Lähettiin kompiksen tykö rajan taakse(vaikka 'joku' laulaaki ettei muka vois tulla rajan taa)... Nooh, Letti-Maaria tiesi hyvän oikopolun ja mehän mentiin sitä reittiä ja hyvä niin. Nooh, ei siinä mittään mutta sitte semmoset skedejäbät sekotti meän maailman ja me tietty eksyttiin!!
Nooh, ei siinä mitään muuta ko että lähettiin väärille teille ja nähtiin ko setä pukkaili asuntovaunuja ja vissiin se oli olevinaan pöllimässä niitä perskeles! Nooh, sitte me oltiin ihan hukassa, mutta onneks oli pari svenska pikkuflickaa ja me siinä tietä kysymään... Nooh, tyttö neuvo hyvällä suomenkielellään meitä Björnvägenille ja me lähettiin sinne mettäpolkua pitkin ko tyär käski. Siinä matkalla me sitte soitettiin pari epätoivosta puhelua svedulaan ja Matti (nimi muutettu!) ilmotti missä me ollaan: ihan kusessa! Siellä me sitte seikkailtiin pari timmar ja lopulta löyettiin kompiksen luo mutta siinä vaiheessa oli jo festitki loppunu :( Onneks saatiin kummiski hyvvää siboja ja 'fräskejä' karkkeja... Mmmm..