???? Käsin kirjoitettu säe, jonka muste on vuosien varrella hieman haalistunut — mutta ei kadonnut.

> Sinulle, jonka askel osui aina ennen omaani — eikä silti jättänyt painaumaa lattiaan. > Tanssimme hiljaa, emme siksi että musiikki olisi puuttunut, vaan koska emme uskaltaneet pyytää sävelmää, joka olisi ollut vain meidän. > > Yhä minä muistan, miten katsoit lattian yli – ei minua, ei ketään, mutta silti… minut. > Ja kun viuhkasi sulkeutui, minä ymmärsin: > Rakkaus on hovin sääntö, jota ei koskaan kirjattu ylös — vain tanssittu.

Päiväys: (epäselvä) — mutta marginaalissa pienellä käsialalla:

> "Silloin, kun Etikettiallegro soi väärin päin… minä uskoin, että olisit ehkä jäänyt."