Äsken kävin hakees kiinalaisesta ravintolasta myöhäisen päivällisen. Siinä rahaa lompakosta kaivaessa myyjämies kyykistyi tiskin alle eikä noussut enää ylös. Ihmettelin hetken ja sitten näin, kuinka sama mies käveli usean metrin päässä olevasta keittiön ovesta ulos! Hrrr! Pelottavaa. Miten hel..? Ainoa selitys on että mulla meni filmi poikki muutamaksi sekunniksi, enkä tajunnut, mitä ympärillä tapahtui. Ruoka ainakin oli hyvää.

Olen viimeistellyt tämän viikon I was a Teenage Satan Worshipperin uutta levyä. Aloitin tänään aamuyhdeksältä ja lopettelin äsken. huh. Huomenna taas sama juttu.

Olen lakannut huolehtimasta siitä, mitä levystä tullaan sanomaan. Nyt siitä on muotoutunut hyvin paljon sellainen kuin sen halusinkin olevan. En keksi paljon mitään, mitä haluaisin muuttaa. Tietysti jotain soundeja voisi kai hieroa loputtomiin, mutta olen oppinut lopettamaan turhan säätämisen ajoissa.

Joku saattaa tietysti pettyä kun albumilla ei kuulla paljonkaan niitä tuttuja pingpong-melodioita. Melodioita on edelleen paljon, oikeastaan enemmän kuin ikinä aiemmin, mutta ne on usein kätketty särön ja metelin alle.
Kaikki 80-lukuvaikutteet hävitin erittäin huolellisesti.

Biisit on kekenään melko erilaisia, vähän pelottaa, miten saan kaiken sopimaan yhteen. Mutta aika hyvin se on onnistunut tähän mennessä. Levyn biisien on tarkoitus muodostaa eräänlainen tarina. Ainakin omassa mielessäni levyn biisit tapahtuvat yhtenä helteisenä kesäpäivänä ja yönä. On tyttö-poika-tarinoita, heavymetal-suomalaisia, poppersia, pupuja ja uusnatseja ja Johnny from the Dark Side, josta en voi puhua tämän enempää.

heihei.