Vai, että tämmöistä? Mitähän tänne kirjoittaisi? Noh kokeillaan:

Rakas Päiväkirjani,

Olen lomaillut Oulussa n. viikon. Tänä aikana olen ottanut 3,5 perskännit... Kännien aikana olen saanut ylipuhutta yhden tytön nakuuinnille. Mutta tämä tapahtuma peruuntui, koska jouduin käymään kusella, ja tänä aikana tyttö tuli toisiin aatoksiin. Uskon, että hänen kavereillaan oli osuutta siihen, etten nähnyt tyttöä enään kusella käymiseni jälkeen sinä iltana. Näin tytön seuraavana päivänä krapulassa. Silloin emme keskustelleet uimisesta... tai itse asiassa oli siinä jotain heittoa siitä, mutta keskustelumme kariutui kahden lauseen jälkeen, koska tytöllä ja mulla oli erilainen tempo kävelyssä. Hän käveli nopeammalla tahdilla kuin minä.

Jos siis kaivataan jotain yhteenvetoa viikon tapahtumista, niin esitettäköön se tässä muodossa: Jos viina on peli ja krapula ja naiset kilpailevat keskenään, krapulalla on nyt kolmen pisteen johto naisiin nähden. Jätettäköön se puolikas piste vaikeaksi tilanteeksi, jossa krapulalla oli tiukka tilanne, muttei aivan saanut iskettyä pistettä kotiin. Tänä aamuna krapulan voittokululla ei ole mitään rajaa. Komealla maalilla sinetöitiin tämän aamun krapulapaskat!

Hmm... tässähän tulee paljastettua syvimmät mieltä kaivavat ajatuskulut koko maailmalle. Ehkeipä tämä kumminkaan ole tämän palstan tarkoitus. Tässä voisi kirjoittaa musiikista.

Eli poimin kirjastosta taas sankan joukon levyjä, jonka joukosta löytyi biisi nimeltänsä Never going to say goodbye. Artisina toimi Jackson 5. Tämä biisi auttoi minua ymmärtämään, miksi Micheal Jackson halusi lapsuutensa jatkuvan ikuisesti. Elämisen riemu kristallisoituneena pariin kolmeen minuuttiin... sitä se on. Tämän krapulan luoman harson läpi tosin on vaikea yhtyä siihen kuvioon täysin. Pitääpä kehittää jotain muuta kuunneltavaa.