Lapsena maailma oli avoin/moni saattaa nähdä asian samoin
Silloin näin, kuulin, tunsin ja yritin oppia/näin, kuulin ja tunsin vääryyttä, ymmärsin myös ettei sille tule stoppia
Kehitin itselleni kovan ulkokuoren/ ja egon niin helvetin suuren
Lähelle ei päässyt kukaan/elin täysin omien oppien mukaan
Näillä opeilla ajauduin vaikeudesta toiseen/jos jotain halusin niin otin sen
Tästä kaikesta hinta oli kova/meni vankiloissa useampikin loma
Vapautuessa maailma oli aina avoin/mutta joka kerta kuoppaa vaan syvemmälle kaivoin
Huumeet houkutti, koukutti/ lopulta hirttosilmukkaa kaulalla roikotti
Edessä oli huumeboikotti, mutta elämä liian vaikealta vaikutti/ ja taas huumet houkutti ja koukutti
Päässä kirkkaana on muistot hyvät/nuo ihmis-suhteet niin syvät
Heidät lopulta tyhjäksi imin/taakse jouduin jättää jopa veljeni dimin
Menneitä vuosia en enää takaisin saa/ menetyksen tuskaa ei kukaan kanssani jaa
No ehkä hieman dimi/muistoissani on enää hänestä pelkkä nimi
Pitäisi varmaan kirjoittaa elisasta riimi tää/mutta en sitä taida kestää/en ole välittänyt yhtä paljon kenestäkään
Valo sitten sumu ja lopuksi musta aukko/ se tuntuu olevan elämäni ikuinen jatkumo
Onko suunta nyt valo vaiko musta aukko/ sitä en osaa sano, onko kadonnut elämän jano
Valo tunnelin päässä kerta toisensa jälkeen himmenee/ ja elämän kellon tikitys hiljenee
Kyyneleitä ja verta en enää jaksa tiputtaa/ mutta vielä en tahtoisi itseäni puolitangossa liputtaa
Jokin voima jos minua nyt kuulet/mitä luulet?/voisitko tuoda elämääni uudet tuulet
Itseeni en enää luottaa taida/koska tiedän mikä on asian laita
Mun päässä joka säässä/en taida tuskastani päästä
Kohtalo ei ketään säästä/ voimani kohta loppuu ja elämästä irti päästän.

Kommentoikaa jos viitsitte , ensiteksti meikäläiseltä