Hattuhylly oli suorastaan salakavalan suojassa, jotta jokainen fetisisti voisi antautua turvallisesti fantasioimaan. Minunkin mieleeni hiipui ajatus, että ’no mikäs ettei?’ Hattuja oli vain muutamaa eri sorttia, mutta sitäkin tarkemmin valittu suomalaisiin pyöreähköihin piirteisiin sopiviksi. ”Nämähän sopii ihmeen hyvin päähän” ajattelin, koska aikaisemmat kokemukseni cowboy-henkisistä hatuista olivat johtaneet eri päätelmiin. Mutta nyt olikin kyseessä aito Stetson, kun se viimein kouraani tarttui.

Hyllyllä se näytti jotenkin koruttomalta, mutta kumminkin klassiseen tyyliin viettelevältä. Mutta mun päähän se istui juurtuakseen. Tietenkin se oli kallein kappale, mitä valikoimasta löytyi... mutta tämä on sivuseikka... tietenkin.

Tärkeämpää oli se, että kun rupesin katsomaan hattuani sivuprofiilista, niin huomasin erittäin kauniin nuoren tytön silhuetin takanani. Tämä tyttö tuijotti minua häpeilemättä herkeämättä suurilla pyöreillä silmillään.

Voitte kuvitella kuinka herkulliselta tilanne näytti peilistä: Olin pukeutunut farkkutakkiin ja –housuihin, stetsoni oli nyt siis päässä ja käsi stetsonin päällä 75 asteen kulmassa, pää vuorostaan kumarassa, kroppani oli sivuprofiilissa ja peilin vapaasta kohdasta näkyi tämä minua ihaileva hillityn trendikkäästi pukeutuva tyttönen.

Jos tämä ei vakuuta, niin annas kun kerron lisää. Ensinnäkin farkkutakkini on nähnyt jo reilut 12 vuotta tervettä palvelua. Farkkuhousuni olivat pesemättä. Tumma paitani oli nuutuneen näköinen, ja repsotti farkkutakin alta. Parransänkeni oli ajamatta ja paikoin pitempi, kuin kaljuuntuva pääni. Tavaratalo oli täynnä varkakkaita ihmisiä. Puolet heistä puhui jotain muuta kieltä kuin Suomi. Sinatra soi radiosta. Kesämuotina kaupan hyllyillä pönkitettiin jotain latteata porvarillista käsitystä Hawaii-muodista. Itse asiassa ennen, kuin löysin pienen tumman hattunurkkaukseni, olin etsimässä lähes pakokauhunomaisella kiireellä tietäni ulos tavaratalosta!

Tämä kaikki muuttui, tuli suorastaan oikeutetuksi, kun sovittelin stetsonia ihailevan silmäparin alla. Stetsonin sisätekstitkin vakuuttivat. Väitettiin, että se oli käsintehty USA:ssa, materiaali oli 100% vedenkestävää, ja hattua pystyi muotoilemaan haluamallaan tavalla, jotta siitä tulisi yksilöllinen osa käyttäjäänsä. Kaikki tämä soti kaupan yleistä ilmapiiriä vastaan.

Nuutuneet vaatteeni saivat uuden hohdon hatun rauhoittavassa arvokkaassa loisteessa. Ehkäpä tämä tyttökin näki sen uskomattoman muodonmuutoksen, jonka hattu sai olemuksessani aikaiseksi, ja siksi jämähti paikoilleen lasittunein katsein.

Voi olla, että se oli yksi tärkeimmistä hetkistä tytön elämässä. Siinä hän ehkä kertakaikkisesti havahtui huomaamaan, että kulunutkin materiaali voi kiiltää (ainakin suht. nuoren miehen päällä). Järjestin pienen poseerausesityksen tytön iloksi, ja lähtiessäni hymyilin hänelle vihjailevasti ikään kuin olisimme molemmat osallistuneet pikkutuhmaan vain meille tarkoitettuun salaiseen leikkiin.

Toisaalta on mahdotonta kokonaan sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että tyttö olisi ollut vain pitkästynyt ja odotti hissiä, kun kerta hissin vieressä seisoi. Mun vieressä oli portaat, ja hän saattoi jopa odottaa jotain kaveriaan siltä suunnalta. En ole ihan täydellisen varma, että katsoiko hän minua vai niitä portaita, kun kerta kumminkin keskityin lähinnä siihen Stetsoniin.