I. Hellockin yön repeämä
Hellockin metsä ei ollut tänä iltana hiljainen.
Se ei ollut äänekäs.
Se oli valmiina.

Jekaterine Vigorosa, römpsän paronitar, astui polulle kuin olisi astunut aikaportaalin reunalle. Hänen viittansa kahisi kuin Prosciuttopiirin rituaalissa, ja hänen saappaansa — sirkkareikäiset, tietenkin — kopsahtivat maahan kuin pienet, karmiininpunaiset vasarat.

Hän pysähtyi.

Metsä hengitti.

Ja silloin hän kuuli sen — saman äänen, jonka Grunwald oli kuullut keittiössä, saman jonka reliefi oli lausunut majatalossa, saman joka oli kulkenut järven yli kuin varjo:

LÄK.

Jekaterine ei hätkähtänyt.
Hän hymyili.

“Prego”, hän sanoi metsälle.
“Anna tulla.”

II. Soho?Opu?Hussi
Polun varrelle ilmestyi hahmo, joka ei ollut ihminen, ei eläin, ei papana — mutta joka liikkui kuin papana, pyörien, väristen, odottaen.

Se oli Soho?Opu?Hussi.

Munabithian vanhoissa teksteissä (kuten Papanapelot.txt kertoo: “Papana ei koskaan pysähdy. Se vain hidastaa, odottaa, ja jatkaa.”) Soho?Opu?Hussi oli papanoiden seremoniamestari, olento joka ilmestyi vain silloin, kun aikadimensioiden kurrr?kaari oli avautumassa.

Hussi pysähtyi Jekaterinen eteen.

Sen pinta oli ruskea, mutta ei papana?ruskea — enemmänkin Hellock?järven saven sävyinen.
Sen silmät olivat kuin kaksi pientä viherhomejuuston murua.

Se puhui:

“Nenno hove HELLI.”

Jekaterine kohotti kulmakarvaansa.

“Sinäkin siis osaat Don Karrlo?Hossin tervehdyksen”, hän sanoi.
“Mutta miksi olet täällä?”

Hussi pyöri hetken, kuin olisi miettinyt.
Sitten se pysähtyi — mikä oli jo itsessään varoitus, sillä papanaolennot eivät pysähdy.

“Aika on vinossa.”

III. Aikaportaalin repeämä
Jekaterine tiesi heti, mistä oli kyse.

Hän oli nähnyt kristallipallon välähdyksen (Ilta Hellockin tavernassa.txt: “Kristallipallo näytti ajan repeämän. Vuoden 1893.”).
Hän oli tuntenut Hellockin metsän värinän.
Hän oli kuullut Loolo Hottre?Heggin taskumatin soinnin.

Mutta nyt Soho?Opu?Hussi kertoi jotakin uutta:

“Aikaportaalin toinen puoli on avautunut.
Ei 1893.
Ei 1993.
Vaan… 3093.”

Jekaterine ei hätkähtänyt.
Hän oli römpsän paronitar.
Hän oli nähnyt aikaportaalin molemmat puolet.

Mutta 3093…
Se oli aikakausi, jota ei ollut koskaan avattu.

Hussi jatkoi:

“Tarvitsemme sinua.
Prosciutto?rituaali ei riitä.
Ternimaito ei riitä.
Papanoiden liike ei riitä.”

Jekaterine nosti viittansa helmaa.

“Prego”, hän sanoi.
“Vie minut.”

IV. Soho?Opu?Hussin portti
Metsä avautui.

Ei tulirenkaaksi kuten Jekaterinen aikamatkassa 1893:een.
Ei rullaavaksi reunospohjaksi kuten Loolo Hottre?Heggin saapuessa.

Vaan pyöriväksi papana?kehäksi, joka muistutti Papanapelot.txt:n alkua:

“Papana ei koskaan pysähdy.
Se vain hidastaa, odottaa, ja jatkaa.”

Kehä pyöri.
Hussi pyöri sen mukana.
Jekaterine astui sisään.

Ja maailma muuttui.

V. Vuosi 3093
Hellockin metsä katosi.
Akryllin linna katosi.
Taverna katosi.

Tilalle ilmestyi kaupunki, joka oli rakennettu kokonaan pyörivistä elementeistä:
pyörivistä kivistä, pyörivistä valoista, pyörivistä rakennuksista.

Kaikki liikkui.
Mikään ei pysähtynyt.

Jekaterine ymmärsi heti:

“Tämä on papanoiden kaupunki.”

Soho?Opu?Hussi nyökkäsi.

“Täällä aika ei ole lineaarinen.
Täällä aika on pyörivä.”

Jekaterine astui eteenpäin.

Hänen saappaansa kopsahtivat pyörivään katuun kuin pienet, karmiininpunaiset vasarat.

Ja silloin hän näki sen.

VI. Papanoiden kuningas
Kaupungin keskellä seisoi olento, joka oli suurempi kuin Soho?Opu?Hussi, suurempi kuin papana, suurempi kuin aikaportaalin varjo.

Se oli Papanoiden Kuningas.

Sen pinta oli ruskea kuin Hellock?järven syvin muta.
Sen silmät olivat kuin kaksi viherhomejuuston aurinkoa.
Sen ääni oli kuin LÄK, mutta tuhannella kaikuvoimalla.

Se puhui:

“Jekaterine Vigorosa.
Römpsän paronitar.
Aikaportaalien kulkija.
Prosciutton kutsuja.”

Jekaterine kumarsi kevyesti.

“Prego”, hän sanoi.
“Minä kuuntelen.”

Kuningas jatkoi:

“Aika on rikkoutunut.
Papanoiden liike on vaarassa pysähtyä.
Jos papana pysähtyy…
aika lakkaa olemasta.”

Jekaterine nosti katseensa.

“Ja mitä minun pitää tehdä?”

Kuningas vastasi:

“Sinun on tanssittava.”

VII. Ryhmätanssi
Jekaterine hätkähti.

Ryhmätanssi oli hovin pahin etikettirikos (Ryhmätanssi.txt: “Se oli vallan tasapainon rikkomus, hovin hierarkian uhma.”).

Mutta nyt se oli tarvittava.

Papanoiden kuningas nosti kätensä.

Kaupunki pysähtyi — ensimmäistä kertaa historiassaan.

Soho?Opu?Hussi pyörähti Jekaterinen viereen.

Ja Jekaterine Vigorosa, römpsän paronitar, astui eteenpäin.

Hän nosti viittansa.

Hän nosti sirkkareikäiset saappaansa.

Hän lausui:

“Prego.”

Ja hän tanssi.

VIII. Ajan korjaus
Tanssi ei ollut kaunis.
Se ei ollut sulava.
Se ei ollut hovikelpoinen.

Se oli pyörivä, värisevä, papana?rytminen.

Ja kun Jekaterine tanssi, papanoiden kaupunki alkoi liikkua uudelleen.

Aika korjaantui.

Soho?Opu?Hussi pyöri hänen ympärillään kuin pieni ruskea kuu.

Papanoiden kuningas nosti kätensä ja lausui:

“Aika jatkuu.”