Olin yksi tuhansista Lordin Euroviisuja juhlistaneista paikalla olijoista... .. .. . . . . . . . . .

Rankkaa.. . . .

Tunnen itseni huijatuksi.

Missä oli Jääkiekon pronssijoukkue?

Miksi kajareista ei kuulunut kunnolla?

Ihmisiä oli liian paljon ja ne töni mua. Näin yhden nuoren pojan, jonka silmä oli mustana.

Menin baariin. En juonut känniä. Näin koko karmean totuuden. Kuuntelin uutta teini-ihastus bändiä, melkein yhden biisin loppuun. Lähdin kallioon. Mieliala parani huomattavasti kalliossa. Myöskin känni.

Hyvä juttu lordin esiintymisen aikana oli, että yksi rokonarpinen kaveri myi mulle kaljaa. Me halattiin Lordin kunniaksi. Lisäksi joku coolin näköinen kaveri antoi minun kokeilla aurinkolasejaan. Nähtyään minut kerran niiden kanssa, hän tarjosi niitä minulle uudestaan ainakin kaksi kertaa. Tytöt, joilla oli jätkäkaverit kävivät kuumina. Muista en osaa sanoa, koska en niistä yleensäkään ota selvää.

Mutta siihen se tarina päättyikin. Käytiin tosiaan jossain hivreissä bileissä vanhalla. Seura oli kiintoisaa, mutta musa paskaa, ja herkkänä ihmisenä musan paskuus vei voiton. Lähdin sieltä kävelemään.

Pettyin yhteiseen hurmosbileisiin.Pettyin vappuun. Ehkäpä olen ollut väärässä siitä, että yleisesti ottaen nautin yhteisistä kansallisbileistä. Niissä on se vika, että ei voi keskittyä mihinkään. Jos ei keskity, ei voi nauttia. Hyvätkin läpät muuttuu latteiksi, kun tulee joku turha keskeytys.

Keskittykää!

Nyt unten maille.