25.1.25 Olin tänään matkalla kirjastoon kun Kauppiaskadulla tuli vastaan mielenosoituskulkue Palestiinan puolesta. Minäpä ajattelin että lähden vaklaamaan ja seuraamaan heidän puheitaan ja huutoaan kun he pysähtyi kävelykadullle.

En sanallakaan osoittanut mieltä tai protestoinut ääneen vaikka itse olen sitä Israelin puolesta puhunut enemmän eikä onneksi kukaan tunne minua. Siinä sitten oli keltapaitainen laitapuolenkulkija paikalla kovassa soosissa. Autoin hänet istumaan penkille järjestyksenvalvojan kanssa. Hän kertoi alkoholi ja huumeriippuvuudestaan - Minä sitten kysyin voisinko rukoilla hänen puolesta ja hän alkoi lohduttomaan itkuun siinä samalla. Minun sydän oli revetä kivusta kun niin paljon kävi sääliksi tuota miestä. Siinä sitten rukoilin ja mies sanoi että hänen on nälkä- Sanoin että voin hakea grilliltä syötävää ja sanoin sen kestävän vartin verran kun kipaisen. Lähdin sitten hakemaan lihapiirakkaa. Kun tulin takaisin poliisi oli jo noutanut miehen pakuun ja hän kuulemma olikin poliisin vanha tuttu. Kysyin voinko antaa eväät mukaan mutta poliisi sanoi ettei sinne voi ojentaa muuta kuin mitä miehellä oli matkassaan valmiiksi. Siinä kuitenkin järkkäri ja poliisi kiitteli avusta.

Minä sitten kuuntelin mielenosoittajien puheet loppuun ja tajusin että kuinka tuskaa on puolin ja toisin ja tosi vaikeaa että Hamas ei välitä siviileistä yhtään. Kuitenkin Yle uutisissa sivuuttaa Hamasin ja kertoo ainoastaan kuinka Israel on surmannut palestiinalaisia. Tossa on pari liitekuvaa mitkä on aika puhuvia. Mutta sitten kävin parissa paikassa jakamassa uutuusbiisin muistitikulla. Jo vuonna 2002 ja siitä eteenpäin olen jakanut musiikkia herttaisille neidoille etsiessä sielunkumppania mutta ilman morsianta palasin reissuiltani.

Mietin hetken että onko mulla täällä mitään virkaa. Mutta se laitapuolenkulkija jota talutimme penkille istumaan minä tavallaan näin itseni eri tavalla. Olin sotilas joka auttoi haavoittunutta toista sotilasta. Se jotenkin vapautti mieltäni ja korvasi huonoja armeijamuistoja joista muistin vain epäonnistumiset ja oman tumpeluuteni kun mikään ei sujunut. Tavallaan siinä sitten meni pois oma kaljanhimo. Se oli alkanut silloin armeija-aikana eikä rukouksilla ollut mitään vaikutusta. Mutta tuo tilanne kun tiesin miltä siitä laitapuolenkulkijasta tuntui niin se vaan toi sitä myötätuntoa lisää.