiden valilla ovat parhaimmillaan 15 km. se on iso ja kaunis kaupunki se! voi kun sais elaa paivan siina kaupungissa silloin yli tuhat vuotta sitten. pikku temppeleissa oli myos vahan kiivettavaa jos halusi nahda ylempiakerroksiakin. se oli siis rankka paiva. Itse angkor wat siis paatemppeli oli japanilaisten turistien peitossa. havaittavissa oli oikein tungosta. paatemppelin torni ei ole mikaan kaikkein matalin, mutta ei se nyt nasineulan korkeutta ylita ja mulla tuli ihan hirvea korkeanpaikan kammo keskella huonoja tuhat vuotta vanhoja ja ihan hullun jyrkkia portaita. Olen kavellyt eiffel tornin rappuset alas omin jaloin enka ole koskaan tuntenut samanlaista kauhua. en tieda mika muhun meni.

Eilen vaihdoimme taas kaupunkia. nyt olemme etelarannikolla sihanouk villessa. tultiin pimealla ja paatettiin jattaa kaupungin tutkiminen toiselle paivalle. kaytiin kuitenkin syomassa ja ruoka ei ollutkaan mita tahansa. se oli haikeittoa, joka tarjoiltiin kaasuliedella makaavasta kattilasta. eteemme tuotiin myos lautasia joissa oli sienia, kasviksia haita, limeja ja jotain hain nahalta nayttavia kuivattuja liuskoja. ehka merilevaa . en tieda mutta hyvvee oli koko soppa. semmosia talla kertaa eipa muuta.. eipa. terv. ida ja joonu!