Tänään sain valmiiksi uuden biisin, sen nimeksi tulee "Candy Candy".
Se tulee I was a Teenage Satan Worshipperille, sitä samaa paskaa siis..

laulun teksti on aika tyhjänpäiväinen, ollaan menossa kovasti
discoon jorailemaan ja sitten siellä on Cindy, joka on palannut takaisin Kaliforniasta surffaamasta. Cindyllä on salaperäistä candycandyä..mitä se sitten lieneekin.
Biisin nimi on muuten pöllitty samannimisestä tyttöjen 80-luvun piirretystä.
Muistaakseni siinä itkeä tihrustettiin koko ajan.

Olen kovasti tyytyväinen aikaansaannokseeni, saa nähdä mitä muut
sanovat sitten kun saan biisin siirrettyä tänne mikseriin.

Sitten aloitin heti uuden biisin tekemisen. Se on miltei syntsapoppia, en ole tehnyt vielä tekstiä, mutta luulen, että se kertoo siitä kuinka Depeche Mode-fanit joutuvat aina vähän häpeilemään diggailuansa. Biisi on DM-fanin
puolustuspuhe. Tosin, täytyy myöntää, etten erityisemmpin pidä enää koko yhtyeestä...

Ainiin, Teinisatanistien "Scandinavian Boy" -biisi päätyi sitten Greatest Bit -kokoelmalle. Allekirjoitin sopimuksen toissaviikolla. Itse sopimus oli aika
tyly, mm. "rojalteja saa mainoskampanjan aikana vähemmän" jne.
Mutta eipä tuo haittaa, kokoelman julkaiseminen on levy-yhtiöltä minunlaiselleni vain pelkkää hyväntekeväisyyttä. Joten kiitoksia vain.

Kuuntelen tässä samaan aikaan Keane- yhtyeen levyä, enkä osaa oikein sanoa, onko se tosi hyvä vai ihan hirveää paskaa. Ihan niinkun vuohenjuusto; toisaalta maistuu kuselle ja sitten kuitenkin on jollain perverssillä tavalla ihan v***n hyvää. Keane kuulostaa välillä Alphavilleltä ja välillä vähän Radioheadilta ja parasta kaikessa on ettei koko bändissä ole yhtäkään kitaristia.

Tv:stä tulee "Huippumalli haussa".