Moikkelis poikkelis...

Hyvaa paivaa rakas paivakirjani, pitkasta aikaa. Siita on kulunut jo tovi kun viimekerran istahdin kirjoittamaan sinulle. Viime viikkoina on tapahtunut paljon. Aloitetaan nyt vaikka siita kun, lahdimme koh panganilta, kohti pienta ja tuntematonta koh taota. Taolla kavimme aivan mahtavan sukellus kurssin ja nyt olemme certifioituja open water sukeltajia. Kurssilla tapahtui paljon, ensinnakin opimme tekemaan veden alla kaiken tarpeellisen, maskin pois ottamisesta BC:n paalle laittamiseen. Toisenakin naimme aivan sairaan siistin, ehka jopa vahan psycedelisen mailman "VITTU WAU". Muuten Tao ei ollut ihan yhta siisti saari kuin koh pangan. Jos kuitenkin tykkaa luonnon yrteista niin aivan vitun siisti paikka, jointteja myytin paari tiskilla, musiikki oli hyvaa ja rannat upeita, mutta jos ei niin aika tylsa paikka, joka tapauksessa kylla meikalainen aikoo sinne palata, noin vuodeksi suorittamaan dive master kurssia ja nauttimaan atmosfaarista. Taosta ei ole muuten juurikaan kerrottavaa, koska me ei ehditty paljoakaan tekemaan kurssin takia, paitsi etta sukellus kannattaa!!!

Taon jalkeen palattiin muutamaksi paivaksi takaisin Panganille, siella oli festivaalit menossa. Paljon kaikenlaista, syotavaa, juotavaa, tapahtumia, "SIISTIA". Majoituimme tallakertaa koh ma nimiselle pikku saarelle, Panganin pohjoispuolelle. Talla saarella oli yksi ravintola, (guest housen mesta) kahdeksan bungalovia ja viidakko. Aivan sairaan siisteja tyyppeja paikan pitajina. Olimme Panganilla kolmepaivaa ja jatkoimme taas matkaa tanne Malesian Penangille josta tarkoitus olisi homenna aamulla jatkaa matkaa kohti Indonesiaa. Lautta Idonesiaan lahtee huomenna klo 09.00.

Pakko kertoa viela vahan ihmispsykologiaa. Miten se on etta jos ihminen saa jotain paahansa niin se on ja pysyy, ja pahimmassa tapauksessa kasvaa? Ida ei meinaan enaa uskalla tulla mun mopokyytiin, kun se on jostain saanut paahansa etta mennaan jokaisessa kurvissa nurin ja se on mennyt viela niin pahaksi, etta mun ei tarvitse tehda mitaan riski altista, kun Ida tekee sen jo mun puolesta. Ajettiin Panganilla aikas hiljaa yhteen kurviin, Ida rupesi panikoimaan ja laittamaan jalkaa maahan, tasta syysta ei ollut kauhean kaukana se kallion seina ja meikalainen joutui toimimaan kilpena kun mentiin risupuskan lapi, ei ollut toi kuolema kauhean kaukana. Niin etta sellasta psykologiaa.

Muuten taalla on ihan vitun siistia ja nyt alkaa tuntua silta, etta en tule enaa ikina sinne vitun pakkas SUOMEEN.

NAKEMISIIN!!!