26.6.24 Hän istui baaritiskillä valkoisissa vaatteissa. En tiennyt mitä sanoa joten olin hiljaa.
Tilasin juoman ja tuttuun nurkkaan, katua vahtimaan. Mietin Neljän Ruusun sanoja vanhoja nuoruutta joka oli melkoisen kultaista, vaikka yksin joudun nykyään polkuja tuttuja tallaamaan. Kuljen kahvilasta toiseen ja musaa jaan. Kaunis hymy vastauksena siinä palkan saan. Mutta sitten havahduin hetkeen nykyiseen. Hän ohi kulki ja katseet kohtasi pari sekuntia, siihen mahtui koko elämä.

Mä en tiedä hänestäkään mitään
enkä tohdi kysyä. Etten häiriöksi olisi tai ahdistaisi ketään mutta Tämä kylä lumoaa. Tämä kylä lumoaa. Tämä kylä lumoaa!!! On kukkulat kalliot ja saaristot, on kirkot linnat jokilaivat museot. On keskusta niin tuttu monen vuoden takaa- Mä yksin edelleen kuljen mutta rukoillen tätä kaupunkia ja asukkaita palvellen- Mutta ehkä joku minuakin vahtii ei vaan kerro sitä tämä suojelija salaperäinen. Niin monta kysymystä vailla vastausta mutta tätä kaikkea mahtuu henkiseen pääkaupunkiin. Mutta sitten havahduin mä hetkeen nykyiseen. Hän ohi kulki ja katseet kohtasi pari sekuntia. Siihen mahtui koko elämä.
Hän ohi kulki ja katseet kohtasi pari sekuntia. Siihen mahtui koko elämä