Meikä oli kakstoista kun Tarotin Spell of iron ilmestyi. Kattelin meikkejä ja karun näköisiä jätkiä levyn kannessa. Varastin kasetin isosiskon jätkäkaverin tojotasta ja sain niin vitusti turpaan että päätin ruveta isona poliisiksi.

Vitun monta vuotta myöhemmin Lasse oli mun mukana niinku ”Stadiss” kun mulla piti mennä kostamaan yhtä pahoinpitelyä Konalaan. Oli joku lokakuu tai jotain.
Me juututtiin ottamaan yhet Vanhan kuppilassa ja otettiin toiset. Lassella oli reflat päällä niin mää en uskaltanut mennä ketään uhkaileen että oltais vielä yhdet meinaan saatu sit kun meillä rahat loppu. Lähdettiin pihalle ennen kuin viha ois kerääntyny ja jolleki ois oikeesti käyny huonosti.
Stockmannin edessä oli joku Mikko Kuustosen näköinen hinttari keräämässä jollekin järjestölle massii. Mää pyysin Lassea ryöstämään sen vitun kilikolilootan.

Tässä on tän jutun ydin: Mä söin semmosta vitun nakkikukkaro-nimistä lihapiirakkaa Mannerheimintiellä enkä tajunnu mistään mitään. Hirveä mölinä ja ämmien kalitus kuulu jostain mun selän takaa. Yhtäkkiä mä huomasin että Lasse siinä mun takana kätteli ja isoon ääneen ylisti mun jumalaa! Mulla lensi nakit suusta ja maitotörppö suoraan kadulle. Pyyhin käsistä majoneesit reisille ja otin tupakin suuhun että kun mää oisin kohta kättelemässä Marcoa niin mä voisin vaikka pyytää tulta ja kehua sillä loppuikäni että Tarotin Marco on tarjonnu mulle tulta!

Vittu, mää en pääse ikinä tästä yli enkä mää kehtaa kellekään kertoa kun kytät heitti mut autoon just kun mulla oli käsi ojossa: Vittu, muutama sekuntti, vittu tää elämä voi olla sekunneista kiinni! Miettikää!